Pitäisikö tästä innostua?

Ensi talvena on presidentinvaalit. Nyt käynnissä olevaa julkisuutta tarkkaillen niistä pitäisi innostua. Povataan hyviä keskusteluja ja värikästä kampanjaa. Radiossa joku puhui jopa kansanvallan voitosta. Just. Ilmeisesti pitäisi innostua?

En ole henkilökohtaisesti koskaan innostunut presidentinvaaleista. Jos saisin päättää, koko instituutio lakkautettaisiin. Hyväksyn, että se on olemassa, kun en kerran saa sitä lakkauttaa. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi siitä pitäisi intoilla. Presidentillä on nykyisin vielä vähemmän valtaa kuin perustuslaki edellyttää. Ihmisistä tosin vain on kiva valita se.

Ei kansanvaltaisessa järjestelmässä yksi ihminen voi todella johtaa ulkopolitiikkaa. Kyllä se on kokonaisuus, eikä presidentillä siinä paljon ole merkitystä. Ja ulkopolitiikan pitää palvella muuta kokonaisuutta, ei se ole eikä varsinkaan saa olla mikään salatiede enään näinä päivinä.

Odotan toki innolla sitä, että Niinistö, Lipponen, Väyrynen ja Soini ottavat väittelyissä yhteen. Parempaa tv-viihdettä ei varmaan tässä maassa ole koskaan tehty. Sisällöllisesti en juuri keskusteluilta odota. Kaksi ehdokkaista edustaa sulkeutunutta ja melko iljettävää poliittista näkemystä ja kahden kanssa olen eri mieltä. Ja sitten ne varmaan vielä kinaavat talouskriisistä, josta tuskin saa mitään uutta irti.

Ei en jaksa innostua näistä vaaleista. En yleisesti, enkä varsinkaan näkyvissä olevilla ehdokkailla. Onneksi valittavalla presidentillä ei juurikaan ole väliä. Se on vähän niinkuin Suomen politiikan turhin julkkis. Aion toki äänestää ja todennäköisesti osallistua myös vaalitöihin omalta pieneltä osaltani - kaikki kansanvalta ansaitsee sentään sen. Mutta innostua - ei pysty.

25 eurolla Väyrystä vastaan

Hesarin Unto Hämäläinen valottaa tänään The Grand Olde Mediapelurin Paavo Väyrysen presidenttiehdokkaaksi pyrkimisen taustoja päivän Erkkobladetissa. Analyysiin voi hyvin yhtyä. Ja sen voi tarkistaa sieltä päivän lapusta.

Se mikä mielenkiintoa herätti oli minulle uusi tieto, että maalaisliitto (kepu) järjestää avoimen esivaalin presidenttiehdokkaistaan. Kaksikymmentä viisi euroa kun latoo pöytään tai varmaan myös mahdollisesti tilisiirtona hoitaa, niin pääsee mukaan äänestämään. En tosin ole heikäläisten asioita niin paljoa seurannut, etteikö ole mikään ihme, että tieto on minulle uusi.

Hämäläinen ennakoi, että maasta löytyy taatusti jonkin verran ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan sen verran, että pääsevät äänestämään Väyrystä vastaan. Tästä olen toimittajan kanssa eri mieltä. Ne jotka inhoavat Väyrystä, inhoavat ennen kaikkea maalaisliittokepua. Kroonisen allergisesti.

Näin ollen tuota rahaa ei makseta, jotta päästään äänestämään Väyrystä vastaan, vaan Väyrysen puolesta. Sillä se on valinta, joka pahemmin iskee itse puoluetta.

Presidentinvaalit – Nato vaalit?

Kaiken totuuden torvi, vuolaana virtaava Kyrönjoki, ja mahtavien ideoiden isä että äiti, maalaisliiton verkko lehti Apila kertoo, että:

                      ” Presidentinvaalit ovat siis näillä näkymin Nato-vaalit.”

Aha. Todella mielenkiintoista. Olen suuresti yllättynyt, jos nämä henkilövaalit käytäisiin sellaisella teemalla kuin Nato. Ja vielä yllättyneempi siitä, että joku puolue haluaisi käydä tässä kansanäänestyksen asiasta. Ehkä maalaisliiton ajatus kulkeekin siihen suuntaan, että asettumalla Natoa vastaan on toinen porvarillinen puolue voitettavissa noissa vaaleissa.

Puolueet haluavat käydä presidentinvaalit tasan siksi, että onnistuessaan niistä voi saada valtavan buustauksen puoluekannatukselle. Epäonnistumisesta harvoin on niin paljon väliä, ellei se sitä ole ruokkimassa tappiokierrettä eteenpäin (kuten maalaisliiton kohdalla on nyt todennäköistä).

Presidentti tokikin jatkaa varmaan ulkopolitiikan johdossa. Hänelle ei silti kuulu Natojäsenyydestä päättäminen, ei yksin, eikä yhteistoiminnassa. Se valta kuuluu jatkossakin kansalle, eli eduskunnalle. Siksikin Natovaalit olisivat presidentinvaaleissa hölmöä hommaa. Tai ehkä maalaisliitto haluaa siirtää tämän osin kiusallisen kysymyksen ohi eduskuntavaalien.äydä presidentinvaalit tasan siksi, että onnistuessaan niistä voi saada valtavan buustauksen puoluekannatukselle. Epäonnistumisesta harvoin on niin paljon väliä, ellei se sitä ole ruokkimassa tappiokierrettä eteenpäin (kuten maalaisliiton kohdalla on nyt todennäköistä).