Jos (ja kun) seuraavaa paperitehtaan lakkauttamista aletaan metsäyhtiöissä puuhata, niin hallitusta ei parane enää uskoa, jos se sanoo, että asiaan ei voi puuttua. Valtion omistajapolitiikkaahan uudistettiin niin, että elvytettiin tämä Solidium. Samalla linjattiin, että sen kautta valtio voi käydä myös ostoksilla, mikä jo Elisan tapauksessa - jo ennen Solidiumia - nähtiin.
No niin, paperitehdasta kun ei lakkauteta ihan äkkiä, niin tämä avaa mahdollisuuksia. Kun tulee ilmoitus - varsinkin kannattavan - tehtaan lakkauttamisesta, Solidium ryntää ostamaan kaikki osakkeet, joita se suinkin käsiinsä saa. Kun riittävä määrä on kasassa, onkin sitten ylimääräisen yhtiökokouksen paikka. Siellä voidaan sitten tehdä tarvittavat toimet toimivan johdon erottamisesta yhtiön strategian muuttamiseen niin, että tehtaan lakkauttaminen perutaan tai ajetaan se uudelleen ylös.
Tai jos paperiteollisuuden työpaikoista ollaan oikeasti kiinnostuneita, aletaan omistusta niissä kasvattaa jo etukäteen. Ei kai Solidiumi tai valtio-omistajaa voi syyttää siitä, että se omistajana on kiinnostunut pitkäaikaisesta tuotosta eikä tuon maksimoinnista lyhyellä aikavälillä. Tai jos Solidium (valtio) tarkastelee kokonaistaloudellista tilannettaan sen kannattaa puolustaa työpaikkoja tarjoavaa teollisuutta ja näin pitää oma taloudellinen pohjansa terveenä.
Nämä operaatiot olisivat toki olleet mahdollisia aikaisemminkin. Nyt ne vain on helpompi toteuttaa. Mielenkiintoinen työkalu tämä Solidium, voi kun sitä pääsisi käyttämään...
7 kommenttia:
Ja mikäköhän on sen jälkeen Suomen uskottavuus kansainvälisten sijoittajien näkökulmasta?
Juuri tätä en ymmärrä. Miksi valtio-omistajaa pitää kohdella eri säännöin kuin muita? Maailmassa on varmasti muitakin omistajia kuin valtio(ita), joilla on muitakin intressejä kuin voiton maksimointi. Esimerkiksi tuo pitkäaikainen tuotto.
Jos omistaja käyttää valtaansa, niin mitä pahaa siinä on? Valta on kuitenkin hankittu ja sitä käytetään samalla mekanismilla kuin markkinoilla muutenkin. Eri asia olisi, jos valtio käyttäisi lainsäädäntöä tai muita muiden markkinatoimijoiden uluttumattomissa olevia keinoja.
Tässä on vähän tällaista "älä tule meidän hiekkalaatikolle leikkimään, sulla kun on noita hassuja sääntöjä" -ajattelua
En nyt lähde kommentoimaan tarkemmin, totean vain, että metsäteollisuudella on rakenteellisia kannattavuusongelmia. Solidiumia ei tehty tällaisten ratkaisemiseksi.
On myös totta, että kansainväliset sijoittajat hinnoittelisivat aktiivisen valtion omistajapolitiikan yhtiöiden arvoihin, ei siitä pääse mihinkään. Jos omistajaporukkaan tulee merkittävä päättäjä, jonka tosiasiallinen intressi onkin jotain muuta kuin omistaja-arvon suoraviivainen ja yhtiön liiketalouteen perustuvan strategian mukainen kasvattaminen, yhtiötä ei noteerata missään yhtä arvokkaaksi kuin mitä se olisi ilman tätä aktiivista valtio-omistajaa. Tämä ei ole kannanotto mihinkään, vain toteamus.
Metsäteollisuudelle saa olla mitä tahansa ongelmia, mutta jos paperitehdas on tuottava niin se on tuottava, eikö? Ja yhteiskunnan näkökulmasta sellaisen lakkautaminen ei ole suotavaa eikä kannattavaa. Eikä Solidiumin siis tarvitsisi välittää noista ongelmista. En tarkoittanut, että kannattamattomaan teollisuuteen pitäisi pumpata rahaa.
Kysymys, joka olisi aiheellista kysyä, on se, että mitä sitten jos yrityksen x arvo noteraataan jonkin omistajan toimien takia alhaisemmaksi kuin muuten? Se ei vaikutan sen käytännön toimintaan (tuotanto ja siitä saatava voitto) mitenkään.
Ville, miten kv-sijoittajat suhtautuvat sellaisiin vapaiden markkinoiden esikuviin kuin esimerkiksi Gazprom? Ihan uteliaisuuttani kyselen...
Minustakin asia on vain niin, että tuottava teollisuus on tuottavaa teollisuutta. Kumma juttu, jos pörssipelureille ei riitä 6 prosentin tuotto, kun pitää saada 10, 15 tai enemmän.
Mika från Stockholm
Hyviä kommentteja ja tärkeä keskustelu. Mikan mainitsema ongelma on hankala; tuottovaatimukset reaalitalouteen tulevat osittain finanssimarkkinoiden kautta, ja ovat siksi tavallaan epärealistisen suuria. Asia ei ole kuitenkaan lainkaan yksinkertainen, siitä kertoo vaikkapa se, että heikostikin kannattavilla metsäfirmoilla edelleen on omistajinaan myös suuria kansainvälisiä sijoittajia. Eivätkä ne kaikki osakkeet silti todellakaan tuota sitä Mikan mainitsemaaa 6 prosenttiakaan.
En välttämättä näekään että siinä onkaan ongelmaa että valtionomistus tiputtaa jonkin verran yhtiön arvoa; totesin vain näin asian olevan selvyyden vuoksi.
Eihän valtio voi ostaa kaikkia yhtiöitä jotka toteuttavat jatkuvasti etenevää rakennemuutosta suomalaisessa kansantaloudessa. Metsäyhtiöidenkin taseet ovat miljardeja: ei niihin kaikkiin voi hankkia valtion määräysvaltaa.
Toisekseen jos metsäyhtiöt näkevät että heidän toimialansa ongelma on - esim - ylikapasiteetti, heillä on yksityisen omistusoikeutensa nojalla oikeus myös lopettaa tehdas eli supistaa kapasiteettia; olipa sen nimenomaisen tehtaan kannattavuus hyvä tai huono. En oikein usko että voisimme käytännössä pakottaa metsäyhtiöitä myymään tehtaita kenellekään.
Minusta valtion tehtävä ei ole itse perustaa uusia yrityksiä, ja jos Petterin mainitsemaa toimintatapaa sovellettaisiin, se johtaisi käytännössä siihen että valtiosta tulisi suuren luokan yritysomistaja, jolla olisi pian hallussaan jos jonkinlaista teollisuutta mille se ei osaisi kuitenkaan tehdä välttämättä mitään järkevää. Eivät ne yksinäiset kannattavatkaan tehtaat kauan kannata, jos niitä ei johdeta ja kehitetä markkinoiden parhaaseen osaamiseen perustuen.
Osittain kysymys olisi siitä toimiiko "ydinpelote", eli uskotaanko markkinoilla (yrityksissä), että tiettyjen ehtoijen täyttyessä valtio on valmiina operaatioihin.
Ja eihän sitä hankittua omistusta olisi pakko pitää hallussaan loputtomasti, kyllä siitä jossain vaiheessa kaupat varmaankin saisi aikaan. Jopa kohtuulliseen hintaan.
Lähetä kommentti