Vuodenvaihteen molemmin puolin on ollut lievää viriämistä - taas vaihteeksi - presidentin valtaoikeuksista. Samalla on palattu väläyttelemään sinänsä vanhaa vaatimusta presidentin valitsemisesta eduskunnassa. Jälkimmäistä lähinnä siinä tapauksessa, että valtaoikeuksia (tuntuvasti) kavennettaisiin.
Yksi juttu tässä häiritsee. Presidentti-instituutiosta ja sen vallasta keskustellaan jotenkin annettuna asiana. Uhraamatta toisin sanoen ainakaan julkilausuttua ajatusta sille, mikä presidentti-instituutio on ja tästä johtuen minkälainen valta sillä pitäisi olla. Todennäköisesti siksi, että ajatellaan parlamentarismin olevan vallankäytön hyväksytyin muoto - noin niinkuin demokratian mielessä.
Oman rajallisen käsitykseni ja hyvin subjektiivisen näkemykseni mukaan presidentti-instituutio on edustukselliselle demokratialle vieras. Jos siis ajatellaan sitä jonkinlaisena "puhtaaana" tapana hallita. Presidentti-instituutio kuitenkin periaatteessa antaa valtaa yhdelle yksittäiselle ihmiselle eli kääntäen valta on parlamentarismin oloissa pois joukolta.
Presidentin tarvetta perustellaan useimmiten vakauden tarpeella. Eli yli eduskuntauden istuva instituutio tuo vakautta siihen, jos valtasuhteet parlamentissa äänestäjien toimien johdosta radikaalisti muuttuvat, pystyy presidentti pitämään tietyn linjan tästä huolimatta. Onkohan tämä kuitenkaan tarpeellista tai haluttavaa?
Kuitenkin, jos presidentti-instituutiosta ei luovuta - mikä olisi oma suosikkivaihtoehtoni - pidetään mieluummin nykyiset valtaoikeudet. Mitään symboleja ja edustuksellisia johtajia ei tarvita.
4 kommenttia:
Kannatan parlamentarismin vahvistamista. Presidentin valtaoikeuksia voi varsin hyvin kaventaa tai koko instituution lakkauttaa. Tämä on jälleen kerran yksi pyhä lehmä Suomen politiikassa. Yksikään poliitikko ei uskalla kritisoida presidentti-instituutiota. Vähän niin kuin kukaan ei uskalla vaatia valtion ja kirkon eroa. Välillä ärsyttää suomalaisten poliitikkojen ylitövarovaisuus ja jeesustelu esim. näiden asioiden suhteen. SDP:n edustajatkin ovat kovin usein sitä mieltä, mitä olettavat suuren yleisön haluavan kuulla. Boring!
Jeesustellaan nyt sitten. Keksin monia syitä säilyttää presidentin viran toistaiseksi Suomessa. Heitin blogissani syksyllä yhden perustelun, jota sopii tietysti vääntää kumoon, jos niin haluaa.
Tähän keskusteluun otan varsin mielelläni osaa.
http://ilja.cryon.net/2007/11/29/eurooppa-ja-tasavallan-presidentti/
Hannan kanssa samoilla linjoilla. En näe yhtään kestävää ja periaattellisesti kannatettavaa syytä miksi Suomessa pitäisi olla jatkossa vahva presidentti. Parlamentarismi on kaikista epätäydellisistä tavoista hallita se kaikkein vähiten huono: hallituksen on jatkuvasti nautittava eduskunnan luottamusta tai se kaatuu. Suomessa vielä kaksi kolmesta isosta puolueesta (epätoivottu tilanne ehkä sekin) on aina hallituksessa, mikä tosiasiassa luo nykyisen jatkuvuuden, eikä harvakseltaan puheenvuoroja käyttävä ja suhteellisen passiivinen presidentti.
Porukalla tehdään kaikkien kannalta parempia päätöksiä, kuin yksin.
Iljan blogissaan esittämä kommenti on ihan relevantti, mutta ei allekirjoittaneesta missään tapauksessa niin vaikuttava, että sitä voitaisiin pitää ehdottomana esteenä presidentti-instituution lakkauttamiselle.
Ensinnäkin, vaikka presidentti periaatteessa luopuu puoluesidonnaisuudestaan, niin eihän maailmankatsomus mihinkään ihmisestä katoa. Presidenttikin on ihminen ja näin olle de facto kuitenkin poliittisen taustansa mukainen toimija. Näin ollen argumentti presidentin (puolue)poliittisesta sidonnaisuudesta ei ainakaan kokonaan ole validi.
Toisekseen, ylipäällikkys on kuitenkin suuressa määrin symbolinen kysymys. Merkittävät päätökset pitää kuitenkin tehdä poliittisessa koneistossa, joten ylipäällikön roolilla ei ole suurta merkitystä päätöksenteossa.
Ja mahdollisissa kriisioloissa ylipäällikkyys aika suurella todennäköisyydellä siirrettäisiin "toimivalle johdolle".
Lähetä kommentti