Pyykinpesun aika

Se soppa silloin syksyllä... Se, no... just se. Kyllä te tiedätte... Alkaa T:llä ja liittyy yhdistelmään ammattitaidottomuutta ja röyhkeyttä.

Jälkipyykin pesu alkaa nyt pikkuhiljaa olla ajankohtaista. Kun koneessa olivat kierrokset korkealla, vetivät hoitoalan järjestöt ensin pääsopimuksen pytystä alas (Super+Tehy=TNJ tai siis oli). Ja tunnettujen vaiheiden jälkeen se jälkimmäinen irtaantui vielä neuvottelujärjestöstä.

Niin, pääsopimus on siis se, missä määritellään ketkä kuuluvat kunta-alalla mihinkin sopimukseen ja kuka niistä neuvottelee ja millä ehdoin neuvottelu tapahtuvat. Osa järjestöistä on aiemminkin moittinut koko sopimusta ja järjestelmää vaikeaksi ja kankeaksi. Sitähän se ei ole, väite on pelkkää propagandaa.

Tai onhan se vaikeaa, kun ei saa itse olla kukkona tunkiolla, vaan pitää ihan yhdessä - muiden saman alan järjestöjen kanssa - sopia ja neuvotella siitä, millaisillaa ehdoilla mennään. Onhan se paljon kivempaa järjestää näyttäviä operaatiota ja paistatella median valokeilassa - kuten syksyllä. Vähät siitä, ettei sillä saavuteta tuloksia - kuten syksyllä.

Pahimmillaan siis kunta-alan neuvottelujärjestelmä purkautuu ja kaikki tahot neuvottelevat itsenäisesti. Tämä ei ole työntekijöiden eikä työnantajankaan etu, vaikka se saattaa muutaman järjestön intressissä ollakin. Riskinä on myös se, että osa kunta-alan sopimukseen kuuluvasta väestä irtaantuu omiin (hoito-ala) tai jo olemassaoleviin sopimuksiin (lastentarhanopettajat).

Toivottavasti järki pysyy matkassa mukana ja muistetaan, että suurempi joukko on parempi neuvotteluvoima kuin pieni. Ja jos tämä ei muuten ketään kiinnosta työmarkkinasektorin ulkopuolella, niin kannattaa ajatella sitä, mitkä seuraukset ovat siitä, jos eri julkisen sektorin ryhmät aloittavat kilvoittelun siitä, kuka onnistuu saamaan parhaat korotukset omalla ammattiryhmälleen/jäsenilleen. Tulee rumaa jälkeä kunnissa.

Kunta-alan neuvottelujärjestelmä on pelastettava.