maanantaina, tammikuuta 14, 2008

It's happening again...

Se tapahtuu taas. Tuomioja lähtee kamppailemaan SDP:n puheenjohtajuudesta - ennakko-odotusten mukaisesti. Henkilökohtaisesti tilanne on eri kuin kahdella edellisellä kerralla, en ole mitenkään asiassa mukana. Siitä en sano mitään, tuoko etäisyys perspektiiviä.

Tuomiojan lähtö kisaan on tietenkin hyvä asia. Ei sellaista ehdokasta löydykään, ettei tämän asettuminen käytettäväksi puoluejohtoon, olisi prosessin ja lopputuloksen kannalta hyvä asia. Kiinnostuneet saisivat muutkin asettua ehdolle - ja olla myös vetäytymättä siitä pois juuri ennen äänestystä. Ei siitä mitään ratkaisevaa poliittista vammaa saa itselleen, jos käy puoluekokouksesta poimissa vain muutaman äänen. On eri juttu, jos oma pää ei kestä - silloin ei olisi tietysti ensinkään olla edes kiinnostunut toimesta.

Jos neuvoa-antavaa jäsenäänestystä puheenjohtajasta ei toteuteta, saa Tuomioja puoluekokouksessa korkeintaan sen n. kolmanneksen kannatuksen. Ja vaikka neuvoa-antava äänestys toteutettaisiinkin ja vaikka Tuomioja sen voittaisi (mitä ei sitäkään voi missään tapauksessa pitää itsestään selvänä), ei valinta puoluekokouksessa silti olisi varmaa - ei välttämättä edes todennäköistä.

Heinäluoman ja Tuomiojan välillä on aitoja eroja, niin asennoitumisessa kuin ennenkaikkea menettelytavoissa ja politiikan tekemisen muodoissa. Asetelma kuitenkin suorastaan huutaa todellista uuden sukupolven haastajaa - ja minusta on sääli, että ulostulot siltäkin osin on jätetty näin myöhäiseksi. Allekirjoittaneesta se vaikuttaa lähinnä siltä, että kisaan lähdetään vain keräämään kannuksia - ei voittamaan. Tuntemattomampi ehdokas ei voi kuin hävitä myöhäisellä mukaanlähdöllä.

Toivottavasti asiaan voitaisiin muutenkin suhtautua sillä tavalla, että tässä ei nyt kukaan ole haastamassa ketään. Heinäluoman kausi päättyy puoluekokoukseen, eikä istuvalla puheenjohtalla saa eikä voi olla mitään - edes henkistä - mandaattia paikkansa jatkamiseen. Kyse on kilvoittelusta puolueen johdosta ja siihen tarjottavista eväistä.

Mutta olisiko kellään kannattamisen arvoista puoluesihteeriehdokasta tiedossa?

9 kommenttia:

Hanna Isbom kirjoitti...

Puoluesihteeriksi tarvitaan nyt järjestöihminen. Koneisto päästelee jo kuolonkorahduksia, ja puoluesihteerin täytyy ottaa johtajanrooli järjestöuudistuksessa ja ylipäänsä puoluetyön järkevämmässä organisoinnissa. Tämän lisäksi puolesihteerillä pitää olla poliittista pelisilmää. Ehdokkaani on paljon kokenut, mutta nuori ja todella uudistusmielinen. Varsinais-Suomen piirin pj:llä on visio, tahto ja kyky uudistaa puoluetta. Toivon siis, että Korhosen Ari kisaan lähtee.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Hmm. minusta Eero Heinäluoma olisi hyvä puoluesihteeri SDP:lle. Olin kovin innostunut silloin kun hän aikanaan puoluesihteeriehdokkaaksi lähti, mutten enää lainkaan innoissani siitä että päätti yhden kauden jälkeen ne hommat vaihtaa puheenjohtajuuteen. Minusta Heinäluoma on parhaimmillaan nimenomaan taustaorganisaattorina.

Mutta vakavasti puhuen: Korhosen Ari olisi nyt erinomainen valinta. Toinen mieleentuleva mahdollinen hyvä nimi olisi Vesa Mauriala, jonka päälle on minusta aivan kohtuuttomalla tavalla kaadettu vastuuta viime eduskuntavaalikampanjasta (kyllä vastuu on ylempänä). Puoluesihteeri on aika usein tullut ay-liikkeen puolelta ja kun nyt on aistittavissa että Sdp:n haluttaisiin voimistavan otettaan ennenkaikkea toimihenkilöpuolella niin sieltä tulisi mieleen vaikkapa STTK:n yhteyspäällikkö Matti Hynynen.

Ja jälleen kerran olen sitä mieltä, että puoluesihteerin ei tule olla kansanedustaja eikä sellaiseksi pyrkivä henkilö.

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Itse en ollut innostunut edes Heinäluoman puoluesihteerydestä, koska pelkäsin (tiesin) kuinka siinä käy ja tässä sitä sitten ollaan. Jos hän olisi keskittynyt hoitamaan tuota tehtävää, hän olisi siinä ollut hyvä ja olisi edelleen.

Minusta olis raikasta etsiä puoluesihteeriä STTK:n tai Akavan piireistä. Se voisi olla kaivattu liike laajemman ay-yhteistyön suuntaan. Hyvä olisi, jos sieltä löytyisi joku nuoremman sukupolven innostunut osaaja.

Niin se vain on, että uskottavasti uudistuvaa SDP:tä pitää edustaa myös nuoremman sukupolven ihmiset.

Petri Mustakallio kirjoitti...

STTK:n tai Akavan piiristä nuoremman sukupolven innostunut osaaja puoluesihteeriksi hmm....

.....TAGE LINDBERG!

TagenTurinat kirjoitti...

Voi kiitos, Pete. Joitain vuosia sitten pyrin SDP:n järjestösihteeriksi. En kisaa voittanut, ainakin osittain sen takia että olin Lipposen enkä Heinäluoman sotureita.

Olisihan se huimaa strike back, aloittaa suoraan puoluesihteerin pallilta ;)

Vakavasti puhuttuna Hanna vei hampaat suustani, Korhosen Ari on vastaus ongelmiin.

Petteri Oksa kirjoitti...

No niin, nyt pitää vain sitten puhua Tage ympäri. Tai eihän siinä nyt mitään ympäripuhumista voi olla, kun liike tarvitsee poikaansa, niin poika vastaa...

Korhosen nimi on kyllä hyvä myös!

Ville Kopra kirjoitti...

Vedetään arvalla Tage Lindberg tai Osku Pajamäki :)

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Osku on kansan innostaja, puheejohtaja-ainesta. Tagessa sen sijaan olisi ainesta sinnikkääseen puurtamiseen liikkeen eteen. Näytöt TUS:n tarinan rakentamisessa ovat lupaavia ja osin sovellettavissa myös SDP:n koneen rasvaamiseen, eikä pelisilmääkään puutu. Kasvaisiko Tagesta Iso T, joka haastaa kepun ja Korhosen?

Jos tämä ei onnistu niin miten voisimme nostaa toimihenkilö-SDP:n uskottavammin esille?

Anu kirjoitti...

Arin näytöt nuorten, Turun kunnallisjärjestön ja V-S piirin luottamushenkilönä ja toimitsijana puhuvat aika paljon. Kannatan.