Näin puhui Sauli

No niin, nyt se on sanottu. Ylen Radio Suomen tentissä Niinistö sai vihdoin kakaistua ihan suoraan sen, mitä on halunnut Nato:sta kierrellen sanoa jo aiemmin: "Pidän Suomen liittymistä (natoon) toivottavana, jopa suotavana."

Tähän saakka on enemmän kuultu tuulesta temmattua teoretisointia "eurooppalaisemmasta Natosta" ja "Euroopan puolustuksesta".

Kysymys Natosta ei ole presidentinvaalien ydinkysymys, vaikka presidentillä tähän asiaan on jopa toimivaltaa. Varsinaiset Natovaalit ovat kuitenkin eduskuntavaalit, sillä hallitus on sitten se, joka valmistelee seuraavan puolustuspoliittisen selonteon, jonka yhteydessä asiasta (aina) päätetään. Halusipa nyt valittu presidentti liittyä tai olla liittymättä, hän tulee väistämättä taipumaan hallituksen tahdon edessä.

Ongelma presidenttiehdokkaiden Nato keskustelemissa on se, että aina puhutaan siitä saako Suomi mahdollisesti turvaa kriisitilanteessa nykyisillä järjestelyillä vai tarvitaanko lisätakeita (jäsenyys). Paljon vähemmälle huomiolle jää se, miksi Suomi kenekin mielestä turvaa tarvitsisi ja millä ehdoilla. Nato kysymys on kuitenkin viime kädessä sellainen, että sen ratkaisevat jäsenyyden ehdot, eli millaisella sopimuksella voitaisiin liittyä, miten liittyminen/ei-liittyminen vaikuttaisi Suomen ja ympäristön turvallisuuspoliittisen kokonaisuuteen, miten Nato muuttuu seuraavien vuosien aikana, vai muuttuuko ja niin edelleen.

Nato kortilla pelaaminen on halpahintaista. Käytetään sitä puolesta tai vastaan. Varsinkin silloin, kun sitä (niin kuin nyt presidentinvaaleissa) käytetään ilman sen kummempia ja suurempia perusteluita.