Talouskasvun tuskaa

Ensin, Neon putkitusoperaatio ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen. Eilen tuli korvasta verta ja tänään lääkäri sitten totesi, että tärykalvo on turvonnut. Nyt jännitetään yli viikonlopun, että tuleeko verta lisää jolloin putkitus joudutaan uusimaan. Ei millään haluaisi taas laittaa pientä ihmistä nukutukseen ja leikkauspöydälle.

Toisekseen, eilen kertomani uusi työpaikka on edelleen hanskassa. KTV tosin tiedotti asiasta siten, että olen koulutukseltani filosofian maisteri. Sehän ei tarkkaan ottaen ole totta, kuukauden päästä ehkä, mutta en vielä. No, tämä ei ole kauhean vakaavaa.

Aiheeseen. Useammassakin paneelissa tai muussa väittelyssä olen joutunut lähinnä vihreiden ja vasureiden kanssa keskustelemaan talouskasvusta ja sen tarpeellisuudesta. Heidän perusväitteensä on, että nykyinen hyvinvointi riittää, joten talouden ei tarvitse kasvaa.

Tuo väitehän on täyttä sontaa, jotta edes nykyinen hyvinvoinnin taso voidaan säilyttää täytyy talouden kasvaa. Aivan minimivaatimus on, että talous kasvaa sen verran, että inflaatio ei syö nykyistä kakkua pienemmäksi. Periaatteessa talousteorian mukaan talouden pitäisi kuitenkin kasvaa 3% vuosittain, jotta työllisyys voisi parantua. Tämä ei ole ihan mikään mekaaninen tosiasia, mutta historian valossa hyvin pitkälle totta.

Ei ole mitään kiertotietä, sen tosiasian yli, että nykyinen talousjärjestelmä vaatii kasvua toimiakseen. Kasvu luo työpaikkoja, toimeliaisuutta ja investointeja. Talouden kasvun ei kuitenkaan pidä tapahtua miten tahansa eikä millä tahansa ehdoilla.

Olen sen verran kehitysoptimisti, että uskon nykyisten teollisuusmaiden kasvun jatkossa painottuvat entistä enemmän aineettomaan kasvuun eikä niinkään jatkuvasti suurempaan määrään tavaroita. Kasvu on kuitenkin välttämätöntä ja minun on usein hyvin hyvin vaikea ymmärtää, miten tätä ei voi joku ymmärtää