Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelin eilen Etelä-Kontulan pientaloalueen rakentamisoikeuden yleistä nostoa sekä suojelua. En edellenkään käsitä, miksi jotkut vastustavat näitä rakennusoikeuden nostoja - sehän tarkoittaa käytännössä lisää rahaa tonttien omistajille. Rakennusoikeuksia ei myöskään koskaan ole pakko käyttää, joten jos alueen asukkaat eivät tiiviimpää rakentamista halua, niin sitä ei myöskään tule.
Suojelu sitten onkin toinen juttu. Tässä tapauksessa alueen jälleenrakennuskauden taloja suojellaan sr-3 merkinnällä. Se on kaikkein lievin suojelun muoto, joka ei estä laajennuksia tai peruskorjauksia. Se merkitsee lähinnä sitä, että talojen tyyliä ei saa muuttaa ja alkuperäinen henki pitää säilyttää. Sisätiloihin voi lisäksi tehdä lähes kaikki halutut muutokset.
En edelleenkään periaatetasolla ole kovin varma pitääkö kaikilta alueilta suojella niiden arkkitehtooniset kerrostumat. Minusta kaupunkiin kuuluu muutos ja se tarkoittaa, että ajan kuluessa voi rakennuskanta vaihtua kokonaankin. Tässä ollaan vain jo siinä vaiheessa, ettei vaihtoehtoja paljon ole. Suojelutyötä on tehty jo niin paljon, että asukkaiden tasapuolisen kohtelun nimissä on käytännössä pakko tehdä samoin periaattein suojelua myös muilla alueilla.
Suojelussa on myös vakava viestintäongelma. Suojelupäätöksistä tiedottaessa ihmisille syntyy mielikuva, että nyt laitetaan totaalisuojelu päälle eikä mitään muutoksia tms. saa enää tehdä. Eksaktit termitkin ovat toki tärkeitä, mutta kansakielistä avaamista tarvitaan jatkossa enemmän. Pitää pystyä jo alkuvaiheessa kertomaan mitä suunniteltu suojelumerkintä tarkoittaa ja mitä ei. Siinä säästyisi sekä asukkaiden hermoja, että kaupunkisuunnittelijoiden työaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti