Poliittisesti korrekti voisi kertoa ja kirjoittaa Ranskan perustuslakiäänestyksestä ja sen merkittävyydestä Euroopalle. Olen lähes varma, että Ranska äänestää "ei", ja sitten alkaa Eu:ssa mielenkiintoiset ajat.
Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt, paljon tärkeämpi ajankohtainen seikka, eli kansainvälisen ydisulkusopimuksen NPT:n viisivuotisseurantakokous päättyi eilen Washingtonissa. Ai miksi tärkeämpi? Jos sitä pitää edes kysyä, niin selitys tuskin tyydyttäisi.
Kokous päättyi tuloksettomana, vaikka ennakko-odotuksia sopimuksen sisällöllisestä uusimisesta olikin. Paikalla oli myös (epäilty...) ydinasevaltio Israel, mitä tavallaan voi pitää hyvänä merkkinä. Israelin ydinase on käytännössä varmistettu ja todennettu asia. Se vaarantaa viime kädessä kaikkein pahiten Lähi-Idän turvallisuuden. Vähän välillä tuntuukin siltä, että on täysin eri asia kenen leluista puhutaan. Israelin lelusta ei oikein tunnu edes kaikkialla saavan puhua.
Hyvä asia: ydinsulkusopimus pidetään edelleen voimassa eikä yksikään jäsenistä kiistä sitä. Edes jotain aselajia kohtaan suhtaudutaan kunnioittavan aseistariisuvasti...
lauantaina, toukokuuta 28, 2005
perjantaina, toukokuuta 27, 2005
Suojellaan, suojellaan
Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelin eilen Etelä-Kontulan pientaloalueen rakentamisoikeuden yleistä nostoa sekä suojelua. En edellenkään käsitä, miksi jotkut vastustavat näitä rakennusoikeuden nostoja - sehän tarkoittaa käytännössä lisää rahaa tonttien omistajille. Rakennusoikeuksia ei myöskään koskaan ole pakko käyttää, joten jos alueen asukkaat eivät tiiviimpää rakentamista halua, niin sitä ei myöskään tule.
Suojelu sitten onkin toinen juttu. Tässä tapauksessa alueen jälleenrakennuskauden taloja suojellaan sr-3 merkinnällä. Se on kaikkein lievin suojelun muoto, joka ei estä laajennuksia tai peruskorjauksia. Se merkitsee lähinnä sitä, että talojen tyyliä ei saa muuttaa ja alkuperäinen henki pitää säilyttää. Sisätiloihin voi lisäksi tehdä lähes kaikki halutut muutokset.
En edelleenkään periaatetasolla ole kovin varma pitääkö kaikilta alueilta suojella niiden arkkitehtooniset kerrostumat. Minusta kaupunkiin kuuluu muutos ja se tarkoittaa, että ajan kuluessa voi rakennuskanta vaihtua kokonaankin. Tässä ollaan vain jo siinä vaiheessa, ettei vaihtoehtoja paljon ole. Suojelutyötä on tehty jo niin paljon, että asukkaiden tasapuolisen kohtelun nimissä on käytännössä pakko tehdä samoin periaattein suojelua myös muilla alueilla.
Suojelussa on myös vakava viestintäongelma. Suojelupäätöksistä tiedottaessa ihmisille syntyy mielikuva, että nyt laitetaan totaalisuojelu päälle eikä mitään muutoksia tms. saa enää tehdä. Eksaktit termitkin ovat toki tärkeitä, mutta kansakielistä avaamista tarvitaan jatkossa enemmän. Pitää pystyä jo alkuvaiheessa kertomaan mitä suunniteltu suojelumerkintä tarkoittaa ja mitä ei. Siinä säästyisi sekä asukkaiden hermoja, että kaupunkisuunnittelijoiden työaikaa.
Suojelu sitten onkin toinen juttu. Tässä tapauksessa alueen jälleenrakennuskauden taloja suojellaan sr-3 merkinnällä. Se on kaikkein lievin suojelun muoto, joka ei estä laajennuksia tai peruskorjauksia. Se merkitsee lähinnä sitä, että talojen tyyliä ei saa muuttaa ja alkuperäinen henki pitää säilyttää. Sisätiloihin voi lisäksi tehdä lähes kaikki halutut muutokset.
En edelleenkään periaatetasolla ole kovin varma pitääkö kaikilta alueilta suojella niiden arkkitehtooniset kerrostumat. Minusta kaupunkiin kuuluu muutos ja se tarkoittaa, että ajan kuluessa voi rakennuskanta vaihtua kokonaankin. Tässä ollaan vain jo siinä vaiheessa, ettei vaihtoehtoja paljon ole. Suojelutyötä on tehty jo niin paljon, että asukkaiden tasapuolisen kohtelun nimissä on käytännössä pakko tehdä samoin periaattein suojelua myös muilla alueilla.
Suojelussa on myös vakava viestintäongelma. Suojelupäätöksistä tiedottaessa ihmisille syntyy mielikuva, että nyt laitetaan totaalisuojelu päälle eikä mitään muutoksia tms. saa enää tehdä. Eksaktit termitkin ovat toki tärkeitä, mutta kansakielistä avaamista tarvitaan jatkossa enemmän. Pitää pystyä jo alkuvaiheessa kertomaan mitä suunniteltu suojelumerkintä tarkoittaa ja mitä ei. Siinä säästyisi sekä asukkaiden hermoja, että kaupunkisuunnittelijoiden työaikaa.
torstaina, toukokuuta 26, 2005
Italofutis on tylsää
Tänään ei politikoida, ainakaan paljoa. Katsoin - yllätys, yllätys - eilen Mestarien Liigan finaalia. Olin hyvin lähellä lopettaa katsomisen toisen puoliajan lopussa, onneksi kuitenkin vielä kanavasurffauksen jälkeen päädyin neloselle katsomaan täysin muuttunutta peliä.
Kuulun siihen joukkoon, joka on hyvin tyytyväinen Liverpoolin voitettua. Se ei kohdallani johdu mistään yhden suomalaispelaajan mukanaantuomista sympatioista joukkuetta kohtaan. Lukeuden valioliigassa Arsenalin kannattajiin. Lähinnä tyytyväisyyteni johtuu siitä, että pidän italialaista jalkapalloa yksinkertaisesti tylsänä. AC Milan ei välttämättä lukeudu ns. italofutiksen tyypillisimpiin edustajiin, mutta aivan riittävästi.
Italialainen pelityyli perustuu tiiviiseen, mahdollisimman läpimurtamattomaan puolustukseen. Tyyli on kehitetty erittäin tehokkaaksi ja toimivaksi, sillä voitetaan pelejä. Mutta auta armias, se on tylsää katsottavaa. Vähän niinkuin saksalainen pallo joitakin vuosia taaksepäin: armottoman tehokasta jauhamista, mutta halvatun väsyttävää katsottavaa. Ero brittifutikseen korostuu, vaikka saarilla onkin päästy (onneksi) perinteisestä pitkä päätyyn ja perään tyylistä kohtuullisesti eroon.
Omat kansainväliset maasuosikkini tulevat Afrikasta. Sikäläinen jalkapallo on sellaista iloitteulua, joka on pelissä yksinkertaisesti parasta. Siihen utopistiseen päivään saakka, kunnes Suomi mm-kisoissa pelaa, jatkan Kamerunin kannattamista. Kannatus alkoi 1990 kisoista ja (legendaarisesta) avausottelusta Kamerun-Argentiina. Kuka muu muistaa armoitetun ikämies maalintekijä Roger Millan?
Politiikkaakin nyt sen verran, että suomalaiset urheilurahat pitäisi saada uusjakoon. Vähemmän rahoitusta huipputasolle ja enemmän kasvatus- ja perustason työhön. Suomalaisen jalkapallon nousu (nyt vaikka näin satunnaisena esimerkkinä) vaatisi paljonkin satsauksia seuratasolla ja liikuntapaikkarakentamisessa.
Kuulun siihen joukkoon, joka on hyvin tyytyväinen Liverpoolin voitettua. Se ei kohdallani johdu mistään yhden suomalaispelaajan mukanaantuomista sympatioista joukkuetta kohtaan. Lukeuden valioliigassa Arsenalin kannattajiin. Lähinnä tyytyväisyyteni johtuu siitä, että pidän italialaista jalkapalloa yksinkertaisesti tylsänä. AC Milan ei välttämättä lukeudu ns. italofutiksen tyypillisimpiin edustajiin, mutta aivan riittävästi.
Italialainen pelityyli perustuu tiiviiseen, mahdollisimman läpimurtamattomaan puolustukseen. Tyyli on kehitetty erittäin tehokkaaksi ja toimivaksi, sillä voitetaan pelejä. Mutta auta armias, se on tylsää katsottavaa. Vähän niinkuin saksalainen pallo joitakin vuosia taaksepäin: armottoman tehokasta jauhamista, mutta halvatun väsyttävää katsottavaa. Ero brittifutikseen korostuu, vaikka saarilla onkin päästy (onneksi) perinteisestä pitkä päätyyn ja perään tyylistä kohtuullisesti eroon.
Omat kansainväliset maasuosikkini tulevat Afrikasta. Sikäläinen jalkapallo on sellaista iloitteulua, joka on pelissä yksinkertaisesti parasta. Siihen utopistiseen päivään saakka, kunnes Suomi mm-kisoissa pelaa, jatkan Kamerunin kannattamista. Kannatus alkoi 1990 kisoista ja (legendaarisesta) avausottelusta Kamerun-Argentiina. Kuka muu muistaa armoitetun ikämies maalintekijä Roger Millan?
Politiikkaakin nyt sen verran, että suomalaiset urheilurahat pitäisi saada uusjakoon. Vähemmän rahoitusta huipputasolle ja enemmän kasvatus- ja perustason työhön. Suomalaisen jalkapallon nousu (nyt vaikka näin satunnaisena esimerkkinä) vaatisi paljonkin satsauksia seuratasolla ja liikuntapaikkarakentamisessa.
keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005
Globalisaatio kävi kylässä
Taas lähti yksi iso tehdas Suomesta, eli globalisaatio kävi kylässä. Toisaalta näistä suuresti uutisoiduista jutuista huolimatta on työttömyys edelleen pienentynyt viimeisen vuoden tarkastelujaksolla. Suomalaisessa yhteiskunnan kehitysvaiheessa taitaa olla väistämätöntä, että (osa) perustuotannosta siirtyy halvempiin maihin - ja niissä elintason noustessa taas halvempiin. On faktaa ettei Suomi voi kilpailla työn hinnalla.
Globalisaatio ylipäätään on monesti kovin väärin ymmärrety ilmiö. Sitä haukutaan pahaksi tai kehutaan hyväksi. Minusta se on suuri mahdollisuus, sillä on mahdollista päästä hyviin tuloksiin tai aleta huonoihin. On kiinni sekä useista kansallisista politiikkapäätöksistä, että eri maiden edustajien toiminnasta ylikansallisissa elimissä, mihin suuntaan kehitys menee. Globalisaatio itsessään ei ole mitään muuta kuin sitä itseään, maapalloistumista, globaalien asioiden tulemista yhä lähemmäksi.
Globalisaatio ylipäätään on monesti kovin väärin ymmärrety ilmiö. Sitä haukutaan pahaksi tai kehutaan hyväksi. Minusta se on suuri mahdollisuus, sillä on mahdollista päästä hyviin tuloksiin tai aleta huonoihin. On kiinni sekä useista kansallisista politiikkapäätöksistä, että eri maiden edustajien toiminnasta ylikansallisissa elimissä, mihin suuntaan kehitys menee. Globalisaatio itsessään ei ole mitään muuta kuin sitä itseään, maapalloistumista, globaalien asioiden tulemista yhä lähemmäksi.
maanantaina, toukokuuta 23, 2005
Vihreä käänne
Viikonloppu meni Demarinuorten Maailmanakatemiassa, joka järjestettiin tällä kertaa Espoossa, kokoushotelli Meripuistossa. Hyvä ohjelma, hotelli hienolla paikalla (joskin aika alkuperäisasuinen interiööri kaipaisi vähän saneerausta).
Viikonlopun tärkeimmästä poliittisesta uutisesta vastasi varmaankin vihreiden puoluekokous valitsemalla Tarja Cronbergin puheenjohtajaksi. Yllättävää, vaikka gallupit tätä näyttiväkin. Cronberg tulee kuitenkin vihreiden kapean ytimen ulkopuolelta ja (kaukaa) Kehä III ulkopuolelta (mikä suurimmalla osalle mainittua ydintä on tutkimatonta korpimaata).
Parempaa valintaa siellä ei karisman jahenkilökohtaisten ominaisuuksien puolestaolisi voitu tehdä. Mielenkiintoista tulee olemaan se, miten uusi puheenjohtaja ja vihreä ydin tulevat toimeen keskenään. Joitakin jännitteitä on odotettavissa, mutta niiden purkaminen tulee ratkaisemaan vihreiden osalta paljon.
Vihreät ottivat käänteen, johonkin. Suuntaa on kovin vaikea sanoa, mutta se jää nähtäväksi. Valinta tuonee lisää mielenkiintoa heidän harjoittamaansa politiikkaan.
Viikonlopun tärkeimmästä poliittisesta uutisesta vastasi varmaankin vihreiden puoluekokous valitsemalla Tarja Cronbergin puheenjohtajaksi. Yllättävää, vaikka gallupit tätä näyttiväkin. Cronberg tulee kuitenkin vihreiden kapean ytimen ulkopuolelta ja (kaukaa) Kehä III ulkopuolelta (mikä suurimmalla osalle mainittua ydintä on tutkimatonta korpimaata).
Parempaa valintaa siellä ei karisman jahenkilökohtaisten ominaisuuksien puolestaolisi voitu tehdä. Mielenkiintoista tulee olemaan se, miten uusi puheenjohtaja ja vihreä ydin tulevat toimeen keskenään. Joitakin jännitteitä on odotettavissa, mutta niiden purkaminen tulee ratkaisemaan vihreiden osalta paljon.
Vihreät ottivat käänteen, johonkin. Suuntaa on kovin vaikea sanoa, mutta se jää nähtäväksi. Valinta tuonee lisää mielenkiintoa heidän harjoittamaansa politiikkaan.
torstaina, toukokuuta 19, 2005
Kruunuvuorenranta
Kruunuvuorenranta on tuleva uusi kaupuginosa, tai kaupunginosan osa Laajasalossa. Se käsittää poistuvan öljysataman alueen plus ympäristön. Alueelle on tarkoitus nousta 10 000 uuden asukkaan alue.
Aluen suunnitteluohje on tänään käsittelyssä kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Laajasalolaisten ilmeinen enemmistö vastustaa näin isoa rakentamista alueelle perustellen mielipidetään mm. viheralueiden menetyksellä. Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys, sillä kaikkea uutta rakentamista vastustetaan - kysymyksessä on yleensä hyvin pitkälle muutoksen pelko.
Tällä hetkellä minusta näyttää kyllä siltä, että alueelle jää riittävästi virkistysaluetta rakentamisen jälkeenkin. En näe asiaa kovinkaan ongelmallisena. Uuden alueen aiheuttamat liikennejärjestelyt sitä vastoin ovat vähän kimurantimpia.
Niiden hoitamiseksi on periaatteessa kaksi perusvaihtoa tulevaisuudessa. Metrotunneli tai raitiolinja. Metro on kalliutensa vuoksi toteuttamiskelvoton ennen kuin Santahaminan siirtämisestä asumiskäyttöön on päätetty. Raitiolinja puolestaan vaatisi lujaa siltarakentamista, joka muuttaisi dramaattisesti merinäkymiä Helsingissä. Siksi metroa pidetään tällä hetkellä suositeltavampana. Niin kauan kuin se ei toteudu alueelle esitetään vesibussiliikennettä keskustaan (kuulostaa idylliseltä). Plus tietysti lisää liityntäliikennettä Herttoniemeen.
Laajasalon palvelut voivat myös ratkaisevasti parantua tai ainakin tulla turvattua, kun nykyiseen asukasmäärään (15 600) lisätää tuo mainittu 10 000. Uusi väestöpohja tuo lisää ostovoimaa ja palvelutarvetta, mikä tulee palvelemaan myös nykyisiä asukkaita. Erittäin mielenkiintoinen rakennushanke kaiken kaikkiaan.
Aluen suunnitteluohje on tänään käsittelyssä kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Laajasalolaisten ilmeinen enemmistö vastustaa näin isoa rakentamista alueelle perustellen mielipidetään mm. viheralueiden menetyksellä. Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys, sillä kaikkea uutta rakentamista vastustetaan - kysymyksessä on yleensä hyvin pitkälle muutoksen pelko.
Tällä hetkellä minusta näyttää kyllä siltä, että alueelle jää riittävästi virkistysaluetta rakentamisen jälkeenkin. En näe asiaa kovinkaan ongelmallisena. Uuden alueen aiheuttamat liikennejärjestelyt sitä vastoin ovat vähän kimurantimpia.
Niiden hoitamiseksi on periaatteessa kaksi perusvaihtoa tulevaisuudessa. Metrotunneli tai raitiolinja. Metro on kalliutensa vuoksi toteuttamiskelvoton ennen kuin Santahaminan siirtämisestä asumiskäyttöön on päätetty. Raitiolinja puolestaan vaatisi lujaa siltarakentamista, joka muuttaisi dramaattisesti merinäkymiä Helsingissä. Siksi metroa pidetään tällä hetkellä suositeltavampana. Niin kauan kuin se ei toteudu alueelle esitetään vesibussiliikennettä keskustaan (kuulostaa idylliseltä). Plus tietysti lisää liityntäliikennettä Herttoniemeen.
Laajasalon palvelut voivat myös ratkaisevasti parantua tai ainakin tulla turvattua, kun nykyiseen asukasmäärään (15 600) lisätää tuo mainittu 10 000. Uusi väestöpohja tuo lisää ostovoimaa ja palvelutarvetta, mikä tulee palvelemaan myös nykyisiä asukkaita. Erittäin mielenkiintoinen rakennushanke kaiken kaikkiaan.
tiistaina, toukokuuta 17, 2005
Nettikivaa
Lisäsin tuonne palkkiin nettikivaa sarakkeen, jonka alla on toistaiseksi pari paikkaa, jossa piipahda säännöllisesti pitämässä kivaa t. viihtymässä. Nationstatesista mainitsinkin jo aiemmin.
Sundayleague puolestaa on jalkapallon managerointipeli, jonka pelaajamäärä on hillittömän iso. Peli on periaatteessa ilmainen, mutta - yllätys, yllätys, pelissä menestyminen vaatinee muutaman euron sijoittamista. Tosin hyvällä joukkueella pystyy jatkuvasti voittamaan krediittejä turnauksista ym. eikä lisää rahaa tarvitse sijoittaa.
Peli on tekniikaltaan hyvä, idea on siis manageroida futisjoukkuetta, tehdä pelaajavalinnat, valita taktiikat, hankkia uusia pelaajia, voittaa pelejä, säätää harjoitukset kuntoon ja niin edelleen. Toimii jouhevasti ja on looginen. Olen kokeillut myös melkoisen suosittua Hattrikckiä, mutta vaikka se toisella tapaa vetovoimainen kyllästyiin sen tekniikan kankeuteen ja huonoon pelattavuuteen.
Sundayleaguenkin paras puoli on sen foorumeissa, jossa voi vaihtaa ajatuksia pelistä ja aivan kaikesta muiden kanssa. Ainakin tuolla "felix" serverillä, jolla itse pelaan, foorumit ovat vilkkaita, mielenkiintoisia ja hauskoja. Samalle serverille, jolla itse olen pääsee näppärästi mukaan tällä linkillä.
Sundayleague puolestaa on jalkapallon managerointipeli, jonka pelaajamäärä on hillittömän iso. Peli on periaatteessa ilmainen, mutta - yllätys, yllätys, pelissä menestyminen vaatinee muutaman euron sijoittamista. Tosin hyvällä joukkueella pystyy jatkuvasti voittamaan krediittejä turnauksista ym. eikä lisää rahaa tarvitse sijoittaa.
Peli on tekniikaltaan hyvä, idea on siis manageroida futisjoukkuetta, tehdä pelaajavalinnat, valita taktiikat, hankkia uusia pelaajia, voittaa pelejä, säätää harjoitukset kuntoon ja niin edelleen. Toimii jouhevasti ja on looginen. Olen kokeillut myös melkoisen suosittua Hattrikckiä, mutta vaikka se toisella tapaa vetovoimainen kyllästyiin sen tekniikan kankeuteen ja huonoon pelattavuuteen.
Sundayleaguenkin paras puoli on sen foorumeissa, jossa voi vaihtaa ajatuksia pelistä ja aivan kaikesta muiden kanssa. Ainakin tuolla "felix" serverillä, jolla itse pelaan, foorumit ovat vilkkaita, mielenkiintoisia ja hauskoja. Samalle serverille, jolla itse olen pääsee näppärästi mukaan tällä linkillä.
maanantaina, toukokuuta 16, 2005
Kovat on keinot
No niin, uuden työpaikan kanssa on työsopimus allekirjoitettu joten homma on sitä myöten putkessa. Aloitan siis työssä 1.6.
Taisin joskus jo aiemmin mainita, etten ihan tarkkaan ymmärrä mistä Paperin työkiistassa on kysymys. Ymmärrän että työnantajapuolella on kova halu ottaa käyttöön kaikki vuoden päivät ilman muita kuin huolloista johtuvia alasajoja. Ymmärrän että työntekijäpuoli vastustaa tätä, onhan nykytilanne toki työntekijöiden näkökulmasta parempi.
Sitä en ymmärrä miksi työnantajilla on niin kovat keinot käytössä? Miksi juuri nyt? Onko tuotanto sellaisessa vaiheessa, että Suomen tehtailla voidaan kiristää lisää tehokkuutta ja paikata tuotantoaukot sitten muiden maiden tehtailla? Työnantaja on tosissaan, kun se työsululle pelottelee. Yleensähän se vain valittaa, että lakot käyvät kovin kalliiksi. Tässä tapauksessa siis työnantaja tulee käymään itselleen kovin kalliiksi työsulun muodossa.
Ehkä työnantajien todellinen motiivi vielä jossain vaiheessa paljastuu. Toivottavasti se ei ole pelkkä sapelinkalistelunhalu, "näytetään niille työntekijäpuolella kuka todellisuudessa määrää"
Taisin joskus jo aiemmin mainita, etten ihan tarkkaan ymmärrä mistä Paperin työkiistassa on kysymys. Ymmärrän että työnantajapuolella on kova halu ottaa käyttöön kaikki vuoden päivät ilman muita kuin huolloista johtuvia alasajoja. Ymmärrän että työntekijäpuoli vastustaa tätä, onhan nykytilanne toki työntekijöiden näkökulmasta parempi.
Sitä en ymmärrä miksi työnantajilla on niin kovat keinot käytössä? Miksi juuri nyt? Onko tuotanto sellaisessa vaiheessa, että Suomen tehtailla voidaan kiristää lisää tehokkuutta ja paikata tuotantoaukot sitten muiden maiden tehtailla? Työnantaja on tosissaan, kun se työsululle pelottelee. Yleensähän se vain valittaa, että lakot käyvät kovin kalliiksi. Tässä tapauksessa siis työnantaja tulee käymään itselleen kovin kalliiksi työsulun muodossa.
Ehkä työnantajien todellinen motiivi vielä jossain vaiheessa paljastuu. Toivottavasti se ei ole pelkkä sapelinkalistelunhalu, "näytetään niille työntekijäpuolella kuka todellisuudessa määrää"
perjantaina, toukokuuta 13, 2005
Talouskasvun tuskaa
Ensin, Neon putkitusoperaatio ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen. Eilen tuli korvasta verta ja tänään lääkäri sitten totesi, että tärykalvo on turvonnut. Nyt jännitetään yli viikonlopun, että tuleeko verta lisää jolloin putkitus joudutaan uusimaan. Ei millään haluaisi taas laittaa pientä ihmistä nukutukseen ja leikkauspöydälle.
Toisekseen, eilen kertomani uusi työpaikka on edelleen hanskassa. KTV tosin tiedotti asiasta siten, että olen koulutukseltani filosofian maisteri. Sehän ei tarkkaan ottaen ole totta, kuukauden päästä ehkä, mutta en vielä. No, tämä ei ole kauhean vakaavaa.
Aiheeseen. Useammassakin paneelissa tai muussa väittelyssä olen joutunut lähinnä vihreiden ja vasureiden kanssa keskustelemaan talouskasvusta ja sen tarpeellisuudesta. Heidän perusväitteensä on, että nykyinen hyvinvointi riittää, joten talouden ei tarvitse kasvaa.
Tuo väitehän on täyttä sontaa, jotta edes nykyinen hyvinvoinnin taso voidaan säilyttää täytyy talouden kasvaa. Aivan minimivaatimus on, että talous kasvaa sen verran, että inflaatio ei syö nykyistä kakkua pienemmäksi. Periaatteessa talousteorian mukaan talouden pitäisi kuitenkin kasvaa 3% vuosittain, jotta työllisyys voisi parantua. Tämä ei ole ihan mikään mekaaninen tosiasia, mutta historian valossa hyvin pitkälle totta.
Ei ole mitään kiertotietä, sen tosiasian yli, että nykyinen talousjärjestelmä vaatii kasvua toimiakseen. Kasvu luo työpaikkoja, toimeliaisuutta ja investointeja. Talouden kasvun ei kuitenkaan pidä tapahtua miten tahansa eikä millä tahansa ehdoilla.
Olen sen verran kehitysoptimisti, että uskon nykyisten teollisuusmaiden kasvun jatkossa painottuvat entistä enemmän aineettomaan kasvuun eikä niinkään jatkuvasti suurempaan määrään tavaroita. Kasvu on kuitenkin välttämätöntä ja minun on usein hyvin hyvin vaikea ymmärtää, miten tätä ei voi joku ymmärtää
Toisekseen, eilen kertomani uusi työpaikka on edelleen hanskassa. KTV tosin tiedotti asiasta siten, että olen koulutukseltani filosofian maisteri. Sehän ei tarkkaan ottaen ole totta, kuukauden päästä ehkä, mutta en vielä. No, tämä ei ole kauhean vakaavaa.
Aiheeseen. Useammassakin paneelissa tai muussa väittelyssä olen joutunut lähinnä vihreiden ja vasureiden kanssa keskustelemaan talouskasvusta ja sen tarpeellisuudesta. Heidän perusväitteensä on, että nykyinen hyvinvointi riittää, joten talouden ei tarvitse kasvaa.
Tuo väitehän on täyttä sontaa, jotta edes nykyinen hyvinvoinnin taso voidaan säilyttää täytyy talouden kasvaa. Aivan minimivaatimus on, että talous kasvaa sen verran, että inflaatio ei syö nykyistä kakkua pienemmäksi. Periaatteessa talousteorian mukaan talouden pitäisi kuitenkin kasvaa 3% vuosittain, jotta työllisyys voisi parantua. Tämä ei ole ihan mikään mekaaninen tosiasia, mutta historian valossa hyvin pitkälle totta.
Ei ole mitään kiertotietä, sen tosiasian yli, että nykyinen talousjärjestelmä vaatii kasvua toimiakseen. Kasvu luo työpaikkoja, toimeliaisuutta ja investointeja. Talouden kasvun ei kuitenkaan pidä tapahtua miten tahansa eikä millä tahansa ehdoilla.
Olen sen verran kehitysoptimisti, että uskon nykyisten teollisuusmaiden kasvun jatkossa painottuvat entistä enemmän aineettomaan kasvuun eikä niinkään jatkuvasti suurempaan määrään tavaroita. Kasvu on kuitenkin välttämätöntä ja minun on usein hyvin hyvin vaikea ymmärtää, miten tätä ei voi joku ymmärtää
torstaina, toukokuuta 12, 2005
Uusia haasteita
Eilinen meni vähän ohi, kun Neon käyttäminen uuden putken laittamiseksi korvaan vähän venähti. Liimakorvahan se oli ollut syynä putken tukkeutumiseen ja irtoamiseen. Toivottavasti nyt kestää vähän pidempään ennen kuin taas joudutaan samaan rumbaan uudestaan.
Uudet haasteet taas merkitsevät kohdaltani sitä, että eilen tuli tieto päätöksestä, että minut valittiin Kunta-alan ammattiliittoon KTV:en järjestötoimitsijaksi. Aloitan uusissa tehtävissä kesäkuussa. Life goes on ja uusia haasteita tulee vastaan.
Seuraava vuosi onkin sitten vähän sovittelua, kun jollakin tasolla pitää näitä puheenjohtajakin tehtäviä pystyä hoitamaan - ei varmaan kuitenkaan enää mitenkään näkyvästi. Minä siirryn nyt takavasempaan edustalta taustalle ja rupean tekemään asioita vähän toisesta vinkkelistä. Henkiläkohtaisesti tuntuu ihan hyvältä, tosin vähän tuntuu siltä, että hommat jäävät kesken kun siirtyy kesken kautta uusiin tehtäviin. Tosin luottamustehtävien kanssa on aina vähän näin, että uudet tehtävät harvoin osuvat tasan kausin leikkauspisteisiin.
Uusia tehtäviä, uusia haasteita. Elämää itseään.
Uudet haasteet taas merkitsevät kohdaltani sitä, että eilen tuli tieto päätöksestä, että minut valittiin Kunta-alan ammattiliittoon KTV:en järjestötoimitsijaksi. Aloitan uusissa tehtävissä kesäkuussa. Life goes on ja uusia haasteita tulee vastaan.
Seuraava vuosi onkin sitten vähän sovittelua, kun jollakin tasolla pitää näitä puheenjohtajakin tehtäviä pystyä hoitamaan - ei varmaan kuitenkaan enää mitenkään näkyvästi. Minä siirryn nyt takavasempaan edustalta taustalle ja rupean tekemään asioita vähän toisesta vinkkelistä. Henkiläkohtaisesti tuntuu ihan hyvältä, tosin vähän tuntuu siltä, että hommat jäävät kesken kun siirtyy kesken kautta uusiin tehtäviin. Tosin luottamustehtävien kanssa on aina vähän näin, että uudet tehtävät harvoin osuvat tasan kausin leikkauspisteisiin.
Uusia tehtäviä, uusia haasteita. Elämää itseään.
tiistaina, toukokuuta 10, 2005
Mikä Eurooppa?
Vietin eilen vajaa pari tuntia Eurooppalaisen Suomen Nuorten järjestemässä Eurooppa päivän paneelissa Eduskunnan kansalaisinfon seminaaritilassa. Samalla avattiin heidän eurooppakone.net sivustonsa, jossa voi esimerkiksi vaikuttaa vuoden nuoren eurooppalaisen valintaan.
Panelistit kinasivat Euroopan perustulaista ja muusta Eurooppa-asiasta. Tai oikeastaan kina oli muut vastaan Vasemmistonuorten edustaja, joka ainoana vastusti sopimusta perustuslaista ja piti unionia muutenkin ei-niin-hyvänä rakennelmana. Perustuslain osalta olen itse sitä mieltä, että oleellista on sen olemassaolo - kaikkine puutteineenkin. Unioni tarvitsee tehokkaamman, selkeämmän ja toimivamman perussopimuksen ja sitä tämä sopimus on. Se on uusi kansainvälisoikeudellinen sopimus jäsenvaltioiden välillä, missä määritellään yhteistyön valtasuhteet ja tavat.
Ehkä mielenkiintoisin keskustelu käytiin siitä, mikä Eurooppa oikeastaan on ja missä sen rajat menevät. Aika moni panelisti oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa myös Turkki ja Venäjä voidaan nähdä unionin jäseninä. Kokoomusnuorten Tuomas Nurmela tosin sanoi, että "laajentumisen rajat on syytä vetään kaiken maailman staneihin", viitaten siis noihin Euroopan itäpuolella sijaitseviin maihin.
Jo nyt Eurooppa sen unionistisessa merkityksessä on levinnyt yli maantieteellisen määrittelynsä. Ajatellaan esimerkiksi niitä saarialueita, joita osaaan jäsenvaltioista kuuluu ihan pallon toisella puolella. Turkin jäsenyyden harkinta osoittaa myös, että maantieteelliset rajat eivät paljoa enää paina. Eurooppa on mielentila, poliittisen tahdon ja jaettujen arvojen ja tavoitteiden kysymys.
En näe ollenkaan mahdottomana, että tulevaisuudessa myös Venäjä ja Pohjois-Afrikan maat voisivat olla unionin jäseniä. Maantiede ei ole niin oleellista. Oleellista on se, että maat sitoutuvat ihmisoikeuksiin, kansanvaltaan ja kestävään kehitykseen yhdessä määritellyllä tavalla. Ei kukaan enää juuri myöskään kyseenalaista sitä, miksi ihmeessä esimerkiksi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon (so. Nato) kuuluu maita, jotka ovat melkoisen kaukana tästä maantieteellisestä alueesta.
Panelistit kinasivat Euroopan perustulaista ja muusta Eurooppa-asiasta. Tai oikeastaan kina oli muut vastaan Vasemmistonuorten edustaja, joka ainoana vastusti sopimusta perustuslaista ja piti unionia muutenkin ei-niin-hyvänä rakennelmana. Perustuslain osalta olen itse sitä mieltä, että oleellista on sen olemassaolo - kaikkine puutteineenkin. Unioni tarvitsee tehokkaamman, selkeämmän ja toimivamman perussopimuksen ja sitä tämä sopimus on. Se on uusi kansainvälisoikeudellinen sopimus jäsenvaltioiden välillä, missä määritellään yhteistyön valtasuhteet ja tavat.
Ehkä mielenkiintoisin keskustelu käytiin siitä, mikä Eurooppa oikeastaan on ja missä sen rajat menevät. Aika moni panelisti oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa myös Turkki ja Venäjä voidaan nähdä unionin jäseninä. Kokoomusnuorten Tuomas Nurmela tosin sanoi, että "laajentumisen rajat on syytä vetään kaiken maailman staneihin", viitaten siis noihin Euroopan itäpuolella sijaitseviin maihin.
Jo nyt Eurooppa sen unionistisessa merkityksessä on levinnyt yli maantieteellisen määrittelynsä. Ajatellaan esimerkiksi niitä saarialueita, joita osaaan jäsenvaltioista kuuluu ihan pallon toisella puolella. Turkin jäsenyyden harkinta osoittaa myös, että maantieteelliset rajat eivät paljoa enää paina. Eurooppa on mielentila, poliittisen tahdon ja jaettujen arvojen ja tavoitteiden kysymys.
En näe ollenkaan mahdottomana, että tulevaisuudessa myös Venäjä ja Pohjois-Afrikan maat voisivat olla unionin jäseniä. Maantiede ei ole niin oleellista. Oleellista on se, että maat sitoutuvat ihmisoikeuksiin, kansanvaltaan ja kestävään kehitykseen yhdessä määritellyllä tavalla. Ei kukaan enää juuri myöskään kyseenalaista sitä, miksi ihmeessä esimerkiksi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon (so. Nato) kuuluu maita, jotka ovat melkoisen kaukana tästä maantieteellisestä alueesta.
maanantaina, toukokuuta 09, 2005
Loma on loppu
Viikko Kuusamossa on onnellisesti ohi ja paluu työpöydän ääreen on tosiasia. Jos tilaisuus vain tulee niin aion vakaasti viettää toistekin talvilomaani näihin aikoihin. Aurinko paistaa, rinteet Rukalla olivat erinomaisessa kunnossa, ei jonoja, alennetut hinnat... Jiihaa, kivaa oli.
Kassiin kertyi myös niitä kokemuksia, joita todellakaan ei voi rahalla ostaa. Istua saunassa vaimon ja pojan kanssa, samalla kun pojan ruokapurkki lämpiää lauteilla mukana. Paistaa makkaraa takassa ja yrittää aktiivista yksivuotiasta tunkemasta itseään siihen samaan takkaan. Katsoa sitä ilmettä pojan naamalla, kun tämä tajuaa pääsevänsä kylpylän lastenaltaaseen lotraamaan - aidointa iloa, mitä voi nähdä. Kävellä yhdessä vaimon kanssa ja vain puhella niitä näitä, ilman kiirettä... Tapahtui muuten mitä vaan, niin onneksi minulla on kaikki mitä voi toivoa.
Kassiin kertyi myös niitä kokemuksia, joita todellakaan ei voi rahalla ostaa. Istua saunassa vaimon ja pojan kanssa, samalla kun pojan ruokapurkki lämpiää lauteilla mukana. Paistaa makkaraa takassa ja yrittää aktiivista yksivuotiasta tunkemasta itseään siihen samaan takkaan. Katsoa sitä ilmettä pojan naamalla, kun tämä tajuaa pääsevänsä kylpylän lastenaltaaseen lotraamaan - aidointa iloa, mitä voi nähdä. Kävellä yhdessä vaimon kanssa ja vain puhella niitä näitä, ilman kiirettä... Tapahtui muuten mitä vaan, niin onneksi minulla on kaikki mitä voi toivoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)