keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Onhan niille kiva nauraa...

Se ruotsalainen automerkki, se, jolla ajaminen on sairautta. Juuri se uhkaa mennä nurin ja meneekin, jos Ruotsin hallituksella on selkärankaa seisoa sanojensa takana. Siis selkärankaa, viisaudesta en mene sanomaan mitään.

Meinaan, sen verran syvässä on minulla(kin) sellainen perussuomalainen  - ei puoluepoliittinen – asenoituminen noihin länsinaapureihin. On mukavaa, kun niille ei aina käy hyvin. Joo, joo. Tiedän, että nämä taloudelliset asiat ovat ikäviä, ja isojen yritysten konkurssit inhimillinen katastrofi. Siitä huolimatta, vasen suupieli nykii pieneen hymyyn.

Mutta onhan niille kiva nauraa, mutta entäpä kun sattuu omalle kohdalle. Mikään taloudellisten asioiden supertietäjä en ole. Siitä huolimatta, näin kaupunkilaisjärjellä, tuntuu siltä, että jos merkittävien yritysten konkursseja – tai lähes sellaisia – sattuu käytännössä joka puolella maailmaa, niin miksi sitten ei meillä. Eli jos uskomaton tuuri ei satu kohdalle, niin kohta rytisee täälläkin.

Se vakavampi kysymys on, että mitä sitten tehdään. Periaatteellisella tasolla juttu on harvinaisen selvä. Ei ole veronmaksajien asia kustantaa osakkeenomistajille ja yhtiöille kuuluvaa vastuuta. Jos ette ymmärtänyt pistää pahana päivänä rahaa talteen, niin no, paha teille. Käytännöllisellä tasolla taas tämä ei ole yhtään selvää.

On veronmaksajien etu ja asiakin yrittää torjua ison yrityksen konkurssista, irtisanomisista ja niin edelleen aiheutuvaa inhimillistä hätää ja kärsimystä. Näin sosialidemokraattisesta näkökulmasta pitäisi sitten kai sanoa ”case closed”.

Mutta ei nyt ihan kuitenkaan. Joku ajatus on syytä uhrata sille, mitä tämän jälkeen. Yrityksissä – ainakin siinä mädässä osassa – on vallalla käsitys, että vastuun voi ulkoistaa kansanvallalle ja veronmaksajien rahoille. Jatketaanko talousjärjestyksen palattua maailmaan niin kuin ennenkin, kunnes tulee seuraava kriisi. Vai muutetaanko talousjärjestyksessä jotain? Ja jos, niin kenen ehdoilla ja johdolla? Onko se edes mahdollista?

Kysyn, kun en tiedä vastausta. Mutta sehän onkin filosofian paras puoli.

Ei kommentteja: