Ei automaattista jatkoa Rehnille!

Suomen nk. pääministeri Vanhanen käväisi eilen kylässä Brysselissä. Juttelivat komission ylikomissaari Barroson kanssa mukavia. Kiva.

Kaksi asiaa. Vanhanen (toisti) kannatuksen Barrosolle jatkokaudelle komission johdossa. Eikö nyt kuitenkin voisi odottaa eurovaalien tulosta ja kunnioittaa sitä. Jos vaalit (edelleen) antavat sellaisen koalition jatkaa, joka pitää nykyisen ylikomissaarin vallassa, niin siitä vaan. Mutta jos vaalit päätyvät toisenlaiseen lopputulokseen, niin veturia pitää vaihtaa. On järjetöntä hirttäytyä jo etukäteen kannatamaan nykyistä toimen hoitajaa hoitamaan toimea jatkossakin.

Toisaltaa maalaisliitolla on ollut vakaan hallinnon kannattajan asenne jo aina Kekkosen ajoista saakka. Se hoitakoon, jolla toimi on, kunnes kuolee. Sama pätee myös "omaan" komissaariimme Olli Rehniin. Vissiin ihan pätevä kaveri, mutta olisi kyllä mukavaa, jos Suomenkin komissaari nimettäisiin eurovaalien tuloksen mukaan. Ei ole perusteltua antaa automaattista jatkokautta Rehnille.

Jos sattuisi käymään niin, että sosialidemokraatit voittavat vaaleissa, niin kyllä minä sinne demarin Rehnin sijasta haluaisin. Ihan sama, vaikka Ollilla komissaarikokemusta onkin. Kyllä sosialidemokraatti aina maalaisliittolaista pätevämpi on - arvomaailman vuoksi. Tietty jos kokoomus voittaa, niin pysyköön Rehn paikallaan - mieluummin hän kuin Stubb.

Yksi ay-liike, yksi keskusjärjestö

JHL:n puheenhoitaja Tuire Santamäki-Vuori ehdotti ja PAM:n nokkanainen Ann Selin kannatti. Yhdelle ammattiyhdistysliikkeelle yksi keskusjärjestö. Loistava ehdotus, jota kannatan lämpimästi.

Yhdellä keskusjärjestöllä päästäisiin purkamaan työntekijöiden ja liittojen jäsenien kannalta huonoa tilannetta eli toisten yli meneviä järjestämisaloja ja kovaa kilpailua sekä edunvalvonnan, että järjestäytymisen alalla. Jos kerran ollaan kaikki edistämässä palkansaajan etua, niin voitaisiin koota voimavarat yhteen ja olla samassa rintamassa.

Tavoite on kannatettava, joskin sen muuttumista todellisuudeksi voidaan valitettavasti joutua odottamaan. Esityksen takana olevien tahojen oletus on, että koulutukseen tai myyttiseen ’toimihenkilöstatukseen’ perustuva järjestäytyminen olisi historiaa.

Historiaa sen pitäisikin ehkä olla, mutta ay-liikkeen akateemisessa kentässä elää vahvana halu jakaa työntekijöitä eri kasteihin koulutustaustan tai työstatuksen mukaan. Yhteistä keskusjärjestöä tuskin pystytään synnyttämään, ellei järjestäytymisideologista saada edes jonkinlaista yhteistä näkemystä.

Mutta mahdottoman tuntuisistakin tavoitteista on ennenkin päästy todellisiin lopputuloksiin.

Nina Mikkonen

Nina Mikkonen
(Nina Autio, Klamydia)

Sä vaan morkkaat päivähoitoo,
etkä mieti ollenkaan
missä maailmas ihmiset elää
Syytät mediaa
järjettömyyttä todistat
maailmalle tyhmyydet kailotat

Omaat sellaiset järjen ja mielipiteet
ettei riitä asteikko Mensan
Siitä kun kokonaan puuttuu lukema negatiivinen
Tyhmyyksiä laukoo
järettömyydestä kertoo Nina Mikkonen
Mikkonen, jee jee jee
Nina Mikkonen, Mikkonen, jee jee jee.

Köyttä mä jo vauhdilla rasvasin
päivähoitoo kun Natsi-saksaan vertasit
Todellisuuden kokonaan unohdit,
työssäkäyviä mollasit
No saatana, tietenkin ihmiset suuttuvat
kotiäiti, raukkapaska, ajattelematon
Mitä ihmettä sä oikein odotit
kuin tuomiota ihmisten

Mee pois Nina Mikkonen, Mikkonen, jee jee jee.
Nina Mikkonen, Mikonen, jee jee jee
Mikkonen, Nina, jee jee jee.
Nina Mikkonen, Nina Mikkonen, jee jee jee.

Tästä on kyse. Tuo tuli ihan hetken inspiraationa.

Epätodellista

Tämä on kuin pahaa unta. Puolustusmenoihin tehdään 2% vuosittainen, reaalinen, tasokorotus . Tiesin että maanpuolustuskurssiveli, puolustusministerimme on rautamiehiä, mutta että tavoitteet menevät näin hyvin läpi, se ei ole todellista.

Kai armeijaankin voidaan tuhlata lisää rahaa, jos niin halutaan. Kaikki kuitenkin varmaan ymmärtänevät, että Suomen puolustuskyky ei ole kiinni siitä onko 100 miljoonaa per vuosi lisää rahaa tai ei. Tällä rahalla ei kuitenkaan ole mitään talouspoliittisia perusteita, kunhan heitetään sotaleluihin euroja, koska lelut ovat sotilaista kivoja.

Jos mikään maa ei jäädytä puolustusmenojensa kasvua, voidaanko ikinä edetä todellisen aseistariisunnan tiellä? Vastaus lienee yksiselitteisen kielteinen. Eikä hirvittävän montaa yhtä rauhallista kolkkaa tältä palloltamme löydy kuin tämä armas Suomi. Jos täällä ei uskalleta tinkiä sotilasmenoista, niin missä se mahdollisuus sitten on olemassa?

Ja siksi toisekseen: miksi juuri puolustusmenoihin voidaan tehdä tällaisia lisäyksiä selityksellä, että kustannukset ovat nousseet. Jos esittää samaa periaatetta sosiaalimenoihin niin nopea vastaus on, että ”ei se noin toimi”. Jos kerran kustannustason nousu katetaan ei-niin-oleellisissa puolustusmenoissa, niin se pitää voida kattaa tärkeissäkin palveluissa.

Helsinki kosioretkellä

Soittakaa fanfaari, tilatkaa kuulutukset ja kutsukaa sukulaiset kahville, Helsinki on kosinut Vantaata. Ai niin, morsian ei ole kuitenkaan vielä vastannut mitään, eikä nyt ehkä heti pystykään vastaamaan.

Kysymys on siis siitä, että Helsinki ehdottaa Vantaalle yhdistymisen selvittämistä, yhdessä. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että Helsinki kannattaa liitosta ja kosiskelee Vantaata olemaan samaa mieltä. Helsingissä liitosta kannatetaan läpi poliittisten rajalinjojen, Vantaalla kannatus on porvareiden hommia, noin niinkuin valtuustomielessä.

Koska molemmat kaupungit sattuvat tällä hetkellä olemaan porvarisjohtoisia, saattaa asia jopa nytkähtää eteenpäin. Vantaan demarit ovat jostain tuntemattomasta syystä linnoittautuneet kunnan itsenäisyyden taakse. Allekirjoittanut kannattaa tätä(kin) liitosta omasta puolestaan lämpimästi.

Voidaan perustellusti kysyä, että mitä hyötyä liitoksesta olisi. Yhtä perustellusti voidaan kysyä, että mitä hyötyä on kuntien pitämisestä erillään. Asian pihvi on se, että kun hallinnolliset rajat kaadetaan, mahdollistetaan alueen kehittäminen ja kehittyminen yhdeksi ja yhtenäiseksi kaupunkialueeksi tulevaisuudessa. Sitä taas ei taata millään yhteistyösopimuksilla.

Ja Espoo voidaan jättää liitoksesta ulos aivan mainiosti, kaksoimetropoli olisi haluttavampi(kin) lopputulos kuin kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien yhdistyminen. Tosin molemmat lopputuloset ovat allekirjoittaneesta katsoen haluttavampia kuin nykytila.

Oi, Vantaa, vastaa kosijallesi "kyllä", niin saadaan kivat häät.

Taantuman keisari

Kun taloudellinen turbulenssi edellisen kerran koetteli Suomea, toimi hallitus typerästi. Tämä yhdistettynä muusyntyiseen shokkihoitoon antoi myös oppositioon ajautuneelle Sdp:lle kannatusboostin, joka kantoi vielä tälle vuosikymmenelle.

Hallitus ei taaskaan surffaa onnistuneiden päätösten laineilla. Sdp ei ainakaan vielä kuitenkaan kailota keisarina taantuman tunkiolla. Saattaa olla ettei niin käy tällä kertaa, kannatus ei rakennu pelkästään olemalla oppositiossa.

Aiemmista menestystekijöistä puuttuu kaksi keskeistä tekijää: määrätietoinen ja taitava politiikka. Yksittäisten asioiden rääpimisellä ei pitkälle päästä, eikä katkaista kokoomussorsan lentoa.

Urpilaisella on vielä aikaa ottaa paikkansa ja nousta tämän taantuman keisariksi. Asioiden vain pitää alkaa tapahtua, muutoin isot numerot alkavat juosta kohti nollaa

Jo riittää: Alueellistaminen

Jaaha. Asia jolle voisi laittaa pisteen ja lopettaa turhanaikaisen jankkaamisen. Siis alueellistaminen. Sillä tarkoitetaan yleisesti ottaen julkishallinnon työpaikkojen siirtämistä pääkaupunkiseudulta johonkin muualle.

Josko nyt sovittaisiin, että pidetään ne virastot, laitokset ja taikka tahi muut konttorit ihan siellä missä ne ovat nytkin. Suomesta ei löydy sellaista seutua, jonka elinvoima ja alueellinen kehitys kääntyisi nousuun, kun sinne jokin virasto siirretään. Tarpeeksi suuria virastoja, kun ei kumminkaan siirretä mihinkään.

Eikä ehkä pitäisi olla ottamatta huomioon sitä aikaa ja rahaa, joka menee siirtojen valmisteluun, niistä tehtyjen valitusten kaatamiseen ja niin edelleen. Lopputulos ei mitenkään voi olla vaivan arvoista.

Suomi tarvitsee muitakin kasvukeskuksia kuin Suur-Helsingin, mutta niitä ei saada aikaan siirtelemällä julkisia työpaikkoja. Lopetetaan näpertely ja keskitytään luomaan kasvua ja työpaikkoja, jookos hallitus ja oppositio?

Tulisiko siihen naarmuja, jos oikein yrittäisi?

Kokoomus on siitä nykyaikainen puolue, että se on taitavasti onnistunut rakentamaan ympärilleen suojakentän – kilvet kuuluvat keskiajalle – joka varjelee todellista sisältöä paljastumasta. Vähän niin kuin kirja, johon on kirjoitettu uusi sisällysluettelo, mutta sisältö on entinen. Mutta lukijoille näytetään vain tuo sisällysluettelo.

Hyvä kysymys, vaikka tulevalle viikonlopulle, on se, että mahtaisikohan tuohon kenttään saada naarmuja aikaan, jos oikein yrittäisi? Oppositiolla pitäisi olla ainakin motivaatio olemassa tähän raaputusurakkaan. Oletuksena siis se, että sosiaaliliberaalin modernin oikeistolaisen ympäristöpuolueen sisällä asuu edelleen jotain ihan muuta. Nimittäin se arvokonservatiivinen, suurten yritysten etuja ajava koti-uskonto-isänmaa puolue.

Tokihan kokoomuksesta löytyy varmaan noita mielikuvankin mukaisia politiikkoja, mutta veikkaus olisi, että enemmistö ei heitä ole. Ei siis ole kovin vaikea kuvitella sellaisia aiheita ja esityksiä, joilla voisi ruveta tuota kuorta naputtelemaan säröille ja kun särö on saatu aikaan, niin siihen napauttamalla sitten rikki.

Sitä voisi lämmitellä vaikka kysymyksillä samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta adoptioon ja jatkaa puolustusmäärärahojen sorkkimisella, maustaa progressiivisella pääomaverolla ja pistää jälkiruuaksi vaikka oikeus polttaa Suomen lippu rangaistuksetta. Voi sitä kiemurtelun seuraamisen riemua. Paljon järkevämpiäkin esityksiä – samansuuntaisesti – toki olisi lupa käyttää.

Jaa, mutta oppostion pitäisi yrittää olla aggressiivinen ja olla yhtä mieltä edes yhden puolueen sisällä. Olkoon sitten niin, että hallituspuolue(et) saavat antaa itsensä vaikuttaa miltä hyvänsä.

Itke Israel, itke

Itke Israel, itke, sillä taistelu, sota, tuho ja kärsimys on osasi vielä pitkään. Itse toimillasi varmistit, että loppua ei (taas) näy.

Mielipiteitä: Israelin valtion perustaminen oli virhe. Sitä ei kuitenkaan enää voi perua, se olisi saman virheen toistamista. Hamas on terroristijärjestö. Israel on terroristivaltio. Israel toimii typerästi, mutta niin toimivat palestiinalaisekin. Muu maailma ei osaa kuin sympata ja tuomita eri osapuolia peukku anuksessa.

Väkisinkin tulee mieleen, että juutalaisten olisi joskus vastenmielisyydestään huolimatta lukea myös uutta testamenttia. Niitä kohtia jossa puhutaan armosta ja posken kääntämisestä. Ei mikään ihme, että silloin joskus historian hämärissä koettiin tarvetta tehdä juutalaisuus 2.0, joka sitten kristinuskona myöhemmin alettiin tuntea. Jahve on sen verran kostonhimoinen ja ankara jumala, että pehmennys oli paikoillaan.

Tilanteen minkäänasteinen ratkaiseminen näyttäisi vaativan vahvaa kansainvälistä väliintuloa. Ongelmapaikkojen, erityisesti Jerusalemin suhteen pitäisi tehdä luovia ratkaisuaja. Jerusalemista kansainvälisen yhteisön hallitsema vapaakaupunki, joka ei olisi kummankaan omasta parastaan ymmärtämättömän osapuolen hallinnassa. Palestiinalle yhtenäinen valtio ja Israelille takeet (joidenkin) rajojen turvaamisesta.

Tai voisiko ne vain sulkea molemmat ison kuplan sisään ja katsoa vaikka sadan vuoden päästä, että joko ne ovat tulleet järkiinsä?

Lamavuosi 2009 ?

Suomi sukeltaa muun maailman mukana tai viimeistään perässä taloudelliseen lamaan ja porskuttelee sen pimeissä vesissä vuoden 2009. Tämä on ilmeisesti se premissi, josta useampi taho ennusteitaan ja toimenpideohjelmia rakentaa alkanutta vuotta silmällä pitäen. Niin talouden kuin politikankin saralla.

Taloudesta en niin hirvittävästi taida ymmärtää, en mikro enkä makrotasolla. Saa siis asiantuntevat arviot jäädä vähemmälle. Selkäydinkutina kuitenkin sanoo, että ihan niin synkkiin tunnelmiin kuin on pahimmillaan maalailtu ei ole syytä. Taloudellisella kehityksellä voisi olla ihan terve pohja, jos nämä finanssisotkut siivotaan pois. Tosin se, että talouden kauhuja toitetaan koko ajan saattaa johtaa siihen, että ne kauhut realisoituvat.

Saattaa kuulostaa tutulta, mutta 2009 avainsanat politiikassa ovat usko ja toivo. Rakkaus ei politikan saraan vielä Tommy yrityksistä huolimatta oikein istu. Politiikan tehtävänä on luoda toivoa paremmasta ja uskoa selviytymisestä. Tämä on yhdistelmä mediakilpailua retoriikan taiteensaralla ja konkreettisia toimia taloudellisen toimeliaisuuden kiihdyttämiseksi.

Suomalaisittain tilanne on se, että hallitus osaa retoriikan ja oppositio askaroi konkeretian parissa. Kummallakaan ei vain ole ollut koko pakettia hallussaan. Toivottavasti pukki sen jommalle kummalle toi. Toista toivon ja toista pelkään.