Tämä on kuin pahaa unta. Puolustusmenoihin tehdään 2% vuosittainen, reaalinen, tasokorotus . Tiesin että maanpuolustuskurssiveli, puolustusministerimme on rautamiehiä, mutta että tavoitteet menevät näin hyvin läpi, se ei ole todellista.
Kai armeijaankin voidaan tuhlata lisää rahaa, jos niin halutaan. Kaikki kuitenkin varmaan ymmärtänevät, että Suomen puolustuskyky ei ole kiinni siitä onko 100 miljoonaa per vuosi lisää rahaa tai ei. Tällä rahalla ei kuitenkaan ole mitään talouspoliittisia perusteita, kunhan heitetään sotaleluihin euroja, koska lelut ovat sotilaista kivoja.
Jos mikään maa ei jäädytä puolustusmenojensa kasvua, voidaanko ikinä edetä todellisen aseistariisunnan tiellä? Vastaus lienee yksiselitteisen kielteinen. Eikä hirvittävän montaa yhtä rauhallista kolkkaa tältä palloltamme löydy kuin tämä armas Suomi. Jos täällä ei uskalleta tinkiä sotilasmenoista, niin missä se mahdollisuus sitten on olemassa?
Ja siksi toisekseen: miksi juuri puolustusmenoihin voidaan tehdä tällaisia lisäyksiä selityksellä, että kustannukset ovat nousseet. Jos esittää samaa periaatetta sosiaalimenoihin niin nopea vastaus on, että ”ei se noin toimi”. Jos kerran kustannustason nousu katetaan ei-niin-oleellisissa puolustusmenoissa, niin se pitää voida kattaa tärkeissäkin palveluissa.
1 kommentti:
Täysin samaa mieltä.
Lähetä kommentti