Suomessakin on nyt julkaistu "luokkaretki" kirjallisuutta. Inhoan tätä luokkaretki termeilyä, se kuvaa vain entisestään sitä, kuinka sanaa/kategoriaa/termiä "luokka" yritetään pehmentää ja saada kuulostamaan jotenkin paremmalta.
Hyvä puoli on se, että yhteiskunnan jakautumisesta luokkiin, niiden välisistä eroista ja ristiriidoista - ja ennenkaikkea käynnissä olevasta näiden kärjistymisestä puhutaan.
Henkilökohtaisesti en oikein suostu ymmärtämään sellaisia, jotka väittävät, että Suomessa ei ole luokkia. Ei tarvitse tarkastella sitä, kuinka erilaisia asuinalueita luonnehditaan hyviksi/huonoiksi, mihin muutetaan tietyn tulotason vallitessa, minkälaiseen harrastustoimintaan ja elinympäristöön kussakin tilanteessa on varaa ja niin edelleen, kun nähdään, että Suomessa on hyvin eri tilanteissa olevia luokkia.
Ei kaikkien tarvitse olla pakotettuja samaan elämänmuottiin, mutta kaikilla pitäisi olla samankaltaiset mahdollisuudet rikkoa elämäpiirinsä ja luokkansa rajat. Jälkimmäinen on taas se asia, joka näyttää käyvän entistä vaikeammaksi työttömyyden ja huono-osaisuuden muuttuessa entistä enemmän perinnölliseksi, keskiluokankin entistä suljetummaksi yms.
Toivottavasti yhteiskuntatiede - ja myös politiikka - tarttuisivat kiinni. Luokkia meillä on, mutta luokkayhteiskuntaa emme tarvitse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti