Pohjoismainen yhteistyö voi olla aika väsyttävää. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä hyvin valvotun yön jälkeen. Tosin Uppsalassa ei keskiviikkoiltaisin paljon menoa tunnu olevan, vaikka opiskelijakaupunki onkin kyseessä. Koko kylässä oli yksi yökerho/disko auki - se paikallinen teinihelvetti - how wonderful.
En viitsi vaivata seminaarin annilla ihmisiä, pohjoismaisten ammattiliittojen jäsenhankinnan kehittäminen ei ole ihan kaikkein populaareimpia aiheita, tror jag.
Aasinsilta tässä on se, että tätä meidän ay-yhteistyötä vaivaa sama kuin koko muuta pohjoismaista yhteistyötä. Sitä tehdään, ollaan sitä mieltä, että jaettavaa ja yhteisiä tavoitteita on, mutta ei oikein tiedetä mitä ne ovat tai miten yhteistyötä tehdään.
Pohjoismainen yhteistyö sellaisena kuin se on ollut, on menettänyt lähes kokonaan merkityksensä. Suomen, Ruotsin ja Tanskan intressit ovat enemmän Eu:ssa - ja näin pitää ollakin. Lisäksi pohjoismaiden poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys on kovaa vauhtia eriytymässä, maat eivät enää nojaa samalla tavalla yhteisiin järjestelmiin kuin ennen.
Tämä(kin) on turhan läpättämistä, koska vastauksia ei minulla ainakaan juuri nyt ole. Pohjoismainen yhteistyö pitäisi keksiä uudelleen - tai vähentää valtioiden tasolla panostuksia siihen.
3 kommenttia:
Minusta Pohjoismaisella yhteistyöllä on tilausta enemmän kuin koskaan. Jos ei muuten, niin juuri EU:ssa. Ay-liikkeen on toimittava yhteinäisenä kansainvälisillä foorumeilla, muuten meidät hukka perii. Tiedossa kun on, että merkittävä osa lainsäädännöstä tulee kunkin kansallisen järjestelmän ulkopuolelta. Ei siis riitä, että vahditaan kotikentällä palkansaajan etuja, vaan samanaikaisesti pitäisi pystyä toimimaan kansainvälisesti ja ennakoimaan. Eikä tämä trendi ole katkeamassa. Monikansalliset yritykset toimivat kansainvälisesti, poliittisia päätöksiä tehdään kansainvälisesti, ongelmat ovat kansainvälisiä. Ja voin sanoa, että ei meikäläisillä ole samanlaisia lihaksia kuin vastapuolella.
Paradoksaalista kyllä ay-liike on niitä harvoja tahoja, jolla on edes periaatteessa edellytyksiä vastata globalisaation negatiivisiin lieveilmiöihin, mutta tätä ei tunnuta ymmärtävän. Tai se ei ole riittävällä voimalla edennyt käytännön tasolle. Edelleen toimitaan kansallisesti. Tästä johtunee epämääräisyys ja koordinaation puute kansainvälisessä yhteisteistyössä.
Mitä Pohjoismaihin tulee niin Pohjoismaiset yhteiskuntajärjestelmät ovat edelleen niin samankaltaisia, että myös intressit ovat samansuuntaisia. Ja yhdessä ollaan aina vahvempia. Ei perusidea ole sen kummempi kuin kansallisessakaan ay-toiminnassa.
Niin... paikalla olleena jäin myös miettimään tuota kuuluisaa yhteistyötä... muuten hyvä seminaari ja sain kyllä kotiinvietävää paljonkin, mutta: Se toteutus kuten Petteri tuossa totesitkin... se toteutus. Ja siis toimiva toteutus.
Yhteistyölle on aina toki tilausta, mutta juuri se toteutus ja ennenkaikkea kirkas ajatus siitä, että mitä ja miksi ollaan tekemässä.
Ay-liikkeenkin yhteistyö on suuntaunut tällä hetkellä enemmän yleiseurooppalaisen yhteistyön vahvistamiseen. Ehkä pohjoismaisessa yhteistyössä pitäisikin entistä enemmän hakea yhteistä näkemystä siihen, miten toimivaa eurooppalaisten yhteistyötä voidaan kehittää. Kuitenkin niin, että ei hirttäydytä kiinni mihinkään "Pohjoismainen blokki" ajatteluun
Lähetä kommentti