Aiemmassani merkinnässäni, koskien Hanasaari A:tä ja vaaleja, herkesi tiukkaa (katkeraakin) kommentointia. Tästä mieleen jäi pyörimään ajatus siitä, että miltä se minun kaupunkini nyt sitten maistuu.
Olen edelleen voimakkaasti sitä mieltä, että oleellinen osa kaupunkia on muutos. Ensinnäkin siksi, että kaupungistuminen on yksi historian suuria prosesseja, joka on muuttanut tapaamme elää ja toimia vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Muutos on niin henkistä, kulttuurista kuin kaupunkiympäristöön liittyen fyysistäkin.
Mikään kaupunki ei voi sementoida kaupunkirakennettaan johonkin tiettyyn tilaan, vaan pitää olla mahdollisuus rakentaa uutta - ja myös purkaa vanhaa. Paikalleeen pysähtynyt kaupunki on kuoleva kaupunki - matkalla kohti ulkomuseotilaa.
Kaupunkiin kuuluu kerroksisuus, siellä on rakennetta ja rakennuksia eri aikakausilta. Omaan mielleyhtymään kuuluvat mieluummin kokonaisuudet kuin yksittäiset rakennukset. Se kuvaa eri aikakausia paremmin kuin yksi muistomerkki keskellä modernia.
Nykyisyys on keskeistä. Tällä hetkellä siihen kuuluvat lasipinnat ja sanotaanko nyt pilvepiirtäjämäisyys. Allekirjoittanut nyt esimerkiksi vain sattuu pitämään vaikkapa Ruoholahden uusia toimistokortteleita kivan näköisinä, tosin niin pidän myös puu-Käpylää.
Hyvä kaupunki olisi suunniteltu ihmisten ja heidän tarpeidensa, ei arkkitehtuurin ehdoilla.
Ja lopuksi: tämä on minun mielipiteeni, joka on ihan tasan tarkkaan oikea - yhtä oikea kuin kenen tahansa muunkin mielipide. Kaikessa estetiikassa on kysymys katsojasta ja kokijasta, "anything goes" - jos joku sitä miellyttävänä pitää. Lopputulos on kompromisseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti