Ryhmäkuri on näitä keskeisiä politiikassa toisteltuja mantroja, joilla vihriät usein pyrkivät lyömään vanhoja puolueita, etenkin demareita (voisiko joku muuten kertoa, mistä vihreiden demariviha oikein kumpuaa?) Alla oleva on napattu vihreän kansanedustajaehdokkaan Outi Alanko-Kahiluodon (krijtusvihreet alkuperäiset) blogista:
"Vihreillä ei ole ryhmkuria (toisin kuin esimerkiksi demareilla, joiden ryhmäkuri on kuin suoraan scienve fiction -romaanista) eikä uusia jäseniä valita haastattelun tai sissänpääsy testin perusteella. Kun nyt ymmärtääkseni kysyit puolueen kantaa, niin jäsenistöstä koostuvan puoluekokouksen viime toukokuussa hyväksymässä Vihreiden periaateohjelmassa otetaan ydinvoimaan seuraava kanta: "Ydinvoimaa ei tarvita, koska on parempia vaihtoehtoja turvata energiansaanti. Ydinvoima lisää turvattomuutta maailmassa ja hidastaa siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin. Olemassa olevasta ydinvoimasta on luovuttava asteittain."
Noin. Pam. Meillä ei ryhmäkuriteta, mutta nuo demarit ovat diktaattoreita keskenään. Ja se siitä.
Ryhmäkuri sattuu olemaan välttämätön väline parlamentaarisen demokratian toimimiselle poliittisessa järjestelmässä, joka perustuu poliittisten ryhmien toiminnalle. Tämän myös vihreät tietävät hyvin, jos katsoo heidän äänestyskäyttäytymistään eduskunnassa tai Helsingin valtuustossa; kovin samanmielistä sakkia.
Ketään ei ryhmäkurilla pakoteta vaihtamaan mielipidettään, eikä mistään ylhäältä tule käskyä, että näin teidän on toimittava. Kysymys on keskustelusta ja yhteisestä mielipiteen muodostuksesta. Kun vaaleilla valittu henkilö liittyy johonkin ryhmään hän samalla hyväksyy tietyt pelisäännöt. Niihin kuuluu se, että jotta ryhmällä olisi poliittista voimaa, on sen toimittava nimenomaan ryhmänä: Ei kukaan kuuntele tai ainakaan usko laumaa keskenään erimielisiä mielipidepingispalloina ympäriinsä pomppivia edustajia.
En ymmärrä, en käsitä. Mikä siinä yhteistyössä oman ryhmän kanssa ja yhteisen mielipiteen tavoittelussa on niin vastenmielistä, että sillä pitää meuhkata? Helppoja irtopisteitä individualistisena maailmanaikana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti