keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Remontoidaan koulujärjestelmä

Parin viime päivän valitusmerkintöjen jälkeen tehdän nyt jotain luovaa ja rakentavaa: remontoidaan suomalainen koulutusjärjestelmä. Ei tietenkään pidä korjata sellaista, mikä ei ole rikki, mutta niistä kuuluisista peruskoulun oppimistuloksista huolimatta koko ketju ei ole kunnossa.

Peruskoulu. Resurssipulasta huolimatta peruskoulujärjestelmä on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Suurimmat korjauskohdat löytyvätkin juuri resurssoin ja koulutuksen tasa-arvoisuuden puolelta. Lähinnä kyseeseen tulee sen varmistaminen, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja lähikouluperiaatteen (uudelleen)vahvistaminen.
Jos jotain muuta pitäisi tehdä niin se oli tietynlainen valinnaisuuden lisääminen. Miksi kiusata niitä, jotka eivät ole esimerkiksi musiikista tai liikunnasta kiinnostuneita näillä tunneilla? Allekirjoittanut olisi ainakin vaihtanut ne johonkin hyödylliseen tekemiseen. Tietysti löytyy niitä, joille nämä ovat hyödyllisiä, joten ei niitä valikoimasta kannata poistakaan. Mutta kukaan ei menettäisi mitään siinä, jos musiikkitunnin voisi vaihtaa atk-tuntiin.

II-aste. Ammatillisen ja yleissivistävän II-asteen koulutuksen raja-aitojen madaltamista pitää jatkaa. Tavoitteena nuorisokoulu, jossa opiskelijalla olisi mahdollisuus valita ammattillisten ja muiden aineiden väliltä itselleen sopiva linja. Siis myös niin, että koulun sisällä olisi täysin mahdollista suorittaa nykyisenkaltainen lukiotutkinto tai vain yhteen ammattiinvalmistava. Näidenkin kohdalla päästäisiin parempiin tuloksiin, kun yhteistyöaineissa saataisiin paremmat resurssit.
Ylioppilaskirjoitukset lakkautettaisiin samalla kertaa muinaishistoriallisena jäänteenä. Kysymyksessähän on lähinnä ahkeruuden ja ulkomuistin testaaminen luovuuden lisämausteella höystettynä. Paljon paremman kuvan oppimistuloksista antaa useamman vuoden aikana saavutettu numero päästötodistuksessa.

Korkea-aste. Koska ylioppilaskirjoituksia ei enää ole, ei niillä ole myöskään vaikutusta korkeakouluihin haettaessa. Sisäänpääsyn tuleekin olla kiinni lähinnä pääsykoetuloksista. Pääsykokeita kehitetään luovuutta ja asioiden hallintaa mittaavaan suuntaa ulkoluvun sijaan.
Ammattikorkean ja yliopiston välille tehdään selvä työnjako. Ammattikorkeasta valmistuu ammattilaisia suoraan liike-elämän tarpeisiin ja yliopistosta tutkijoita. Tämä edellyttää osan yliopistokoulutuksen siirtämistä ammattikorkeaan, koskien ainakin kaikkia niitä aloja, joista yliopistoista valmistutaan lähes suoraan ammattiin (esimerkiksi tietyt sosiaalialat, opettajat, juristit, informaatikot). Näidenkin kohdalta yliopistoissa toki pitäisi säilyttää tutkimukseen keskittyvää opetusta.
Ammattikorkeajärjestelmän hallinto selkeytetään ja koulujärjestelmä valtiollistetaan yliopistomallia mukaillen.
Yliopistoissa kaadetaan tiedekuntarajat ja mahdollistetaan opiskelijoille aineiden valinta haluamistaan paikoista, ilman selityksiä tai selvityksiä.
Ammattikorkeassa panostetaan ammatillisen jatko-opiskeluun työ-elämän tarpeiden mukaan. Yliopistoissa painotetaan (huippu)tutkimusta, innovaatioita ja keksintöjä.

Käsien pyyhintä. Valmista tuli.

1 kommentti:

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Aikuiskoulutuksen haasteita ei tule unohtaa. Niin tehtiin jo kerran ja sitä maksetaan edelleen massiivisena rakennetyöttömyytenä. Elinikäinen oppiminen tarkoittaa jatkuvan koulutuksen entistä parempaa sovittamista yhteen työelämän kanssa ja sellaisen asennemuutoksen aikaan saamista, että kehittyminen sekä lisäammattitaidon kerryttäminen kuuluu olennaisena osana meidän kaikkien arkeen, nyt ja huomenna.