Muutama hajanainen merkintä. Lauantaina sain tuntea itseni ei-niin-hyväksi isäksi, kun ulkoilemasta palattua pienempi poika kitisi. Ajattelin sen olevan normaalia nälän ja väsymyksen yhdistelmää, eikä siinä mitään. Kun olin saanut ruuan tehtyä ja tarjoiltua junioreille, niin hetken päästä vanhempi poika huutaa pöydästä "Isi!Kato!Niki!". Pöydässä on pienempi poika nukahtanut poski pöytää vasten, peruna suussa. Olihan se toki myös liikuttavaa, mutta hieman paremmin olisi voinut tilannettakin tulkita...
Tuomioja osoittaa hyvin, miten kauniiltakin näyttävissä asioissa on toinen puoli, joka ei välttämättä näyttäydy heti, mutta on periaatteellisesti iso ja merkittävä. Ei tehdä rahoitusautomaatteja valtionomaisuuden myyntituloista, eli lyödä lukkoon myyntiä myös eteenpäin, kun on jo mietitty miten rahat käytetään. Onkin eri pohdinnan paikka miettikö Wallin tätä ehdotuksensa tehdessään, vai oliko kyseessä tyypillinen nyt on ehdotettava jotain kivaa näin tässä vaalien alla ajatelma.
HS:n blogitarjonta paranee taas Kaupungin valojen lopetettua. Presidentien vaalien alla erinomaista työtä tehnyt Perässähiihtäjä palaa asialle eduskuntavaalien merkeissä. Valot saa uuden (pk-seudun) kunnallispolitiittisen seuraajansa Suurkaupungin haista. Valot ehti jo muodostua netissä liikkuvien vaikuttajien ja asioiden seuraajien kohtaamis (yhteenottokin) paikaksi. Hyvä taas näin.
Olen myös tullut ajatelleeksi, että eipä sitä juuri huomaa, että tässä maassa ovat eduskuntavaalit hyvinkin nopeasti. Sen huomaa, jos asiaa seuraa, siitä että yksittäiset ehdokkaat heittelevät hyviä ja huonoja, usein julkisuushakuisia, ideoita kiihtyvällä tahdilla ilmaan. Varsinaiset keskustelijat antavat avauksilla, merkittävillä sellaisilla tai visioilla odottaa itseään. Ei ihme, että tämä on näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti