Ajatus viikonlopuksi

Näin (työ)risteilyviikonlopun alla ajatus viikonlopuksi koskien uskonasioita:

"Jokaisen on hyvä uskoa johonkin, itse uskon siihen, että toinenkin lasillinen maistuisi"

Tapahtuipa Ruotsinmaalla

Heja Rheinfeldt! Ruotsimaalla ottaa ja tapahtuu, kuten Talousssanomat osaa kertoa.

Jutun otsikko pysäyttää. Ruotsissa joukkopako (arviot jopa 10-20% jäsenistä!) ammattiliitoista, siis Ruotissa? Ei ole todellista.

Syykin on selvä eli hallituksen tekemä työttömyskassamaksujen uudistus, joka korotti maksut urakalla (jopa 30 eur/kk). Ruotsin järjestelmässä ilmeisesti liiton ja kassan jäsenyys ovat usein yksi ja sama, siitä pako liitoista. En kyllä tunne heidän työttömyyskassajärjestelmäänsä kovin hyvin, ehkä joku voisi valistaa?

Ja sitten homma menee hämmentäväksi. Nähdäkseni luonnollisena vastauksena useat liiton ovat irrottamassa kassan ja liiton jäsenyyttä toisistaan (siis tilanteeseen, joka vallitsee Suomessa): Liitot tarvitsevat jäseniään kuitenkin ihan muuhun tarkoitukseen kuin kassan takia. Ja mikä on työmarkkinaministerin vastaus:

"On huolestuttavaa, että ay-liike vaikuttaa kiinnostuneemmalta jäsentensä pelottelusta kuin työttömyysvakuutusjärjestelmän puolustamisesta"

öööö... Siis mitä? On huolestuttavaa, että liitot ovat kiinnostuneita jäsenistään tilanteessa, jossa hallitus on toimillaan aiheuttanut kassajärjestelmään ison ongelman? Ei pieni pää ymmärrä veli ruotsalaista ei.

Hiukkasen epäselvää on myös se, mitä Ruotsin porvarihallitus uudistuksellaan on tavoitellut, koska ihmisten pako kassoista ei olekaan hyvä juttu. Jutun vinkein kohta tuleekin siinä, mitä vastavetoa hallitus tähän suunnittelee:

"Ruotsin hallituksen vastaus joukkopakoon on pakollinen työttömyyskassajäsenyys. Hallitus valmistelee asian tutkintaa, joka valmistuu arviolta vuoden lopussa. Näin kassan jäsenyys voi muuttua pakolliseksi jo ensi vuonna"

Pakollinen työttömyyskassan jäsenyys porvarihallituksen toimesta? Epätodellisen hämmentävää. Tämän tyyppisiä toimiahan heidän oikeistolaiset äänestäjänsä varmaan juuri ovat odottaneet... Pakollinen kassan jäsenyys kuulostaa joltain, millä porvarit voisivat pelotella äänestäjiä - siis mitä vastapuoli voisi pahimmillaan keksiä.

Ruotsinmaalla on jotain mätää. Jään seuraamaan mielenkiinnolla.

Remontoidaan koulujärjestelmä

Parin viime päivän valitusmerkintöjen jälkeen tehdän nyt jotain luovaa ja rakentavaa: remontoidaan suomalainen koulutusjärjestelmä. Ei tietenkään pidä korjata sellaista, mikä ei ole rikki, mutta niistä kuuluisista peruskoulun oppimistuloksista huolimatta koko ketju ei ole kunnossa.

Peruskoulu. Resurssipulasta huolimatta peruskoulujärjestelmä on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Suurimmat korjauskohdat löytyvätkin juuri resurssoin ja koulutuksen tasa-arvoisuuden puolelta. Lähinnä kyseeseen tulee sen varmistaminen, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja lähikouluperiaatteen (uudelleen)vahvistaminen.
Jos jotain muuta pitäisi tehdä niin se oli tietynlainen valinnaisuuden lisääminen. Miksi kiusata niitä, jotka eivät ole esimerkiksi musiikista tai liikunnasta kiinnostuneita näillä tunneilla? Allekirjoittanut olisi ainakin vaihtanut ne johonkin hyödylliseen tekemiseen. Tietysti löytyy niitä, joille nämä ovat hyödyllisiä, joten ei niitä valikoimasta kannata poistakaan. Mutta kukaan ei menettäisi mitään siinä, jos musiikkitunnin voisi vaihtaa atk-tuntiin.

II-aste. Ammatillisen ja yleissivistävän II-asteen koulutuksen raja-aitojen madaltamista pitää jatkaa. Tavoitteena nuorisokoulu, jossa opiskelijalla olisi mahdollisuus valita ammattillisten ja muiden aineiden väliltä itselleen sopiva linja. Siis myös niin, että koulun sisällä olisi täysin mahdollista suorittaa nykyisenkaltainen lukiotutkinto tai vain yhteen ammattiinvalmistava. Näidenkin kohdalla päästäisiin parempiin tuloksiin, kun yhteistyöaineissa saataisiin paremmat resurssit.
Ylioppilaskirjoitukset lakkautettaisiin samalla kertaa muinaishistoriallisena jäänteenä. Kysymyksessähän on lähinnä ahkeruuden ja ulkomuistin testaaminen luovuuden lisämausteella höystettynä. Paljon paremman kuvan oppimistuloksista antaa useamman vuoden aikana saavutettu numero päästötodistuksessa.

Korkea-aste. Koska ylioppilaskirjoituksia ei enää ole, ei niillä ole myöskään vaikutusta korkeakouluihin haettaessa. Sisäänpääsyn tuleekin olla kiinni lähinnä pääsykoetuloksista. Pääsykokeita kehitetään luovuutta ja asioiden hallintaa mittaavaan suuntaa ulkoluvun sijaan.
Ammattikorkean ja yliopiston välille tehdään selvä työnjako. Ammattikorkeasta valmistuu ammattilaisia suoraan liike-elämän tarpeisiin ja yliopistosta tutkijoita. Tämä edellyttää osan yliopistokoulutuksen siirtämistä ammattikorkeaan, koskien ainakin kaikkia niitä aloja, joista yliopistoista valmistutaan lähes suoraan ammattiin (esimerkiksi tietyt sosiaalialat, opettajat, juristit, informaatikot). Näidenkin kohdalta yliopistoissa toki pitäisi säilyttää tutkimukseen keskittyvää opetusta.
Ammattikorkeajärjestelmän hallinto selkeytetään ja koulujärjestelmä valtiollistetaan yliopistomallia mukaillen.
Yliopistoissa kaadetaan tiedekuntarajat ja mahdollistetaan opiskelijoille aineiden valinta haluamistaan paikoista, ilman selityksiä tai selvityksiä.
Ammattikorkeassa panostetaan ammatillisen jatko-opiskeluun työ-elämän tarpeiden mukaan. Yliopistoissa painotetaan (huippu)tutkimusta, innovaatioita ja keksintöjä.

Käsien pyyhintä. Valmista tuli.

Ryhmäkuritusta

Ryhmäkuri on näitä keskeisiä politiikassa toisteltuja mantroja, joilla vihriät usein pyrkivät lyömään vanhoja puolueita, etenkin demareita (voisiko joku muuten kertoa, mistä vihreiden demariviha oikein kumpuaa?) Alla oleva on napattu vihreän kansanedustajaehdokkaan Outi Alanko-Kahiluodon (krijtusvihreet alkuperäiset) blogista:

"Vihreillä ei ole ryhmkuria (toisin kuin esimerkiksi demareilla, joiden ryhmäkuri on kuin suoraan scienve fiction -romaanista) eikä uusia jäseniä valita haastattelun tai sissänpääsy testin perusteella. Kun nyt ymmärtääkseni kysyit puolueen kantaa, niin jäsenistöstä koostuvan puoluekokouksen viime toukokuussa hyväksymässä Vihreiden periaateohjelmassa otetaan ydinvoimaan seuraava kanta: "Ydinvoimaa ei tarvita, koska on parempia vaihtoehtoja turvata energiansaanti. Ydinvoima lisää turvattomuutta maailmassa ja hidastaa siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin. Olemassa olevasta ydinvoimasta on luovuttava asteittain."

Noin. Pam. Meillä ei ryhmäkuriteta, mutta nuo demarit ovat diktaattoreita keskenään. Ja se siitä.

Ryhmäkuri sattuu olemaan välttämätön väline parlamentaarisen demokratian toimimiselle poliittisessa järjestelmässä, joka perustuu poliittisten ryhmien toiminnalle. Tämän myös vihreät tietävät hyvin, jos katsoo heidän äänestyskäyttäytymistään eduskunnassa tai Helsingin valtuustossa; kovin samanmielistä sakkia.

Ketään ei ryhmäkurilla pakoteta vaihtamaan mielipidettään, eikä mistään ylhäältä tule käskyä, että näin teidän on toimittava. Kysymys on keskustelusta ja yhteisestä mielipiteen muodostuksesta. Kun vaaleilla valittu henkilö liittyy johonkin ryhmään hän samalla hyväksyy tietyt pelisäännöt. Niihin kuuluu se, että jotta ryhmällä olisi poliittista voimaa, on sen toimittava nimenomaan ryhmänä: Ei kukaan kuuntele tai ainakaan usko laumaa keskenään erimielisiä mielipidepingispalloina ympäriinsä pomppivia edustajia.

En ymmärrä, en käsitä. Mikä siinä yhteistyössä oman ryhmän kanssa ja yhteisen mielipiteen tavoittelussa on niin vastenmielistä, että sillä pitää meuhkata? Helppoja irtopisteitä individualistisena maailmanaikana?

Onko ajatuksille sijaa vaalien majatalossa?

Ajatus ajatuksettomuudesta. Onko ajatuksille, varsinkaan uusille ja (hui!) radikaaleille, sijaa vaalien majatalossa? V-liitto ja M-liitto availivat kampanjoitaan viikonvaihteessa.

Molemmat julkistivat vaaliohjelmansa, joilla ei ole mitään tekemistä kampanjasloganien kanssa.
Maalaisliitto sanoo "Melkein kuin itseään äänestäisi" (ylistyslaulu henkiselle masturbaatiolle, köh.) ja Vasurit heittävät "Oikeasti vasemmalla". Eläköön mielikuvamarkkinointi. Ei sen puoleen, mitään enempää en odota muiltakaan puolueilta, en omaltanikaan.

Puolueet ovat tuudittautuneet Suomessa(kin) siihen Ruususen uneen, että vaaleissa ei saa kumartaa kenellekään, jottei pyllistäisi muille. Puhutaan sellaisista asioista, jotka eivät ärsytä ja tehdään sellaisia lupauksia, jotka on mahdollisimman helppo pitää (tai helppo selittää, miksi ei pidetty), pyritään olemaan mahdollisimman suuren äänestäjämassan asialla. Mikään puolue ei kuitenkaan raa-assa todellisuudessa ole niin aateköyhä, etteikö sillä olisi ideologisia tavoitteita, mutta ne pidetään pimennossa, että saataisiin ääniä. No, hommahan ei toimi.

Uudet ajatukset jäävät sitten ehdokkaiden esitettäviksi. Valitettavasti vielä niin, että "kärki"ehdokkaat eli toisin sanoen ne tunnetut kasvot, pysyvät puolueen "älä sano mitään, mikä voisi karkoittaa äänestäjän" linjalla, eivät niitä esitä. Eli uudet ajatukset jäävät muille ehdokkaille, jotka niillä yrittävät saada itselleen poliittista elintilaa. Tässä kohtaa sen pitääkin olla niin, mutta valitettavasti tämä taas kokonaisuutena tarkoittaa, että monet ajatukset kuolevat kuulumattomina.

Mahdankohan minä olla pahalla päällä, sanoi ääni sisältäni, kun blogitekstin uudellenluki.

Hajanaisia

Muutama hajanainen merkintä. Lauantaina sain tuntea itseni ei-niin-hyväksi isäksi, kun ulkoilemasta palattua pienempi poika kitisi. Ajattelin sen olevan normaalia nälän ja väsymyksen yhdistelmää, eikä siinä mitään. Kun olin saanut ruuan tehtyä ja tarjoiltua junioreille, niin hetken päästä vanhempi poika huutaa pöydästä "Isi!Kato!Niki!". Pöydässä on pienempi poika nukahtanut poski pöytää vasten, peruna suussa. Olihan se toki myös liikuttavaa, mutta hieman paremmin olisi voinut tilannettakin tulkita...

Tuomioja osoittaa hyvin, miten kauniiltakin näyttävissä asioissa on toinen puoli, joka ei välttämättä näyttäydy heti, mutta on periaatteellisesti iso ja merkittävä. Ei tehdä rahoitusautomaatteja valtionomaisuuden myyntituloista, eli lyödä lukkoon myyntiä myös eteenpäin, kun on jo mietitty miten rahat käytetään. Onkin eri pohdinnan paikka miettikö Wallin tätä ehdotuksensa tehdessään, vai oliko kyseessä tyypillinen nyt on ehdotettava jotain kivaa näin tässä vaalien alla ajatelma.

HS:n blogitarjonta paranee taas Kaupungin valojen lopetettua. Presidentien vaalien alla erinomaista työtä tehnyt Perässähiihtäjä palaa asialle eduskuntavaalien merkeissä. Valot saa uuden (pk-seudun) kunnallispolitiittisen seuraajansa Suurkaupungin haista. Valot ehti jo muodostua netissä liikkuvien vaikuttajien ja asioiden seuraajien kohtaamis (yhteenottokin) paikaksi. Hyvä taas näin.

Olen myös tullut ajatelleeksi, että eipä sitä juuri huomaa, että tässä maassa ovat eduskuntavaalit hyvinkin nopeasti. Sen huomaa, jos asiaa seuraa, siitä että yksittäiset ehdokkaat heittelevät hyviä ja huonoja, usein julkisuushakuisia, ideoita kiihtyvällä tahdilla ilmaan. Varsinaiset keskustelijat antavat avauksilla, merkittävillä sellaisilla tai visioilla odottaa itseään. Ei ihme, että tämä on näin.

Rattijuopolle raippaa railakkaasti

Näyttelijä, jonka nimikirjaimet muodostavat itäisen naapurimme entisen valtionimen, tai siis näyttelijän kohtalo rattijuopon kanssa, on käynnistänyt (taas) aiheellisen keskustelun liikennekurista ja rangaistuksista.

IS kertoo tänään asiantuntijan sanoin, että lisää raippaa rattijuopoille. Kyllähän se rangaistus pitää tulla, mutta auttaisivatko pidemmät vankeustuomiot asiassa. Todennäköisesti eivät. Ne pahentaisivat montaa kiinniottotilannetta, koska poliisia pelättäisiin enemmän, karkuun mentäisiin lujempaa.

Ihmismieli kun on valitettavasti sellainen, että humalassa ei kauheasti ajatella mitään ikävää, kuten rangaistuksia tai humalassa ajelun mahdollisia seurauksia.

Rangaistuspuolella pitäisi mennä enemmän siihen omaisuus -ja henkilökohtaisuuspuoleen käsiksi. Auton menetys valtiolle, kokonaan - ei vain määräajaksi. Tai jos olet jonkun muun autolla liikkeellä, auton arvon maksaminen ja niin edelleen. Ajokortti lopullisesti pois (tiedetään, sitten ajetaan kortitta). Alkolukot ja niin edelleen. Eivät nämäkään toimi tai tee asiassa autuaaksi, mutta toimisivat tehokkaammin kuin vankeusrangaistukset.

Väittelyn 1. pääsääntö

Aiemmin viittaamani Annelin esittämän salaliittoteorian lisäksi saman poppoon Matin väläyttämät jatko-opintojen maksullisuudet toivat mieleeni väittelyn 1. pääsäännön.

Se sopisi tässä kohtaa noudatettavaksi, vaikka useimmiten ollaankin kaikki herttaisen yksimielisiä siitä, että keskustelu on hyvästä.

Ja väittelyn 1. pääsääntöhän kuuluu:

Älä koskaan ala inttämään idiootin kanssa. Väittelyä seuraavat ulkopuoliset eivät välttämättä erota kumpi on kumpi.

Miltä kaupunki maistuu?

Aiemmassani merkinnässäni, koskien Hanasaari A:tä ja vaaleja, herkesi tiukkaa (katkeraakin) kommentointia. Tästä mieleen jäi pyörimään ajatus siitä, että miltä se minun kaupunkini nyt sitten maistuu.

Olen edelleen voimakkaasti sitä mieltä, että oleellinen osa kaupunkia on muutos. Ensinnäkin siksi, että kaupungistuminen on yksi historian suuria prosesseja, joka on muuttanut tapaamme elää ja toimia vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Muutos on niin henkistä, kulttuurista kuin kaupunkiympäristöön liittyen fyysistäkin.

Mikään kaupunki ei voi sementoida kaupunkirakennettaan johonkin tiettyyn tilaan, vaan pitää olla mahdollisuus rakentaa uutta - ja myös purkaa vanhaa. Paikalleeen pysähtynyt kaupunki on kuoleva kaupunki - matkalla kohti ulkomuseotilaa.

Kaupunkiin kuuluu kerroksisuus, siellä on rakennetta ja rakennuksia eri aikakausilta. Omaan mielleyhtymään kuuluvat mieluummin kokonaisuudet kuin yksittäiset rakennukset. Se kuvaa eri aikakausia paremmin kuin yksi muistomerkki keskellä modernia.

Nykyisyys on keskeistä. Tällä hetkellä siihen kuuluvat lasipinnat ja sanotaanko nyt pilvepiirtäjämäisyys. Allekirjoittanut nyt esimerkiksi vain sattuu pitämään vaikkapa Ruoholahden uusia toimistokortteleita kivan näköisinä, tosin niin pidän myös puu-Käpylää.

Hyvä kaupunki olisi suunniteltu ihmisten ja heidän tarpeidensa, ei arkkitehtuurin ehdoilla.

Ja lopuksi: tämä on minun mielipiteeni, joka on ihan tasan tarkkaan oikea - yhtä oikea kuin kenen tahansa muunkin mielipide. Kaikessa estetiikassa on kysymys katsojasta ja kokijasta, "anything goes" - jos joku sitä miellyttävänä pitää. Lopputulos on kompromisseja.

Irakgate: osa salaliittoteoria

Iso-H kysyy - ihan oikeutetusti - Jäätteenmäen todisteiden perään tämän väitettyä, että hänen eroamisensa pääministerin paikalta johtui salaseura SDP:n salaliitosta hänen syrjäyttämisekseen.

Kaikki puolueet harhaantuvat likaisiin temppuihin aina joskus - siinä ei varmaan kenelläkään ole mitään epäselvää. Mutta että joku kuuluisa likaisten temppujen osasto olisi voinut suunnitella ja toteuttaa operaation, jossa jo kauan ennen vaaleja olisi jotenkin saatu TP:n kanslian kepulivirkamies faksaamaan pyytämättä ja yllätyksenä dataa Annelin faksinumeroon. Ihan vaan siitä syystä, että jos nyt maalaisliito sattuisi voittamaan vaalit ja jos nyt sitten vielä päädyttäisiin punamultahallitukseen. Ja sitten voitaisiin käräyttää pääministeri Ilta-Sanomien toimittajan tehokkaalla avustuksella, niin sitten voitaisiin kaataa se hallitus ja saada pääministerin paikka takaisin...

Jos Jäätteenmäki todella uskoo, että jollaikin sd tahoilla on tällaisen suunnittelun ja toteutuksen kyky, niin on vaikea kuvitella miten hän pystyy toimimaan politiikassa millään tavalla. Minusta tuntuisi erittäin musertavalta kamppailla tuollaista koneistoa vastaan. Todennäköisempi selitys on katkeruus, jossa on helppo löysin perustein syyttää toisia, kuin ajatella omia tekosia.

Niin, ja sekin lienee kaikille selvää, että siinä vaihessa kun Annelin countdown pikalähdölle valtioneuvostosta oli käynnissä, tuli useammalle kuin yhdelle demarivaikuttajalle mieleen, että voisiko tätä tilaisuutta käyttää hyväkseen pääministerin värin vaihtamiseksi. Siihen - toisin kuin tuohon yllä kuvattuun operaatioon - ei kovin vilkasta poliittista mielikuvitusta vaadita.