Ay-politiikkaa

STTK:laisella Jytyllä on suhteet työnantajiin kunnossa. Liiton puheenjohtaja, Markku Jalonen(kok.) siirtyi työmarkkinajohtajaksi kunnalliseen työmarkkinalaitokseen. Uudeksi puheenjohtajaksi ollaan valitsemassa edellä mainitusta puljusta liittoon siirtynyt Merja Ailus.

Jytyn järjestämisalahan on käytännössä identtinen sak:laisen JHL:n kanssa. Up-Demarin haastattelussa Ailus toteaa, että hyvä näin:

"Jyty ja JHL neuvottelevat yhdessä kunta-alan sopimuksista kunta-alan unionissa. Me olemme yhteistyössä, olemme pääsopijajärjestö yhdessä. Nykyinen muoto riittää meille. En usko liittofuusioihin ainakaan tässä tapauksessa Merja Ailus toteaa. "

Käytännössä siis Jyty nojaa JHL:n muskeleihin ja neuvotteluvoimaan. Ajatuksia on varmaan muitakin, mutta tuossahan ei tule esiin mitään syytä, miksi liittojen pitäisi olla toisistaan erillisiä. Ennestään asia oli niin, että Jyty on korostanut toimihenkilöstatusta järjestämisessään, mutta tämä ei enää ole niin vahva tekijä. Sitäpaitsi toimihenkilöllä ja muulla työntekijällä ei muutenkaan ole enää työmarkkinoilla kovinkaan suurta eroa eikä statuksesta kannata kovin suurta eroa tehdä.

Poliittiset voimasuhteet saattavat olla käytännössä se voimakkain erottava tekijä. Jytyn hallinnossa enemmistö on maalaisliitolla ja kokoomuksella (ja sitoutumattomilla), JHL:n hallinnon enemmistö on demareilla (ja sitoutumattomilla). Jytyssä sentään on myös demariryhmä, mutta JHL:n vaaleissa nyt syksyllä ei välttämättä edes nähdä kokoomuksen tai kepun vaaliliittoja, vaikka se olisikin erittäin tervettä ja tervetullutta.

Julkisen alan edunvalvonnan sirpaloituminen useaan liittoon on järjetöntä. Alahan on Suomen työmarkkinoiden kilpailluin järjestämiskenttä, sillä näiden kahden liiton lisäksi samoilla markkinoilla hääräävät STTK:sta Toimihenkilöunioni, valtion puolella Pardia, hoitajaliitot Super ja Tehy sekä vielä toistaiseksi Kuntien tekniset, Akavasta neuvottelujärjestö Juko (joka muodostuu useista ammatti - koulutuskohtaisista liitoista). Lisäksi on vielä joukko muita tekijöitä.

Tilanteen pitäisi kaiken järjen mukaan pakottaa liitot, jotka nojaavat samanlaiseen järjestämis -ja edunvalvontanäkemykseen (JHL ja Jyty, osin myös nyt TU) tiiviimpään yhteistyöhön - jopa yhteen. Siksi kovaa on jo nyt kilpailu näiden toimimattomaan (ainakin laajassa mitassa) järjestämisnäkemykseen perustuvien ammatti -tai koulutusalakohtaisten liittojen kanssa. Yhtenäisyyden kuvittelisi olevan sen tärkeimmän, jäsenen, etu.

Perheiden verotus

Edellisen postauksen kommenteissa alkoi keskustelu perheverotuksesta. Parempi olisi ehkä puhua perheiden verotuksesta ja siitä, mitä sillä rintamalla voi tehdä.

Aviopuolisoita tai perheitä ei pidä verottaa yhteisverotuksella. Verotus on jokaisen henkilökohtaisiin tuloihin kohdistuva instrumentti eikä puolisoiden tuloja voida laskea yhteisiksi tuloiksi. Puolisot ovat molemmat omia henkilöitään, joiden tulot ovat toisistaan erillisiä, vaikka niitä käytettäisiinkin/käytetään yhteisiin tarkoituksiin.

Perheessä puolisot käytännössä muodostavat yhden talousyksikön. Se on kuitenkin yksikkö, joka koostuu toisistaan erillisistä palasista, joilla on oikeus tulla kohdelluiksi omina yksilöinään myös verotuksen osalta.

On kokonaan eri asia miten taloudellista epäarvoisuutta pitää vähentää tilanteissa, joissa verotusjärjestelmä aiheuttaa sen, että samassa tilanteessa elävien ihmisten verotus ja sitä kautta käteenjäävä tulo on eri. Vastaus löytyy erilaisista vähennysmalleista eg. perhe tai lapsivähennyksen kautta.

Budjettia pukkaa

E olisi osannut ennakoida sitä kuinka miedolla keskustelussa ensi vuoden budjetista on selvitty ja tullaan selviämään. Poliittiset vastustajat varmasti odottivat, että Heinäluoma iskee tässä kohtaa jakobudjetin pöytään. Stereotyyppisesti ajatellen sitä olisi häneltä odotettu.

Tuloksena oli kuitenkin yllättävän - ehkä jopa liian - maltillinen vähän kaikkea budjetti, josta on todella vaikea kenenkään revitellä näyttävästi. Varsinkaan kun oppositiomme on täysin kyvytön esittämään vaihtoehtoja. Ihan keskustelun nimissä: iskekää nyt varjobudjetti pöytään!

En ymmärrä miksi oppositiolta ei tule varjobudjettia. Varsinkin vaalien alla se olisi helppo ja konkreettinen tapa hoitaa asioita. Vaihtoehtoja on periaatteessa muutama: A) oppositiolla ei ole esittää vaihtoehtoja, B) kyky ei riitä perustellun varjoesityksen tekoon tai C) uskallus ei riitä esittää omia vaihtoehtoja liian konkreettisesti, jotta niihin ei päästä kiinni. Valitettavasti kyse saattaa olla näiden kaikkien yhdistelmästä.

Toisaalta Heinäluoma täytti budjetin kohdalla häneen osuvat stereotyyppiset odotukset. Se ei ilmennyt rahanjaossa, vaan budjettijulkisuuden hallinnassa. Käynnissä on yhden miehen show, jota EH esikuntiin orkestroi melkoisella ammattitaidolla. Harvoin näkee sekä hallituskumppanien että opposition joutuvan niin kahville tällaisessa asiassa kuin nyt. On kokonaan toinen juttu, onko tämä pelkästään myönteinen asia.

Jakomäki

Eroprosessimme etenee, tänään on tarkoitus kantaa kamojani uuteen osoitteeseen, joka löytyy Jakomäestä. Kävi tuuri, Mirkan kaverin kautta(!) löytyi as oy:n vuokraama kämppä, joka on tähän tilanteeseen vähintäänkin miellyttävä: maantasainen kaksio, pieni takapiha ja leikkipaikat lähellä.

Taas voi lisätä yhden Helsingin kaupunginosan omaan asumislistaansa. Kuvittelin että tämä urbaanin asuntonomadin elämä olisi takana, mutta toisin kävi. Lista kuuluu nyt: Kallio, Suurmetsä, Pitäjänmäki, Pasila, Heikinlaakso, Tapulinkaupunki ja tästä päivästä eteenpäin Jakomäki.

Helsingissä olen asunut vuodesta 1998, joten hirvittävän pitkää keskimääräistä aikaa per asunto ei saa aikaiseksi. Tulee se kaupunki tietysti näinkin pikkuhiljaa tutuksi. Nyt olisi kyllä mukava, jos vaihteeksi voisi vaikka asettua paikoilleen ja opetella elämään tätä uutta elämää.

Onneksi Jakomäen seutu on jo entuudestaan tuttu. Ja ennen kaikkea tietää entuudestaan sen, että se on itse asiassa varsin kiva paikka asua: maine on suurelta osin perua vanhoilta ajoilta, joista ei enää näy kuin jälkiä.

Aikansa kutakin – Ero ja uusi elämä edessä

Enpä olisi uskonut, että tulemme toimimaan kuten jonkun sortin tilastopariskunta. Näin kuitenkin tapahtuu. Jätimme yhteistuumin avioeropaperit postin vietäväksi ja nyt etsin uutta kotia. Tunnevuoristoradan päätteeksi ero tuntuu ainoalta järkevältä ratkaisulta ja mikä hulluinta niin minun, Mirkan kuin lapsienkin kannalta.

Akuutti kriisi kosahti käsiin abaut kuukausi sitten, pakotti arvioimaan elämäämme perin juurin uusiksi ja sysäisi liikkeelle elämämme ehkä suurimman muutoksen. Toisaalta monet haaveet ja unelmat kaatuivat, mutta samaan aikaan ne saivat uudenlaisen mahdollisuuden. Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin siis. Nyt olo on helpottunut ja tavoitteena elinikäinen ystävyys sekä vastuullinen vanhemmuus.

Elämä jatkuu ja nyt edessä on uusi suuri seikkailu, jota odotamme jännityksellä. Elämä ei todellakaan ole helppoa ja aina se onnistuu yllättämään –usein myös ikävästi - niin eivätkä siihen kuuluvat ratkaisutkaan. Tämä on nyt meidän ratkaisumme ja toivomme, että sen päässä on parempi tulevaisuus molemmille osapuolille. Vaikeuksista huolimatta elämä voittaa kuitenkin

PS. Asuntotarjouksia otetaan mielellään vastaan ;)

Pikaruokaa

Kesä on hyvää aikaa ajatella vakavia - ja vähemmän vakavia. Perheellinen kun matkustaa, niin sattuneesta syystä tulee käytyä useamminkin pikaruokapaikoissa, etenkin nk. perheravintoloissa. Sitä ei aiemmin uskonutkaan, kuinka arvokas se hetki voi olla kun touhuikäinen keskittyy leikkipaikkaan ja saa syödä oman purilaisensa rauhassa.

Tuo nyt oli kuitenkin sivujuonne. Se vähemmän vakava ajattelu liittyy siihen, että mikä tätä pikaruokaa nykyään vaivaa. Lähes poikkeuksetta joku tilatuista tuotteista kuuluu sarjaan "tuodaan pöytään myöhemmin". Oletusarvona kun pitää, että pikaruuan saa siis pikana eli heti. Joitakin tuotteita saa odottaa siihen, asti kun muut on jo syöty ja juotu.

En tiedä kuuluuko tämä sarjaan aika kultaa muistot, mutta oma muistikuva on sellainen ettei tämä ennen ollut näin. Kun purilaispaikassa tilasi purilaisen lisukkeineen, niin sen myös sai heti. Joko terveysmääräykset ovat koventuneet tuotteiden seisottamisesta tiskillä tai sitten tuotantoketju on optimoitu entistä tarkemmin niin ettei hukkaa synny. Veikkaan jälkimmäistä.

Ei tätä ongelmaksi voi kutsua, mutta joskus ja toisinaan tämä pikaruokatuotteiden odottelu on hyvin ärsyttävää.

Oh, Israel

Konflikti jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Vastakkain ovat terroristijärjestöksi luokiteltu taho ja terrosteiksi luokittelematon valtio.

Oliko tämä sota suunniteltu. Hizbollahin tai Israelin, tai molempien erikseen. Todennäköisesti molemmat ovat tähän valmistautuneet. Epäselvää on se, oliko ajankohta kuitenkaan kummankaan osapuolen vapaaehtoisesti valitsema.

Jos Hizbollah todella halusi tätä, niin lienee selvää, että Israelin yritykset tuhota sen asearsenaali ja toimintakyky ovat kohtuullisen vaikeita tai turhia. Jos nimittäin provokaatio oli tarkoituksellisesti johtamassa tähän, ei Hizbollahin johto taatusti ollut niin tyhmä, että olisi jättänyt aseistustaan ja muuta arsenaaliaan Etelä-Libanonin alueelle kokonaisuudessaan. Tai melkoinen osa on piilotettu johonkin muualle kuin kyliin ja kaupunkeihin, joita Israel katsoo joutuvansa moukaroimaan, koska näyttää että aseistus on siellä epäinhimillisen ihmiskilpitaktiikan takana.

Länsimaiden on pakko jotenkin yrittää hoitaa asiaa, vaikka se mahdottomalta joskus tuntuukin. Kaikki tietävät, vaikka kukaan ei sitä myönnä, että koko konfliktin olemassaolo on syyllisyyttään potevien länsimaiden vika. Oli maailmanhistoriallinen virhe sallia Israelin (uudellen)synty sen kulttuuristen ja ideologisten vihollisten keskelle. Tällä virheellä yritettiin paikata sitä virhettä, että ei nähty tai haluttu nähdä Saksan tekoja ja juutalaisvainoja ajoissa. Se, että Israelin synnyn salliminen oli virhe ei tietenkään oikeuta seuraavaa virhettä eli sen olemassaolon lopettamista. Kaikkia vakauden sirpaleitakin pitää nyt yrittää vaalia.

Yksi keskeinen tekijä olisi muuttaa suhtautumista nk. terroristijärjestöihin. Esimerkiksi Hizbollahin kanssa olisi pakko neuvotella. Sillä logiikalla millä sen kanssa ei neuvotella, ei myöskään Israelin valtion kanssa pitäisi neuvotella. Molemmat käyttävät epäinhimillisiä taktiikoita ja kohdistavat iskujaan siviileihin. Mutta se, mikä on sallittua valtiolle, ei näytä olevan kapinaliikkeelle/vapausliikkeelle/sisseile/terroristeille. Terrorismi on köyhän tapa käydä sotaa. Legimiteetti puuttuu molemmilta (kaikilta?) osapuolilta.