Helsingin Pihlajamäki suojellaan ensimmäisenä 1960-luvun lähiönä. Ihan kiva. Siis, että uudempaakin ympäristöä, rakennettua ja rakentamatonta suojellaan.
Niin kivaa ei ole se, että suojelu hankaloittaa ihmisten elämään. Tämähän tarkoittaa, että Pihliksen vanhoihin "torneihin" ei saa rakentaa hissejä. Ne kun eivät mahdu sisään rakennuksiin, vaan pitäisi tehdä ulkoseinälle pullistumiksi. Onko suojelu niin tärkeää, että nykyaikaisia asumisen helpottamisen välineitä ei voi käyttä? Minusta ei.
Suojelulinja menee muutoinkin liian pitkälle. Tällä menolla suojellaan kaupunki hengiltä. Tästä aiheesta olen maininnut aiemmin esimerkiksi Makkaratalon ja Stora Enson yhteydessä.
Suojelulla on paikkansa, mutta sillä ei saa pilata mahdollisuuksia elämän laadun parantamiseen ja järjen käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti