Radikaali-islamilaisen Hamasin saavuttama (yllätys)voitto palestiinalaisten parlamenttivaaleissa on mahdollisuus Palestiinalle ja Lähi-Idälle. Hamasin ainakin toistaiseksi harjoittama väkivalta on edelleen tuomittavaa ja siis ihan yhtä tuomittavaa kuin Israelin väkivalta.
Mutta, mutta. Vanhasta PLO valtapuolueesta Fatahista on jo jonkin aikaa näyttänyt tulleen kyvytön hoitamaan alueen ongelmia. Hamas on saanut paljon kannatusta kahta reittiä, harjoittamansa sosiaalityön (koulut, sairaalat) ja toisaalta radikalismin ja väkivallan kautta.
Parlamenttivallan kautta Hamasille avautuu valta ja mahdollisuus luopua väkivallasta ja muuttua poliittiseksi liikkeeksi. Jos se pystyy muuttumaan, niin tässä olisi (taas) yksi mahdollisuus saada Lähi-Idän ongelmien ratkaisua vähän lähemmäksi. Paljon on myös kiinni Israelin reaktioista, joka näyttää toistaiseksi olevan ikävän vihamielinen - se ei rohkaise Hamasia muutokseen.
Tilanne on ollut sen verran lukkiintunut, että Hamasin vaalivoittoa voi tervehtiä mahdollisuutena parempaan. Toisaalta vaalitulos saattaa vaarantaa koko hennon kehityksen kohti rauhaa alueella, jos Hamas osoittautuu kyvyttömäksi muuttumaan.
perjantaina, tammikuuta 27, 2006
torstaina, tammikuuta 26, 2006
Taxellin paradoksi
Lueskelin eilen tuoretta Kuntalehteä. Artikkeli joka käsitteli mahdollista liitosten tuloksena syntyvää Raaseporin kuntaa, sisälsi minulle aiemmin tuntemattoman kieliparadoksin. Kyse saattaa olla suomenkielisestä tietämättömyydestäni, mutta tämä Taxellin paradoksi menee näin:
"Enspråkighet leder till tvåspråkighet och tvåspråkighet leder till enspråkighet"
Jos tämä todella, kuten tuon Raasepori-Raseborg jutun(kin) valossa näytti, ohjaa päättäjien valintoja kieleen, sen opettamiseen, kulttuuriin ja kuntaliitoksiin liittyen, niin ei mikään ihme, että ruotsinkieliset tuntuvat välillä elävän omassa maailmassaan. Eivät toki siis kaikki, mutta nuo ruotsinkieliset kunnat ja suuren vähemmistökunnat yleisellä tasolla.
Tämä Taxellin paradoksin pitäisi olla myös mahdottomuus. Sillä jos ruotsinkieliset suomalaiset haluavat todella kaksikielisyyttä, he eivät voi olla vaatimassa yksikielisyyttä kouluissa yms. Jos kieli tai kulttuuri ei kestä enemmistön paineessa niin se on sitten tuomittu tuhoutumaan. Ei kieltä tai kulttuuria voi eikä kannata keinotekoisesti pitää hengissä.
"Enspråkighet leder till tvåspråkighet och tvåspråkighet leder till enspråkighet"
Jos tämä todella, kuten tuon Raasepori-Raseborg jutun(kin) valossa näytti, ohjaa päättäjien valintoja kieleen, sen opettamiseen, kulttuuriin ja kuntaliitoksiin liittyen, niin ei mikään ihme, että ruotsinkieliset tuntuvat välillä elävän omassa maailmassaan. Eivät toki siis kaikki, mutta nuo ruotsinkieliset kunnat ja suuren vähemmistökunnat yleisellä tasolla.
Tämä Taxellin paradoksin pitäisi olla myös mahdottomuus. Sillä jos ruotsinkieliset suomalaiset haluavat todella kaksikielisyyttä, he eivät voi olla vaatimassa yksikielisyyttä kouluissa yms. Jos kieli tai kulttuuri ei kestä enemmistön paineessa niin se on sitten tuomittu tuhoutumaan. Ei kieltä tai kulttuuria voi eikä kannata keinotekoisesti pitää hengissä.
maanantaina, tammikuuta 23, 2006
Sähköä, sähköä
Uskotteko, jos väitän, että viime viikon lopun sähkön kulutuspiikkejä ja niitä aiheuttanutta pakkasta tervehdittiin tietyissä teollisuus ja intressipiireissä ilolla. Odotetaan nyt viikko ja vaalit ohitse ja varmaankin saamme - emme enää ensimmäistä, mutta seuraavan - avauksen lisäkapasiteetin rakentamisesta voimalapuolelle. Kaikki varmaan tietävätkin, minkälaista energiaa maahan halutaan lisää.
Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että sähkö on nyky-yhteiskunnassa perusoikeus. Sitä pitää olla kohtuuhintaan saatavissa. Nykyinen nousukehitys on vaarantamassa tämän ennen pitkää. Ongelma tässä on vain se, että kokonaisvaltainen energiastrategia puuttuu edelleen. On päätetty yksittäisistä voimaloista, mutta ottamatta kantaa siihen, kuinka Suomi aikoo pitkällä tai keskipitkällä aikavälillä sähkönsä tuottaa.
---
Mette haastoi minut "omituiset tavat" meemiin, tuolla edellisen viestin kommenteissa. Lupaan osallistua muutaman päivän sisällä, kunhan saan rauhallisen hetken miettiä asiaa pienen hetken.
Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että sähkö on nyky-yhteiskunnassa perusoikeus. Sitä pitää olla kohtuuhintaan saatavissa. Nykyinen nousukehitys on vaarantamassa tämän ennen pitkää. Ongelma tässä on vain se, että kokonaisvaltainen energiastrategia puuttuu edelleen. On päätetty yksittäisistä voimaloista, mutta ottamatta kantaa siihen, kuinka Suomi aikoo pitkällä tai keskipitkällä aikavälillä sähkönsä tuottaa.
---
Mette haastoi minut "omituiset tavat" meemiin, tuolla edellisen viestin kommenteissa. Lupaan osallistua muutaman päivän sisällä, kunhan saan rauhallisen hetken miettiä asiaa pienen hetken.
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006
Loka lentää !
Ou jee! Presidentinvaalit alkavat saamaan suorastaan atlantin takaa lainattuja kierroksia. Toisaalla (ilmeisesti kokoomusnuoret) levittävät täysin tuulesta temmattua tekstiviestikampanjaa Halosen vappupuheesta joskus vuonna 1976. Väittävät siinä, että Halonen olisi kannattanut Suomen liittymistä NL:ään. No, Halonenhan ei koko Vappuna sillä torilla edes puhunut.
Toisaalla Halosen kampanjapomo Markku J. Jääskeläinen syytti Niinistöä kirjastomaksujen esittämisestä Suomeen. Täysin totuudenmukaisesti Niinistö tämän tyrmäsi. Tosin tyylipisteitä ehdokkaalle ei valunut siitä, että hän syytti Halosen rakennelleen ulkoministerinä kalliita lähestystöjä, vaikka samaan aikaan Suomessa leikattiin sosiaaliturvaa. Ilmeinen vitsi? Huono sellainen tosin.
Nyt toivon todella, että kampanjat alkavat vuokrata lumitykkejä ja tykittää fundamentalistikannattajiaan, päällikköjään ja ehdokkaitakin. Homma valahtaa kansaomaisesti sanoen reisille, jos tämä näin jatkuu. Varsinainen kunnianosoitus demokratialle.
Toisaalla Halosen kampanjapomo Markku J. Jääskeläinen syytti Niinistöä kirjastomaksujen esittämisestä Suomeen. Täysin totuudenmukaisesti Niinistö tämän tyrmäsi. Tosin tyylipisteitä ehdokkaalle ei valunut siitä, että hän syytti Halosen rakennelleen ulkoministerinä kalliita lähestystöjä, vaikka samaan aikaan Suomessa leikattiin sosiaaliturvaa. Ilmeinen vitsi? Huono sellainen tosin.
Nyt toivon todella, että kampanjat alkavat vuokrata lumitykkejä ja tykittää fundamentalistikannattajiaan, päällikköjään ja ehdokkaitakin. Homma valahtaa kansaomaisesti sanoen reisille, jos tämä näin jatkuu. Varsinainen kunnianosoitus demokratialle.
tiistaina, tammikuuta 17, 2006
Presidentinvaalit ja hallituskysymys
Jotkut innokkaat väläyttelevät, että maalaisliitto/kepun ja kokoomuksen porvariyhteistyö vaarantaa nykyisen hallitusyhteistyön. Sitähän se ei toki tee, sen verran irrallaan presidentinvaalit ovat päivänpolitiikasta. Se taas on aivan varmaa, että tässä ladataan nyt kyllä kertaluokkaa isompia panoksia ensi vuoden jälkeisiin eduskuntavaaleihin.
Maalaisliitto/kepu ja kokoomus onnistuvat nyt, jos yhteistyö onnistuu edes säällisesti, lähentymään toisiaan jopa historiallisesti. Tämä voisi antaa eväitä sopivalla vaalituloksella ryyditettynä yhteistyöhön myös seuraavassa hallituksessa.
Toisaalta yhdessä keskeissä politiikan hankkeessa, eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa porvarit ovat kaukana toisistaan ja kokoomus taas lähempänä sdp:tä. Seuraava hallitus joutuu tässä toteutusvastuuseen, joten asialla voi olla merkitystä. Maalaisliitolla kun ei näytä olevan edes tahtoa minkään remontin läpiviemiseksi.
Ja vielä on muistettava, että kokoomuksella on oppositiotaivalta nyt takanaan. Se merkitsee sitä, että halu valtaan kasvaa koko ajan. Eli suomeksi sanottuna hallitukseen mennään juuri sen kumppanin kanssa, mikä on mahdollista, jos ei itse päästä valitsemaan - eli voiteta vaaleja selvästi.
---
Presidentinvaaleista on pakko vielä sanoa se, että vähän kyllä hymyilyttää, kun Niinistö kampanjoi "Vastakkainasettelun aika on ohi" teemalla ja samaan aikaan porvaripuolueet rakentavat ja julkisesti puhuvat oikeisto yhteistyöstä vasemmistoa vastaan. Saatan toki olla väärässäkin, mutta maistuu minusta kovasti jonkin sortin vastakkainasettelulta.
Maalaisliitto/kepu ja kokoomus onnistuvat nyt, jos yhteistyö onnistuu edes säällisesti, lähentymään toisiaan jopa historiallisesti. Tämä voisi antaa eväitä sopivalla vaalituloksella ryyditettynä yhteistyöhön myös seuraavassa hallituksessa.
Toisaalta yhdessä keskeissä politiikan hankkeessa, eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa porvarit ovat kaukana toisistaan ja kokoomus taas lähempänä sdp:tä. Seuraava hallitus joutuu tässä toteutusvastuuseen, joten asialla voi olla merkitystä. Maalaisliitolla kun ei näytä olevan edes tahtoa minkään remontin läpiviemiseksi.
Ja vielä on muistettava, että kokoomuksella on oppositiotaivalta nyt takanaan. Se merkitsee sitä, että halu valtaan kasvaa koko ajan. Eli suomeksi sanottuna hallitukseen mennään juuri sen kumppanin kanssa, mikä on mahdollista, jos ei itse päästä valitsemaan - eli voiteta vaaleja selvästi.
---
Presidentinvaaleista on pakko vielä sanoa se, että vähän kyllä hymyilyttää, kun Niinistö kampanjoi "Vastakkainasettelun aika on ohi" teemalla ja samaan aikaan porvaripuolueet rakentavat ja julkisesti puhuvat oikeisto yhteistyöstä vasemmistoa vastaan. Saatan toki olla väärässäkin, mutta maistuu minusta kovasti jonkin sortin vastakkainasettelulta.
maanantaina, tammikuuta 16, 2006
Työ
Kuuntelin tänään radiosta presidenttiehdokas Niinistö askelmerkkien asettelua tämän tiedotustilaisuudessa. Sieltä korvani nappasi lauseen: "Työ on itsetarkoitus." Tämä liittyi Niinistön jo ensimmäisellä kierroksella taktisesti ja retorisesti erinomaisesti pyörittelemään työ-teesiin.
Tuo nappaamani lause tuskin on kampanjassa missään asemassa. Ehdokkaan ajattelusta se kuitenkin kertoo. Työ voi tietysti olla ainakin yleisessä mielessä itsetarkoitus, mutta jos työ on itsetarkoitus jollekin ihmiselle se ei välttämättä ole mikään hyvä juttu.
Jotkut voivat saada tyydytyksen siitä, että pitävät työtä itsetarkoituksena, eivätkä esimerkiksi hanki sen avulla rahaa tyydyttääkseen muut tarpeensa. Useat kuitenkaan eivät asiaa välttämättä näe näin.
Työ voi ihmisille aivan hyvin olla myös väline, samoin kuin laajemminkin tarkasteltuna. Jos satun Niinistöön törmäämään vaalikampanjan aikana (not likely?), tekisi mieleni kysyä, mitä hän tällä oikein tarkoitti?
Tuo nappaamani lause tuskin on kampanjassa missään asemassa. Ehdokkaan ajattelusta se kuitenkin kertoo. Työ voi tietysti olla ainakin yleisessä mielessä itsetarkoitus, mutta jos työ on itsetarkoitus jollekin ihmiselle se ei välttämättä ole mikään hyvä juttu.
Jotkut voivat saada tyydytyksen siitä, että pitävät työtä itsetarkoituksena, eivätkä esimerkiksi hanki sen avulla rahaa tyydyttääkseen muut tarpeensa. Useat kuitenkaan eivät asiaa välttämättä näe näin.
Työ voi ihmisille aivan hyvin olla myös väline, samoin kuin laajemminkin tarkasteltuna. Jos satun Niinistöön törmäämään vaalikampanjan aikana (not likely?), tekisi mieleni kysyä, mitä hän tällä oikein tarkoitti?
Ei mennyt kerrasta poikki
Se, minkä kaikki tietävätkin, eli presidentinvaalit. Suuria yllätyksiä ei tuloksissa tullut, pieniä kumminkin.
Halosen kannatuksen jääminen alle puolenvälin ei ollut yllätys. Toki toivoin, että homma olisi saatu pakettiin jo nyt, mutta kun ei, niin sitten toisella kierroksella.
Niinistön ja Vanhasen välinen ero venähti yllättävä suureksi ja Vanhasen kannatus jäi odottamattoman alhaiseksi. Itse veikkailin, että Vanhanen olisi kakkoskierroksen porvari. Näin lähinnä siksi, että kepulaiset ovat puolueuskollisinta äänestäjäkuntaa, eivätkä yleensä jätä vaaleja väliin.Nyt Vanhanen romahti alle Keskustan kannatuksen.
Siinä ei selittelyt paljon auta, että nämä ovat henkilövaalit. Kyllä nämä ovat myös puoluevaalit siinä mielessä, että ei kovin moni kantakirjakepulainen äänestä sosialidemokraattia tai edes kokoomuslaista. Niin ei vain tehdä. Tilastot kertovatkin, että Vanhanen yllättäen menetti ääniä nukkuvien puolueeseen. Maalaisliittolainen protesti puolueen linjaa ja sen johtajaa kohtaan sanon minä.
Joskus aiemmin jo leikittelin ajatuksella, että jos nämä kerran ovat arvovaalit, niin mitä tulokset kertovat arvojen - ja samalla aatteiden kannatuksesta - Suomessa. Eiliset tulokset antavat lisää aihetta pohdinnoille. Puolueiden eduskuntakannatus on nähdekseni kuitenkin hivenen eri juttu, kuin se mitä arvoja ihmiset todella kannattavat.
Jatkan tästä ehkä myöhemmin syvemmin, mutta sanotaan nyt, että jos ja kun nämä ovat arvovaalit, niin silloin vasemmiston kannatus tässä maassa on tuollaisen 46& luokkaa ja oikeiston sitten hitusen yli 50%. Meillähän on toki porvarillinen eduskunta vahvistamassa tätä käsitystä, mutta kannatussuhteet ovat näin eri näköiset.
Ajatuksella ei välttämättä ole mitään tekemistä puoluekannatuksen ja vaalien kanssa, mutta se on mielenkiintoinen siitä huolimatta. Saattaa kertoa jotain arvojen ja puolueiden kohtaamisesta.
Halosen kannatuksen jääminen alle puolenvälin ei ollut yllätys. Toki toivoin, että homma olisi saatu pakettiin jo nyt, mutta kun ei, niin sitten toisella kierroksella.
Niinistön ja Vanhasen välinen ero venähti yllättävä suureksi ja Vanhasen kannatus jäi odottamattoman alhaiseksi. Itse veikkailin, että Vanhanen olisi kakkoskierroksen porvari. Näin lähinnä siksi, että kepulaiset ovat puolueuskollisinta äänestäjäkuntaa, eivätkä yleensä jätä vaaleja väliin.Nyt Vanhanen romahti alle Keskustan kannatuksen.
Siinä ei selittelyt paljon auta, että nämä ovat henkilövaalit. Kyllä nämä ovat myös puoluevaalit siinä mielessä, että ei kovin moni kantakirjakepulainen äänestä sosialidemokraattia tai edes kokoomuslaista. Niin ei vain tehdä. Tilastot kertovatkin, että Vanhanen yllättäen menetti ääniä nukkuvien puolueeseen. Maalaisliittolainen protesti puolueen linjaa ja sen johtajaa kohtaan sanon minä.
Joskus aiemmin jo leikittelin ajatuksella, että jos nämä kerran ovat arvovaalit, niin mitä tulokset kertovat arvojen - ja samalla aatteiden kannatuksesta - Suomessa. Eiliset tulokset antavat lisää aihetta pohdinnoille. Puolueiden eduskuntakannatus on nähdekseni kuitenkin hivenen eri juttu, kuin se mitä arvoja ihmiset todella kannattavat.
Jatkan tästä ehkä myöhemmin syvemmin, mutta sanotaan nyt, että jos ja kun nämä ovat arvovaalit, niin silloin vasemmiston kannatus tässä maassa on tuollaisen 46& luokkaa ja oikeiston sitten hitusen yli 50%. Meillähän on toki porvarillinen eduskunta vahvistamassa tätä käsitystä, mutta kannatussuhteet ovat näin eri näköiset.
Ajatuksella ei välttämättä ole mitään tekemistä puoluekannatuksen ja vaalien kanssa, mutta se on mielenkiintoinen siitä huolimatta. Saattaa kertoa jotain arvojen ja puolueiden kohtaamisesta.
perjantaina, tammikuuta 13, 2006
Vaalit.Nyt.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin presidentinvaalit ovat ensi sunnuntaina. Tajusin tänään, että vaalipäivästä tulee omakohtaisesti erikoinen. En mene mihinkään vaalivalvojaisiin,-juhliin yms. Tämä siis yksinkertaisesti tästä meidän pienestä vauvasta johtuen, ei pysty, eikä raaski lähde kotoa mihinkään. Siitä on vuosia, kun olen viettänyt minkään vaalipäivän kokonaan kotona - tai kokonaan selvinpäin.
Näin jälkijättöisesti ihmettelen sitä keskustelua, mikä nousi, kun Halonen taustajoukkoineen vahvisti pyrkivänsä valintaan jo 1. kierroksella. Luulisi, että kaikki ehdokkaat pyrkivät siihen. Tällä kertaan ilmeisesti vain Halosella on jotain mahdollisuuksia tähän. Kai kaikkien ehdokkaiden toive olisi voittaa vaalit mahdollisimman pikaisesti. Lisäkierrokset eivät ole sen demokraattisempi tapa, mutta eivät ne myöskään vähennä demokratiaa.
Mahdollisena näiden vaalien tulevaa luotaavana asiana kannattaa tarkkailla Perussuomalaisten Soinin kannatusta. Viimeiset gallupit ovat antaneet 4%, mikä ei siis ole mitään, mutta tuolle puolueelle paljon. Ei ole ihan mahdotonta tehdä skenaariota, missä tästä lähti uuden smp:n todellinen nousu. Eikä ole ihan mahdotonta, että tämä Soinilla ja kumppaneilla on koko ajan ollut mielessäkin.
Näin jälkijättöisesti ihmettelen sitä keskustelua, mikä nousi, kun Halonen taustajoukkoineen vahvisti pyrkivänsä valintaan jo 1. kierroksella. Luulisi, että kaikki ehdokkaat pyrkivät siihen. Tällä kertaan ilmeisesti vain Halosella on jotain mahdollisuuksia tähän. Kai kaikkien ehdokkaiden toive olisi voittaa vaalit mahdollisimman pikaisesti. Lisäkierrokset eivät ole sen demokraattisempi tapa, mutta eivät ne myöskään vähennä demokratiaa.
Mahdollisena näiden vaalien tulevaa luotaavana asiana kannattaa tarkkailla Perussuomalaisten Soinin kannatusta. Viimeiset gallupit ovat antaneet 4%, mikä ei siis ole mitään, mutta tuolle puolueelle paljon. Ei ole ihan mahdotonta tehdä skenaariota, missä tästä lähti uuden smp:n todellinen nousu. Eikä ole ihan mahdotonta, että tämä Soinilla ja kumppaneilla on koko ajan ollut mielessäkin.
torstaina, tammikuuta 12, 2006
Uusi oksa
Edellisen postauksen update: Maanantaina 9.1. kello 8.41 syntyi toinen poikamme, 52 cm pitkänä ja painoluokassa 4510 grammaa.
Eilen päästiin kotiin ja nyt totutellaan uuteen elämään kahden lapsen vanhempina. Lisää saattaa olla luvassa hetken päästä, kunhan vähän asetetutaan aloilleen.
Eilen päästiin kotiin ja nyt totutellaan uuteen elämään kahden lapsen vanhempina. Lisää saattaa olla luvassa hetken päästä, kunhan vähän asetetutaan aloilleen.
lauantaina, tammikuuta 07, 2006
Synnyttämään
Vaimon lapsivedet menivät kello 21.00, nyt odotellaan supistuksia tai viimeistään aamulla suuntaamme synnytyssairaalaan. Katsotaan, koska blogin ääreen päästään palaamaan.
torstaina, tammikuuta 05, 2006
Näin puhui Sauli
No niin, nyt se on sanottu. Ylen Radio Suomen tentissä Niinistö sai vihdoin kakaistua ihan suoraan sen, mitä on halunnut Nato:sta kierrellen sanoa jo aiemmin: "Pidän Suomen liittymistä (natoon) toivottavana, jopa suotavana."
Tähän saakka on enemmän kuultu tuulesta temmattua teoretisointia "eurooppalaisemmasta Natosta" ja "Euroopan puolustuksesta".
Kysymys Natosta ei ole presidentinvaalien ydinkysymys, vaikka presidentillä tähän asiaan on jopa toimivaltaa. Varsinaiset Natovaalit ovat kuitenkin eduskuntavaalit, sillä hallitus on sitten se, joka valmistelee seuraavan puolustuspoliittisen selonteon, jonka yhteydessä asiasta (aina) päätetään. Halusipa nyt valittu presidentti liittyä tai olla liittymättä, hän tulee väistämättä taipumaan hallituksen tahdon edessä.
Ongelma presidenttiehdokkaiden Nato keskustelemissa on se, että aina puhutaan siitä saako Suomi mahdollisesti turvaa kriisitilanteessa nykyisillä järjestelyillä vai tarvitaanko lisätakeita (jäsenyys). Paljon vähemmälle huomiolle jää se, miksi Suomi kenekin mielestä turvaa tarvitsisi ja millä ehdoilla. Nato kysymys on kuitenkin viime kädessä sellainen, että sen ratkaisevat jäsenyyden ehdot, eli millaisella sopimuksella voitaisiin liittyä, miten liittyminen/ei-liittyminen vaikuttaisi Suomen ja ympäristön turvallisuuspoliittisen kokonaisuuteen, miten Nato muuttuu seuraavien vuosien aikana, vai muuttuuko ja niin edelleen.
Nato kortilla pelaaminen on halpahintaista. Käytetään sitä puolesta tai vastaan. Varsinkin silloin, kun sitä (niin kuin nyt presidentinvaaleissa) käytetään ilman sen kummempia ja suurempia perusteluita.
Tähän saakka on enemmän kuultu tuulesta temmattua teoretisointia "eurooppalaisemmasta Natosta" ja "Euroopan puolustuksesta".
Kysymys Natosta ei ole presidentinvaalien ydinkysymys, vaikka presidentillä tähän asiaan on jopa toimivaltaa. Varsinaiset Natovaalit ovat kuitenkin eduskuntavaalit, sillä hallitus on sitten se, joka valmistelee seuraavan puolustuspoliittisen selonteon, jonka yhteydessä asiasta (aina) päätetään. Halusipa nyt valittu presidentti liittyä tai olla liittymättä, hän tulee väistämättä taipumaan hallituksen tahdon edessä.
Ongelma presidenttiehdokkaiden Nato keskustelemissa on se, että aina puhutaan siitä saako Suomi mahdollisesti turvaa kriisitilanteessa nykyisillä järjestelyillä vai tarvitaanko lisätakeita (jäsenyys). Paljon vähemmälle huomiolle jää se, miksi Suomi kenekin mielestä turvaa tarvitsisi ja millä ehdoilla. Nato kysymys on kuitenkin viime kädessä sellainen, että sen ratkaisevat jäsenyyden ehdot, eli millaisella sopimuksella voitaisiin liittyä, miten liittyminen/ei-liittyminen vaikuttaisi Suomen ja ympäristön turvallisuuspoliittisen kokonaisuuteen, miten Nato muuttuu seuraavien vuosien aikana, vai muuttuuko ja niin edelleen.
Nato kortilla pelaaminen on halpahintaista. Käytetään sitä puolesta tai vastaan. Varsinkin silloin, kun sitä (niin kuin nyt presidentinvaaleissa) käytetään ilman sen kummempia ja suurempia perusteluita.
keskiviikkona, tammikuuta 04, 2006
Hyökkäysharjoitus/harjoitushyökkäys
YLE:n vaalitentissä jokin aikaa sitten oli yllätys, kun toimittajat iskivät presidenttiehdokkaita tiedolla siitä, että Venäjän ilmavoimat olivat suorittaneet harjoitushyökkäyksen Viron rajaa kohti. Keskustelu tästä oli odotettua, osa piti pahana, osa ei niinkään. Istuva valtiojohto yritti kierrellä asiaa, jotta eivät vahingossa paljastaisi kuinka tarkkaan asia tiedetään.
Itse asian varsinainen pointti on keskutelussa mennyt ohi. On jopa keskusteltu siitä, että tämä hyökkäysharjoitus tai jopa harjoitushyökkäys olisi merkki Venäjän kovenevasta asenteesa sotilaallisen strategian muutoksesta.
Asiassahan on tosiasiallisesti kyse siitä, että koska Viron raja ja ilmatila ovat nykyisin Nato tilaa, pystyy Venäjä niiden lähestitöllä tapahtuvalla toiminnalla testaamaan Naton koneiden valmiutta ja reagointikykyä. Samalla testataan myös reaktioherkkyyttä ja tasoa. Eli kysymys on siitä, että Venäjä hankkii informaatiota Naton ohjeistuksista toimia tällaisissa tilanteissa. Kummallista sinänsä etten ole missään julkisuudessa nähnyt tietoa siitä, mikä oli Viron ilmatilaa valvovien Nato koneiden vastaus tähän harjoitukseen.
Itsestään selvää on sekin, että Suomen puolustusvoimat ovat olleet hyvin perillä tilanteesta. Kyse on niin lähellä tapahtuvasta toiminnasta, että tutkamme kattavat alueen kevyesti. Venäjä on harjoituksessaan saattanut myös tutkapeilauksen avulla testata sitä, ketkä ja millä vahvuuksilla ovat tilannetta seuranneet.
Tottakai asia saattaa myös jollakin tavalla liittyä Venäjän strategiseen muutokseen, jolla sen sotavoimia ollaan saattamassa uuteen uskoon. Siis palkka-armeijan kasvatammisen ja koulutustason parantamiseen. Se voi liittyä siihen, joko harjoitusmielessä ja/tai informaation hankkimismielessä.
Itse asian varsinainen pointti on keskutelussa mennyt ohi. On jopa keskusteltu siitä, että tämä hyökkäysharjoitus tai jopa harjoitushyökkäys olisi merkki Venäjän kovenevasta asenteesa sotilaallisen strategian muutoksesta.
Asiassahan on tosiasiallisesti kyse siitä, että koska Viron raja ja ilmatila ovat nykyisin Nato tilaa, pystyy Venäjä niiden lähestitöllä tapahtuvalla toiminnalla testaamaan Naton koneiden valmiutta ja reagointikykyä. Samalla testataan myös reaktioherkkyyttä ja tasoa. Eli kysymys on siitä, että Venäjä hankkii informaatiota Naton ohjeistuksista toimia tällaisissa tilanteissa. Kummallista sinänsä etten ole missään julkisuudessa nähnyt tietoa siitä, mikä oli Viron ilmatilaa valvovien Nato koneiden vastaus tähän harjoitukseen.
Itsestään selvää on sekin, että Suomen puolustusvoimat ovat olleet hyvin perillä tilanteesta. Kyse on niin lähellä tapahtuvasta toiminnasta, että tutkamme kattavat alueen kevyesti. Venäjä on harjoituksessaan saattanut myös tutkapeilauksen avulla testata sitä, ketkä ja millä vahvuuksilla ovat tilannetta seuranneet.
Tottakai asia saattaa myös jollakin tavalla liittyä Venäjän strategiseen muutokseen, jolla sen sotavoimia ollaan saattamassa uuteen uskoon. Siis palkka-armeijan kasvatammisen ja koulutustason parantamiseen. Se voi liittyä siihen, joko harjoitusmielessä ja/tai informaation hankkimismielessä.
tiistaina, tammikuuta 03, 2006
Entä jos?
Korkokäyrien liikkeistä ennakoitavissa ollut asia on nyt virallisestikin totta: asuntolainojen korot kääntyivät nousuun.
Korkotasohan on edelleen ennätyksen matala, ja pysyykin vaikka korkonousua tulisi prosentikin verran. Siitä ei ole kuin kolmisen vuotta, kun itse liityin asuntovelkaisten joukkoon. Korko oli silloin jotakin 4% kieppeissä, kun se nyt on suunnilleen 2,8.
Kaikki talouden asiantuntijat sanovat, että mitään hätää ei ole. Korot eivät tule räjähtämään käsiin. Niinpä niin, ei kai. Toisaalta, ei kai kukaan halua ennustaa korkojen räjähtämistä? Se olisi huono signaali ja toisaalta sellaisia puheita ei tässä tilanteessa edes otettaisi vakavasti.
Silti mieleen tulee entä jos? Asuntolainakannat ovat sen verran kovat, ja ihmisillä niin kovat lainat, että korkojen nousu on monelle melkoisen tuhoisaa. Se maksaa myös valtiolle paljon, veronpalautusten korkovähennysten noustessa samaa kyytiä.
Oma olo on toki turvattu, koska olemme valinneet maksaa pitkässä juoksussa lainastamme vähän enemmän, lainamuodon ollessa annuitetti. Se ei haittaa mitään, koska kuukausitalous on turvattu.
Entä jos? Tulos voisi olla katastrofi?
Korkotasohan on edelleen ennätyksen matala, ja pysyykin vaikka korkonousua tulisi prosentikin verran. Siitä ei ole kuin kolmisen vuotta, kun itse liityin asuntovelkaisten joukkoon. Korko oli silloin jotakin 4% kieppeissä, kun se nyt on suunnilleen 2,8.
Kaikki talouden asiantuntijat sanovat, että mitään hätää ei ole. Korot eivät tule räjähtämään käsiin. Niinpä niin, ei kai. Toisaalta, ei kai kukaan halua ennustaa korkojen räjähtämistä? Se olisi huono signaali ja toisaalta sellaisia puheita ei tässä tilanteessa edes otettaisi vakavasti.
Silti mieleen tulee entä jos? Asuntolainakannat ovat sen verran kovat, ja ihmisillä niin kovat lainat, että korkojen nousu on monelle melkoisen tuhoisaa. Se maksaa myös valtiolle paljon, veronpalautusten korkovähennysten noustessa samaa kyytiä.
Oma olo on toki turvattu, koska olemme valinneet maksaa pitkässä juoksussa lainastamme vähän enemmän, lainamuodon ollessa annuitetti. Se ei haittaa mitään, koska kuukausitalous on turvattu.
Entä jos? Tulos voisi olla katastrofi?
maanantaina, tammikuuta 02, 2006
Vuosi käyntiin
No niin, vuosi 2006 starttaa tässäkin blogissa, muutama päivä myöhässä. Joululomat on vietetty ja - poikkeuksellisesti - en edes käynnistänyt tietokonetta kertaakaan, tännekään ei siis merkintöjä ilmestynyt.
Vuoden ensimmäinen työpäivä on mennyt muuttolaatikoita purkaessa ja odotetellessa, että tietohallinto saa koneen migraation tehtyä, jotta yhteydet alkavat pelittää. Nyt kaikki toimii muuten, mutta sähköposti ei liiku sisään tai ulos.
Lähtö töihin ei myöskään ollut onnistunein mahdollinen. Nousin jo bussiin ja vilautin matkakorttiani lukijalle. Se piippasi punaista. "Voi perkele", tajusin vasta silloin että kausi loppui kortista viime vuoden 05 loppuun. Ei auttanut kuin poistua joukkoliikennevälineestä ja kävellä Jakomäen R-kioskille ottamaan uutta aikaa korttiin.
Kyllä se tämä vuosi tästä lähtee.
Vuoden ensimmäinen työpäivä on mennyt muuttolaatikoita purkaessa ja odotetellessa, että tietohallinto saa koneen migraation tehtyä, jotta yhteydet alkavat pelittää. Nyt kaikki toimii muuten, mutta sähköposti ei liiku sisään tai ulos.
Lähtö töihin ei myöskään ollut onnistunein mahdollinen. Nousin jo bussiin ja vilautin matkakorttiani lukijalle. Se piippasi punaista. "Voi perkele", tajusin vasta silloin että kausi loppui kortista viime vuoden 05 loppuun. Ei auttanut kuin poistua joukkoliikennevälineestä ja kävellä Jakomäen R-kioskille ottamaan uutta aikaa korttiin.
Kyllä se tämä vuosi tästä lähtee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)