Yleisurheiluväen tuskaa

Hesarin Sunnuntailiitteessä, sunnuntaidebattipalstalla, oli kiistakirjoitus, jossa tuolle palstalle tyypillisesti kovasanaisesti ruodittiin yleisurheilun tilaa. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin lopun toteamus siitä, miksi yleisurheilua edelleen pitää markkinoida ja kouluissa harrastaa. Syy on siinä, että yleisurheilussa oppii liikunnan perustaitoja ja se "kasvattaa".

Oma vastaukseni on se, että yleisurheilu olisi jätettävä vähemmälle, varsinkin kouluissa. Yleisurheilulajit ovat "minä,minä" lajeja, joissa urheilija on yksin ja keskittyy voittamaan itsensä lisäksi kanssakilpailijansa. Harjoittelu ja kilpailu on väistämättä yksilökeskeistä hommaa.

Joukkuelajit sosiaalistavat ja opettavat myös ryhmässä toimimista, yksilöllisen menestymisen sijasta. Taktinen puoli on myös hieman eri luokkaa jalkapallossa kuin keihäänheitossa.

Ei yleisurheilua mitenkään väheksyä pidä, tai kouluista kokonaan siivota. Mutta kyllä koululiikunnassa painon pitää olla joukkuelajeilla, joissa on tarjolla onnistumisen kokemuksia huomattavasti useammalle.

Kisat alkaa

Helsingissä alkavat sitten yleisurheilumittelöt. En usko hetkeäkään, että yksikään - no, ehkä joku väsynyt heittolaji - voittaja, ei ole käyttänyt kiellettyjä mömmöjä. Kaikenmaailman antidoping ihmiset yrittävät antaa sen kuvan, että he pärjäävät tässä hommassa, mutta ei siitä nykyisillä eväillä mitään tule.

Yleisurheilu ei kuulu suosikkeihin, katson jos sattuu tulemaan, juuri sopivasti jotain joka jostain syystä kiinnoistaisi. Ja hei oikeesti, kuka jaksaa katsoa - ainakaan televisioista - pitkän matkan juoksuja?

Liikenneinvestoinnit

Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, on vuoden 06 budjettiehdotuksen liikenneinvestoinneista noussut poru. Se on sikäli ymmärrettävää, että vm:n esitys ohittaa aiemmin eduskunnan sopiman investointiaikataulun.

Liikenneinvestoinnessahan on kyse siitä, että halutaan:
a) parantaa liikenneyhteyksiä, esimerkiksi tässä budjettiesityksessä Tampereen kehätien jatko
b) pitää yllä liikenneväyliä
c) pitää yllä ja/tai parantaa työllisyyttä, liikenneinvestointien työllistävä vaikutus on aika iso.

Kaikkiaan liikenneinvestointeja vaivaa meillä rahan puutteen lisäksi rohkeuden, innovatiivisuuden ja todellisen kehittämispyrkimyksen puute.

Pääkaupunkiseuden metrojärjestelmän rakentaminen pitäisi saada rahoitukseen pian. Se tarkoittaisi surullisenkuuluisan länsimetrosuunnitelman lisäksi metron jatkamista itään Sipooseen (Helsingin luonnollinen kasvusuunta muuten). Lisäksi pohjoinen metrolinja (Santahamina)-Laajasalo-Katajannokka-Rautatieasema-Töölö-Pasila-(pohjoiseen yli kuntarajan) olisi myös saatava suunnitteluun ja toteutukseen.

Raideliikenteen kehittäminen Venäjälle ei kaipaa enää yhtään hidastelua. Nopeiden yhteyksien saaminen Turusta sekä Tampereen, että Helsingin kautta Pietariin asti on erittäin merkittävä hanke. Jos Suomi haluaa hyödyntää itseään porttina itään, meidän pitää investoida liikenneyhteyksiin. Muutoin kaikki ne tulot, jotka tästä kaupasta tulevat ja olisi saatavissa valuvat maarajoille etelämmäs.

Haaveilen - ihan tosissani - myös Helsinki-Tallinna liikennetunnelista. Siitä voitaisiin ihan tosissaan aloittaa kehittämään Suomenlahden kaksoiskaupunkia, joka olisi sekä taloudellisessa että asumismielessä mielenkiintoinen. Siitä voisi syntyä keskittymä, joka pärjäisi kaupunkialueiden välissä kilpailussa Helsinkiä ja Tallinnaa paremmin.

Budjettia pukkaa

Valtiovarainministeriö on julkistanut ensi vuoden budjettiehdotuksensa. Porua on noussut jo esimerkiksi liikennehankkeista, lähinnä pk-seudun ulosjättämisestä. Kritiikki onkin tuossa ihan paikallaan.

Pääoppositiopuolue Kokoomus on ampunut omat laukauksensa. Lähinnä porvarit kaipaavat koulutus -ja opetusinvestointeja sekä rohkeampaa veroaletta. En kyllä edelleenkään ymmärrä, miten he rahoittaisivat kaavailemansa työnantajamaksualen, sen verran laaja se on. Arviot hintalapusta ovat siellä 2 mrd/eur tasolla. Opetusinvestoinnessa tämä hallitus on jo ylittänyt Kokoomuksen omat vaalitavoitteet.
Vasemmistoliitollakin on sanottavaa. Yllättävintä ehkä se, että lausunto alkaa kiitoksilla.
Yllättävästi vihreät eivät ole sanoneet oikein mitään, verkko kaikuu tyhjyyttään budjettipuheenvuoroista.

Herätys, rakas oppositio! Budjetin kohdalla teillä olisi todellinen mahdollisuus esittää vaihtoehtoja, eikä vain rääpiä asiaa tiedotteilla. Tehkää kunnollinen vastabudjetti lukuineen ja laskelmineen - niin toimi eräs nykyisin hallituksessa vaikuttava, 91-95 oppositiossa ollut puolue.

Muutoin budjetti on yllätyksetöntä ja maltillinen. Rohkeampaa otetta olisi voinut toivoa, mutta toisaalta näyttää selvältä, että tiettyjä asioita - kuten kaikkien heikoimpiosaisten tukeminen - on siirretty itse budjettiriiheen. Tämä johtuu käytännössä politiikan lainalaisuuksista. Jos asiat, jotka jossakin muodossa ovat useimpien hallituspuoluieden intresseissä, sisällytetään jo budjettiin, ei ansio välttämättä mene koko hallitukselle, vaan valtiovarainministeripuolueelle.

Sitten taas toisaalta: Vaikeat asiat siivotaan aina budjettiriiheen, jotta niistä tapellaan vasta siellä, eikä julkisuudessa ennen budjettiriihtä.

Uusi yritys

Tuossa keväällä mainitsin yrityksestäni aloittaa pyöräilykausi. Eihän se siitä lähtenyt käyntiin, vaan jäi yksittäistapaukseksi. Nyt on uusi yritys päällä ja tämä viikko on mennyt pyöräillessä, tosin yksi kotimatka ja töihintulo jäivät väliin, kun piti ostaa eturenkaaseen uusi päällikumi ja vaihtaa se.

Kilometrejä kertyy suuntaansa 17. Yhteensä tulevat 34 kilometriä päivässä on ainakin meikäläiselle ihan kohtuullinen liikuntapläjäys - ja hienkin saa samalla vaivalla pintaan. Lisäksi on pakko uskoa, että pyörällä ei häviä bussille ajassa käytännössä ollenkaan. Yhteen suuntaan matkaan menee minulla nyt n. 40-45 minuuttia. Bussilla odotuksineen ja ruuhkassa seisomineen menee helposti tuo sama aika.

Päivittelin pitkästä aikaa vähän myös blogin linkkejä. Lisäsin pari blogia, joita seuraan eli Aki Riihilahden, erinomaisesti ja hauskasti jalkapallosta ja elämästä kirjoittavan futisammattilaisen. Lisäsin linkin myös FinlandForThought -blogiin. Se on siitä näppärä, että 99% tapauksissa olen asioista päinvastaista mieltä kuin sitä ylläpitävä Suomessa asuva amerikkalainen libertaristi(sigh!).

Uutena linkkinä laitoin Aulabaarin, joka on verkkokeskustelufoorumi. Sen parhaisiin puoliin kuuluu ehdoton omalla nimellä esiintymisen vaatimus. Keskustelijoita on kohtuullisesti, melkoinen osa poliittisesti oikealla. Sivuston historia on mielenkiintoinen, Aulabaari on Talentumin Duuni.net:n perillinen, joka ensin pyöri yrityspohjaisesti, mutta kun bisnes ei ottanut tulta, otti sen haltuun sivuston aktiiviset kirjoittajat yhdistypohjalta. Ei siellä nykyisin ole tullut paljon kirjoiteltua, kun olen keskittynyt keskustelemaan itseni kanssa täällä omassa blogissa ;)

Toisena uutena linkkinä Nettikivaa osastoon tuli Englannin valioliigan fantasiafutis. Perinteinen homma siis, valitse itsellesi pelaajat valioliigapelaajien joukosta, sivusto laskee heidän suorituksistaan pisteitä ja sitten on mahdollisuus voittaa palkintoja. Peli on ilmainen.

Luomisoppia USA:n kouluihin?

Uskonto on Yhdysvalloissa politiikassa ja yhteiskunnallisesti paljon keskeisemmällä sijalla kuin meillä. On silti aivan tolkuttoman uskomatonta törmätä tällaiseen:

Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin mukaan maan kouluissa pitäisi opettaa vaihtoehtoja evoluutioteorialle. Bush ilmaisi alkuviikolla toimittajatapaamisessa kannattavansa niin kutsutun älykkään suunnittelun mallin sisällyttämistä opetukseen. (via HS)

Älykäs suunnittelu on siis käytännössä yhtä kuin kreationismi. Toki kouluissa pitää opetta myös uskontoJEN näkemyksiä siitä, miten maailma on luotu. Varsinaisessa opetuksessa tulisi kuitenkin tukeutua vallitsevaan tieteelliseen teoriaan.

Jos joku politiikko esittäisi meillä tällaista tosissaan, olisivat reaktiot todennäköisesti aika murskaavia. Siitäkin huolimatta, että uskonnonopetuksella on edelleen erittäin vahva asema kouluissamme, vaikka se ei enää nimellisesti tunnustuksellista olekaan.

Sivumennen sanoen uskonnonopetus pitäisi muuttaa meillä monipuolisemmaksi eri uskontoja esitteleväksi uskontohistoriaksi tai millä nimellä sitä kutsuttaisiinkaan. Varsinaisena oppiaineena pitäisi olla elämänkatsomutieto, jossa opetettaisiin eettisiä ja moraalisia asioita ilman (jonkin) uskonnon antamaa viitekehystä.

Ikuisuuskysymyksiä: Karjala

Hesarin verkkokeskustelussa velloo Karjala- keskustelu. Tämä kuuluu näihin suomalaisiin ikuisuusaiheisiin, joihin aina palataan, jotka herättävät tunteita, ja joissa ei koskaan päästä mihinkään. Osittainhan aina on kysymys siitä, että ei näissä voida päästä mihinkään. Keskustelevat osapuolet eivät suostu ymmärtämään toisiaan, eivätkä juuri kuuntele vastapuolen esittämiä argumentteja.

Minusta Karjala kysymys on simppeli. Ei ole tarvetta tehdään mitään. Suomi hävisi alueet sodassa ja piste. Eivät viimeisen sodan rajat ole millään tavalla kummallisempia kuin aiemmatkaan. Kaikki rajat ovat jonkilaisen sodankäynnin ja pakkokeinojen tuottamia, eikä mikään niistä ole toista oikeudenmukaisempi historiallisessa katsannossa.

Ehkä sitten ensimmäiset rajat voisivat olle ne kaikkein oikeudenmukaisimmat, jos joku pitäisi valita. Suomikin Pähkinäsaaren rauhan rajan perusteella miehittää melkoista osaa muuta maata, sitä jonka nimi on nykyään Venäjä.

Ja vielä: Herätkää nyt hyvät ihmiset, jotka haluatte II maailmanrähinän rajoja siirrellä. Siinä olisi Eurooppa ihmeissään, kun Puolaa ja Saksaa nyt esimerkiksi alettaisiin palauttaa niiden sotaa edeltäville paikoille.

Arkkitehtien syvä tarkoitus

Katsoin eilen Ylen Telakka ohjelmaa. Aiheena oli arkkitehtuuri, arkkitehtien ja muiden ihmisten risteävät käsitykset. Hämmästyttävintä oli arkkitehtien asenne työhönsä.

Paikalla olleista arkkitehdeistä muutama katsoi, että he tekevät taidetta, luovaa työtä. Eikä heidän näin ollen tarvitse niinkään välittää siitä minkälaista rakennuskantaa asukkaat - ihmiset - haluavat. Heillä on oikeus luoda ja kehittää. Maarit Kaipiainen totesi lähetyksessä, että arkkitehdit ovat yhteiskunnassa niitä, jotka ovat hankkineet tilasuunnittelun koulutuksen ja ovat näin ollen enemmän oikeassa siinä, miltä kaupunkiympäristön pitää näyttää.

Yhtenä esimerkkinä lähetyksessä oli Vantaan Kartanonkoski, jota sen suunnitellut arkkitehti puolusti ja muut sanoivat, että väärin suunniteltu. Alueen syntinä pidettiin sitä, että se näyttää vanhalta, mutta ei sitten ole sitä. Tämä oli jostain syystä kauheaa arkkitehdeistä. Mitään arvoa he eivät antaneet sille, että ihmiset pitivät alueesta - paljon.

En ole koskaan mieltänyt Kartanonkoskea uusvanhan näköiseksi. Kivalta se on näyttänyt, lähinnä siksi, että siellä on käytetty värejä ja muotoja huomattavasti enemmän kuin tyypillisessä modernissa rakentamisessa. Arkkitehtien käsitysmaailmaan ei näytä mahtuvan se, että kaunista on täsmälleen se, mitä kauniina pidetään. Minusta myöskään talojen ulkonäössä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tukeutua anarkistiseen "anything goes" metodiin. Eli kaikki mikä näyttää hyvältä, myös on sitä.

Arkkitehdit näkivät itsensä kummallisesti. Varsinkin silloin, kun he suunnittelevat yleistä ja julkista kaupunkikuvaa heidän pitäisi olla kansan palvelijoita, suunnitella viihtyisää ja pidettyä kaupunkiympäristöä - ei toteuttaa luovia ja taiteellisia intohimojaan.

Pakkokaavoitus

Valtiovarainministeri hyppäsi eilen hetkeksi ulos lähestyvän budjettiriihen asettamista raameista ja kommentoi kuntien kaavoitus -ja asuntopolitiikkaa. Hänen ajatuksensa on se, että kunnat eivät saa kaavoitettua - eivät kaavoita - tarpeeksi kysyntään nähden. Hänen ratkaisuesityksensä on pakkokaavoitouslaki, jolla kuntia pakotettaisiin kaavoittamaan. Samoin hän esitti kaavoitusoikeutta yksityisille tontin omistajille.

Istuttuani nyt tämän vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa olen ihmetellyt, että missä päin Suomea ovat ne kunnat, jotka eivät kaavoita täydellä teholla? Helsingissä on jatkuvasti koko lailla iso nippu myös isoja kaavoja käsittelyssä ja työn alla.

Itse kaavoitusprosessi on toki melko hidas, kestää vuosia ennen kuin jokin alue saadaan ideasta edes valmiiksi suunnitelmaksi asti. Mutta en oikein tiedä, miten tähän purisi laki pakkokaavoittamisesta.

Pakkokaavoittamista on helppo esittää, mutta parhaan tietoni ja käsityskykyni mukaan se ei ainakaan asunto-ongelman ykkösalueella eli pääkaupunkiseudulla auta yhtään mitään. Kaavoittaminen tehostuisi rajoittamalla valitusoikeutta ja kuulemisprosesseja. Varsinkin valitusoikeus on tällä hetkellä liian laaja, asioita ei saada eteenpäin, kun jokin yksittäinen taho valittaa aina uudestaan johonkin seuraavaan tahoon. Ei taida olla vain niin helppoa mennä julkisuuteen valitusoikeuden rajaamista esittämään Kalliomäki hyvä?

Ei sillä, saa tuon pakkokaavoituslain säätää - en minä sitä vastusta. En vain tiedä koska sitä todella tarvittaisiin.

Vanhasta viedään

Julkisuudessa ainakin aika lujaa. Ei kai näihin soppiin pitäisi kajota itsekunnioituksen nimissä, mutta näin kesäterästä palaillessa kiusaus käy liian suureksi vastustaa.

Oleellista pääministeri "mitkä perhearvot?" Vanhasen ihmissuhdesopassa näin poliittisesta vinkkelistä on se, mitä hän sanoi ja mikä piti paikkansa. Kun Vanhaset tiedottivat erosta, molemmat osapuolet kertoivat, ettei eroon liity kolmatta osapuolta.

Jos nyt sitten osoittautuisi, että tämä Vanhasen väitetty suhde olisi tottta, niin Vanhanen olisi valehdellut eronsa syistä. Siinä ei nyt sinällään ole mitään rikollista, mutta politiikon uskottavuudelle voi olla kova paikka jäädä kiinni valehtelusta tässä kohden. Vanhasta saatettaisiin sitten jo viedä lujaa, jos tämä toteutuisi. Tuskinpa tosin kiinni jää. Jos tällä mystisellä 7-päivää naisella olisi jotain todisteita, niin kait niitä jo iskettäisiin pöytään?

Tietysti voi olla niinkin, että Vanhaset tarkoittivat ettei eroon liity kolmatta osapuolta, mutta sitä edeltävistä tapahtumista he eivät puhuneet mitään.

The Blog is Back

No niin, lomat alkavat olla loppusuoralla ja arki kolkuttaa kulman eli viikonlopun takana.

Uumoilemaani kesäpoliittista ankkaa ei näkynyt, tai se oli niin nopea, että lensi ainakin minulta ohi.

Jos ei nyt ankkaa, niin jotain eläintä voisi saada aikaan Kokoomuksen Kataisen aloittamasta viimeisimmästä Nato -kierroksesta. Lienee myös Kokoomuksen puheenohtajajalle selvää, että Nato jäsenyys ei merkitse lisäturvaa terrorismia vastaan. Hänen pitäisi kyllä tuntea olemassa olevat tiedonvaihto yms. sopimukset.

Ei itse keskustelusta sen enempää. Se on ihan yhtä laadukasta kuin sotilasliitto tai puolustuspoliittinen keskustelumme yleensäkin. Puhutaan paljon ja voimaikkaillakin äänenpainoilla, mutta oikeasti ei sanota mitä mieltä ollaan. Esimerkkinä nyt Katainen: mieli tekisi sanoa, että hän haluaa Suomen liittyvän Natoon ja mahdollisimman äkkiä sittenkin, mutta kun ei millään kehtaa sanoa suoraan.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että Katainen heiluttaa Nato lippua lähestyvien presidentinvaalien alla. Heidän ehdokkaansa Niinistö on ainakin aiemmin ollut epäilevällä kannalla vaalien käymisestä nato -teemalla. Ja aikaisemmin Niinistö on selvästi osoittanut halutessaan pyörittävän Kokoomusta edelleen miten haluaa. Ottaako Katainen siis itse nyt löysää talutushihnassaan vai Niinistö muuttaa mieltään tai antaa tilaa?

Lakot loppuu, loma alkaa

Juopottelusta tulee tyhmä olo. Vanha totuus on taas paikallaan, kun eilen rauhallisen saunaillan päätteeksi saimme vielä puoliltaöin kaverini kanssa loistavan idean lähteä vielä kaupunkiin. Myöhään se meni.

Lakot loppuu, paperissakin. Osapuolet eivät vielä kerro mitä kaikkea sovintoesitys pitää sisällään, mutta ilmeisesti seisokkeja vähennetään ja toisaalta ulkopuolisen työvoiman käyttöön tulee tiukempia ehtoja. Kompromissi on toivottavasti hyvä. Eniten pitää toivoa, että työriita ei aiheuta pysyvämpää säröä suomalaiseen neuvottelumalliin. Sopimustoiminta on suomalaisen pärjäämisen selkäranka.

Huomenna on ensimmäinen lomapäivä. Takaisin palaan elokuun alussa. Blogi hiljenee heinäkuuksi. Joku satunnainen merkintä saattaa ilmestyä - tai sitten ei.

Greenpeace totaalisesti hukassa

Eilen saatiin (vihdoin) päätös siitä, että uusi koefuusioreaktori - ITER - sijoitetaan Ranskaan. Japani ja Ranska saivat kädenvääntönsä sijoituspaikasta loppuun.

Mitä tekee ympäristöjärjestö Greenpeace? Tuomitsee reaktorin rakentamisen mielettömänä aikana jolloin kasvihuonekaasuja pitäisi vähentää. Täysin käsittämätöntä! (Tässä linkki tiedotteseen)

Lisäksi tiedotteessa on aivan käsittämättömiä väitteitä:
"Fusion energy - if it would ever operate - would create a serious waste problem, would emit large amounts of radioactive material and could be used to produce materials for nuclear weapons. A whole new set of nuclear risks would thus be created. "

En ole mikään ydinfyysikko, mutta nuo väitteet ovat silti täyttä sontaa. Wikipedian mukaan radioaktviista jätettä ei synny eikä fuusioreaktoria pystytä käyttämään asetuotantoon ilman suuria muutostöitä. Greenpeace ei myöskään kommentoi sitä, että fuusioreaktori ei tuottaisi kasvihuonekaasuja lainkaan.

On totta, että kasvihuonekaasuja pitää vähentää, mutta se ei saa, se ei voi, sulkea pois uuden teknologian tutkimista. Fuusion onnistuminen antaa meille käyttöön energiamuodon, joka ei tuota kasvihuonekaasuja, ei ydinjätettä ja jolla on loppumattomat raaka-aineet käytettävissään ja joiden käyttöön saaminen ei tuota ympäristöongelmia.

Pistää vihaksi noiden ympäristöihmisten lyhytnäköisyys.

Fuusio on suuri mahdollisuus. Tällä hetkellä tutkijat ennustavat, että se voisi olla kaupallisessa käytössä jo 2050, mikä minusta on itse asiassa aika pian.

Lakot tasan

Sittenkin vähän lakkoasiaa: Eilen Vanhanen "sovitteli" paperiteollisuuden työtaistelua ja tänään on rajavartijoiden vuoro Kalliomäen kanssa.

Vähän vaikuttaa siltä, että hallituksessa on pistetty lakot tasan demareiden ja kepun välillä. Taisi käydä niin, että Vanhanen pääministerin valtuuksilla otti tuon isomman kokonaisuuden omakseen ja Kalliomäki sai tyytyä rajavartijoihin?

Sinänsä kiva, että hallitus näyttää kutsumalla osapuolia neuvotteluihin, että tilannetta seurataan, mutta eipä siitä varmaan paljon apua ole. Ainakin kovempia sanoja voisi käyttää - keinot on vähän toinen juttu.

Lisäys 29.6.2005: Kalliomäki taisikin olla ovelampi, rajavartijat pääsivät neuvottelutulokseen samana päivänä, jolloin tapaaminen järjestettiin.

Politiikka ja Filosofia

Tekisi taas mieleni kirjoittaa lakoista, mutta päätin mennä hetkeksi lakkoon sillä sektorilla ja odottaa, jos sameissa vesissä jokin liikkuisi.

Politiikka ja Filosofia. Arjessa politiikka pidetään kovi käytännöllisenä asiana ja filosofiaa teoreettisena. Filosofia on kuitenkin politiikan teon ydin. Tai ainakin sen pitäisi olla. En voi kuin ihmetellä niitä ihmisiä, jotka jaksavat politiikkaa ilman heidän toimintaansa ohjaavia periaatteita, aatetta eli filosofiaa. Kai sitä jotkut karrierismillakin jaksavat, vaikka henkilökohtaisesti ihmettelenkin, että miten.

Ehkä tärkein politiikkaa ja yhteiskunnan perusrakennetta koskettava kysymys on hyvä elämä. Ensinnäkin miten se määritellään ja toisekseen saako yhteiskunta eli julkinen valta edistää hyvää elämää vai olla neutraali sen suhteen. Klassinen liberalismi haluaa olla neutraali, libertarismi agressiivisen neutraali ja kommunitarismi (minusta yksi liberalismin muoto) haluaa edistää hyvää elämää.

Valtio on kovin erinäköinen apparaatti, kun se toimii jonkin käsityksen hyvästä elämästä pohjalta suhteessa neutraaliuteen. Esimerkiksi suomalainen veikkausmonopoli on osoitus tästä. Se on mahdollinen, koska uhkapelaaminen on arvotettu vähempiarvoiseksi toiminnaksi kuin kulttuuri ja nuorisotyö, joita Veikkauksen rahoilla tuetaan.

Olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitää tukea jotakin käsitystä hyvästä elämästä, yrittää rakentaa kaikille parempaa ympäristöä. Mutta jos kysytte mikä tuo käsitys tarkkaan ottaen on, niin on pakko vastata etten tiedä. Joskus tulevaisuudessa siihen olisi mielenkiintoista yrittää vastata - ja täydentää vastausta palautteen pohjalta.

Viestintäsotaa paperilla

Paperiteollisuun työsulku/lakko - työtaistelu - on myös melkoista viestintäsotaa.

Esimerkiksi viimeinen sovintoesitys jakaa osapuolet tiedotuksessa aikalailla kahtia:
Metsäteollisuus toteaa tiedotteessaan:
"Sovintoesitys olisi myös lyhentänyt vuotuista työaikaa ja säilyttänyt työntekijöiden tärkeinä pitämät alihankintakäytännöt lähes ennallaan."

Kun taas Paperiliiton näkemyksen mukaan:
"Ulkoistamista koskevat määräykset sopimuksessa heikkenisivät, mikä vaarantaisi työsuhteiden jatkuvuutta."

Melkoista toisen osapuolen ymmärtämättömyyttä ja propagandataistelua on myös osapuolten käsityksissä, siitä mistä neuvotteluissa on kyse. Työnantaja korostaa, että työntekijät olisivat saaneet paremman palkankorotukset kuin Tupossa. Työntekijäpuoli taas korostaa etteivät he halua enempää kuin Tupon mukaiset korotukset muiden sopimusasioiden ollessa tärkeämpiä. Yritä tuosta sitten tehdä sopua.

Kun lukee Paperin ja Metsäteollisuuden tiedotteita vierekkäin on välillä vaikea ymmärtää, että kyse on edes samoista neuvotteluista...

Poliittinen Juhannus?

Juhannus ei ole poliittinen juhla, enkä siitä otsikosta huolimatta sellaista halua tehdä. Tosin jussi nostaa pintaa ja kärjistää monia ilmiöitä, joiden hoitaminen on politiikkaa.

Ruuhkat. Ei varmaankaan ole tiesuunnittelun vika, jos ne paikoin eivät kestä sitä kuormitusta, joka tänään syntyy ihmisten suunnetassa massapsykoosin vallassa mökeille yms. juhannuksenviettopaikkoihin. Tiettyjen sumppujen purkaminen ja liikenneturvallisuuden kestäminen sitä vastoin ovat politiikalla ratkaistavissa olevia asioita. Onneksi kansallinen murheenkryyni Lahti-Heinola on jo työn alla.

Viina. 70 miljoonaa euroa (plus ulkomaan tuliaiset päälle) menee kurkuista alas seuraavan muutaman päivän aikana. Ei viinan juontia estää voi, mutta on eri asia toimiiko kansallinen alkoholimonopolimme riittävästi myymisen lisäksi ennaltaehkäisevän työn sektorilla.

Perheriidat. Vaikka jussi onkin leppoisa juhla niin aivan liian monella mökillä vedetään perheherneet nenään viinan voimalla ja selvitellään välejä. On politiikan asia miten perheiden tukeminen on hoidettu ja kuinka paljon purkamattomia ongelmia pöhnässä ratkotaan primitiivisn menetelmin.

Hukkuminen. Hukkuminen on kovin yksilöllinen juttu, mutta monesti syyt ovat sellaisia, että niihin olisi saatettu voida puuttua. En kuitenkaan yritä edes väittää, että kaikkiin umpiluukalloihin saataisiin faktoja taottua mitenkään. Yrittää pitäisi, enemmän.

Sukupuolitaudit. Juhannus on aktiivista sukupuoltenvälisen interaktion aikaa, toivottavasti moni muistaa myös turvallisuuden ja tilastopiikki sukupuolitautien klinikoilla ei tulisi ihan niin isoksi. Voisikohan varmuusvälineiden hintaan vaikuttaa jotenkin...

Hyvää Juhannusta joka tapauksessa. Olkaahan kunnolla ja juhlikaan kukin kykynne mukaan.

Syyllisyyttä ja lakkotunnelmia

Olin eilen ystävien kanssa kaljalla, pitkästä aikaa. Kummaa on tämä perheellisen elämä. Vaikka on sopinut perheen(luetaan vaimon) kanssa, että menee kaljalla ja homma on täysin ok, sitä silti tulee syyllisyys siitä, että mitä minä täällä teen, pitäisi olla kotona. Niinpä homma ei venähtynyt pitkäksi, vaan olin jo ennen seitsemää kotona. Välillä pitäisi ehkä harkita sitäkin, että tapaa kavereitaa muutenkin kuin kaljoittelun merkeissä.

Lakkokesä saattaa loppua alkuunsa - tai sitten ei. Molemmat käynnissä olevat työkiistat ovat taas vaiheessa, jossa sovinto ainakin periaatteessa on mahdollinen. Paperipuoli on saanut sovintoesityksen ja rajariitelijätkin jatkavat neuvotteluja.

Valtakunnan sovittelijalla on varmasti tuskaisest ajat. Sillä puljullahan on periaatteena, että sovintoesityksiä ei tehdä, jos neuvottelijat eivät anna merkkejä siitä, että että sovitteluesitys myös voisi mennä läpi. Siksi olikin vähän outoa, että edellinen sovitteluesitys meni niin selvästi nurin. Ellei kysymyksessä ollut taktiikka, jolla sovittelija yritti lisätä painetta. Sitä pidän kuitenkin hyvin kyseenalaisena, sillä sen tyyppinen toiminta istuu huonosti sovittelijan rooliin.

Rajariita on ihan oma lukunsa. Rajavartioliitto ei hyväksy uutta palkkausjärjestelmää, jonka muut rajavalvonnan liitot jo hyväksyivät. Kai heilläkin perusteensa on, mutta kuitenkin. Eduskunnan toiminta hallituksen lakkolakiasian osalta on outoa aikalisineen. Pistetään pää pensaaseen vaikean asian kanssa ja toivotaan, että sovinto tulee, jotta lakia ei tarvita. Kyllä asiat pitäisi pystyä ratkaisemaan, vaikka ne vaikeita ovatkin.

Kesäpolitiikkaa?

Kesällä saadaan yleensä aikaan polittinen kesä"pommi", joka yleensä on kuitenkin lintu elikäs ankka. Vielä ei ole sellaista näkynyt, hallituksen esitystä rajavartijoiden lakosta ei sellaisena voi pitää, vaikka se on farssin piirteitä saanutkin - liian vakava aihe.

Jos arvata pitää, ja vaikka ei varsinaisesti pidäkään niin, veikkaan ja ennustan, että tämän kesän jutut revitään tulevan presidenttikamppailun tiimoilta. Ehdokkaita - tai siis niitä vakavasti otettavia - esitellään useammissa lehdissä ja muissa medioissa. Sen lisäksi jostakin ehdokkaasta, todennäköisimmin istuvasta presidentistä - repäistään näyttävä uutinen, jonka merkittävyys tai jopa totuudenmukaisuus voi olla vähän niin ja näin.

Tämä olisi loogista jatkoa viime kesälle, jolloin Tarjaa istuteltiin näyttävillä jutuilla vaikka mihin kansainvälisiin tehtäviin.

Tautiset vatsapöpöt

Nyt on ilmeisesti jo torstai. Pari päivää hujahti off-line tiistaina iskeneen vatsapöpön vuoksi, koko perhehän sen tietyisti sairasti, Neo pääsi helpommailla, mitä nyt muutaman kerran kouraisi mahaansa. Me vanhemma taas suoritimme tyhjennysharjoituksia oikein urakalla.

Vatsapöpöt kiristävät myös Eu:n politiikansulatusjärjestelmää edelleen. Hetken, aivan pienen hetken oli positiiviset suunnitelmat talousuudistuksen suhteen, kun "ei" äänestystulokset olivat tulleet sisään. Sitten pöpöt taas iskivät ja tietyt maat ilmoittivat, että eivät tule uudistuksia hyväksymään (vaikka samalla ovat hyvin kipeän tietoisia niiden välttämättömyydestä...)

Puoluekokouksen anatomia

Puoluekokous kesti kolme päivää: torstai-aamusta lauantai-iltapäivään. Mitään poliittisen eliitin glamouria siihen ei juuri sisälly, päivät venyvät pitkiksi ja kokouspersausta koetellaan.

Torstaina käytiin läpi Paavon jäähyväiset, Eurooppa- ja hyvinvointivisioiden lähetekeskustelut, poliittisen tilanteen keskustelut, muodollisuudet ja valiokuntatyön aloittaminen. Kokous päättyi kahdeksan aikaan ja yhdeksältä oli Jyväskylän kaupungin vastaanotto.

Perjantai meni kokonaisuudessaan henkilövalintoihin, lukuunottamma 8-10 välillä tapahtunutta valiokuntatyöskentelyä. Äänestykset loppuivat muutamaa minuuttia vaille 20, jolloin jo puoluekokousen jäsenistölle avoin iltajuhla alkoi. Siinä ei enää edes vaatteita ehtinyt vaihtamaan.

Lauantaina valittiin vielä puoluevaltuuston puheenjohtaja ja päätettiin asioista eli kannanotoista, aloitevastauksista, visiopapereista ja julkilausumista. Siinä välissä kuultiin vielä uuden puheenjohtajan linjapuhe.

Valinnat kokouksessa muodostuvat sen mukaan, mitä piirit ovat keskenään neuvotelleet. Käytännössä homma menee niin, että 7-eteläistä piirijärjestöä, jotka muodostavat enemmistön, päättää keskenään paikkajaosta ja huomioi halunsa mukaan itäisten ja pohjoisten piirien tahdon. Vaalivaliokunnan tehtäväksi jää noissa neuvotteluissa tehtyjen päätösten uudelleenesittämisen. Toimiva neuvottelujärjestelmä, kyllä. Parhaat valinnat varmistava mekanismi, ei.

Puolueen olisi syytä päästä irti tiukasta alueellisesta paikkojen jaosta ja miettiä tarkemmin mitä ominaisuuksia ja kykyjä puoluejohdon tehtäviin pitää saada. Etukäteen saa ja pitääkin neuvotella, mutta valintojen muodostumisperustetta pitäisi saada muutettua piirijaosta ihmisten ominaisuuksien suuntaan.

Asiakysymykset hoidetaan hyvin pitkälle valiokuntatyössä. Kun valiokunnat ovat muutoksensa tehneet, on niihin hyvin vaikea saada muutoksia salissa. Se johtuu pitkälle siitä, että valiokunnissa asiat käydään kohtuullisen huolellisesti läpi ja valiokunnat lisäksi heijastelevat hyvin pitkälle koko kokouksen ajatusmaailmaa. On hyvä, että asioihin paneudutaan huolellisesti salin ulkopuolella, mutta joskus toivoisi avoimempaa suhtautumista salissa äänestykseen vedettävissä asioissa.

Jää hyvästi puoluejohto

Puoluekokous merkitsi minulle myös henkilökohtaisesti yhden aikakauden päättymistä. En enää ole puoluehallituksen jäsen. En saanut kuuluisaa puukkoa selkääni, vaan jo pari viikkoa ennen kokousta ilmoitin, etten enää ole käytettävissä tehtävään.

Kysymys oli lähinnä ajankäytöllisestä ongelmasta suhteessa uuteen työhöni KTV:ssä, nuorisoliiton puheenohtajuuden hoitamiseen ja perhe-elämään. Nyt aikaa vapautuu tältä osin muiden osa-alueiden käyttöön. Informaatiokanavani ovat onneksi sen verran hyvät, että tämä ei vaikuta siihen, mitä ja kuinka paljon politiikan sisäpiirintiedosta saan käsiini.

Uudessa puoluehallituksessa on ikävintä se, että yrityksestämme huolimatta siellä ei enää ole yhtään alle 30v. jäsentä. Tasan kolmekymppinen kyllä löytyy, ja muutama juuri rajan yli menevä. Keski-ikäkin taisi hieman laskea. Tosin puoluekokousta ei tästä voi liian pitkälle syyllistää, olisinhan minä tullut valituksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä, jos olisin edelleen ollut käytettävissä.

Kuka Feldt-Ranta?

Myös uusi puoluesihteeri tuli SDP:lle valittua. Ennakkokaavailut toteuivat ja Maarit Feldt-Ranta tuli valittua suurella ääntenenemmistöllä. Hän ei ole monelle sosialidemokraatillekaan tuttu, saati sitten suurelle yleisölle.

Veikkaisin, että puoluesihteeri jää nyt uuden puheenjohtajan pimentoon poliittisesti. Palataan takaisin järjestöllisen puoluesihteerin aikaan. Feldt-Ranta on tehnyt kovaa ja uhrautuvaakin työtä erityisavustajana ja viimeksi pääpeluri numero ykkösenä, eli hallitusryhmämme ykkösavustajana. Hänen poliittisesta ja järjestöjohtamiskyvystään on vähemmän tietoa ja näyttöä. En oikein osaa pitää suomenruotsalaisten demarien puheenjohtajuutta kummoisena opinnäytteenä tässä suhteessa.

Kovasti toivon, että Feldt-Rannan kielipoliittiset mielipiteet eivät nouse keskiöön. Hän vastusti mm. ylioppilastutkinnon rakenneuudistuksen vakinaistamista. SDP ei tarvitse vanhakantaista kielipolitiikkaa, vaan asiaa on pystyttävä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti miettimään suhteessa yhteiskunnan muuttuneisiin vaatimuksiin - mikä tarkoittaa kaikenlaisen pakollisuuden vähentämistä mm. kieltenopetuksessa.

Elinvoima vs. Näkemys

SDP:n puoluekokous valitsi selvin numeroin Eero Heinäluoman puheenjohtajakseen. Olinhan siellä minäkin, äänestin miten äänestin.

Kokouspaikalla oli itseasiassa tunnelma, joka ei sopinut yhteen äänestystuloksen kanssa. Torstain aikana oli ilmassa tunnelmaa, joka vaikutti siltä, että Tuomiojan osakkeet olisivat olleet kovemmassakin nousussa. Ilmeisesti kysymyksessä oli pitkälti harhaa, vaikkakin Tuomiojan äänimäärä oli kohtuullinen.

Jälkikäteen tulkittuna kysymys oli valinnasta elinvoiman ja näkemyksen välillä. Heinäluomalla on eteenpäinpyrkivää, ulospäinsuuntautuvaa elinvoimaa, joka kerää kannattajia hänen ympärilleen. Tuomiojalla on näkemystä, visio kauemmas tulevaisuuteen, mutta hänen elinvoimaisuuteensa on selkeästi heikompi. Heinäluoma taas ei toistaiseksi ole osoittanut visionäärin ja ideologin ominaisuuksia, vaan luottaa ajassa elävään poliittiseen näkemykseen. Ideaalitapauksessa nämä ominaisuudet olisivat tasapainossa, mutta se on harvoin inhimillisesti edes mahdollista. SDP valitsi nyt elinvoiman.

Lähetystyötä

Uutisten mukaan Ruotsissa selvitetään tietoja, joiden mukaan Saudi-Arabia rahoittaa Islamin levittämistä maassa. Huolestuttavinta on se, että tietojen mukaan kysymys on jyrkästä islamilaisuudesta. Se ei oikein kuitenkaan tunnu kyseisen valtion tyyppiseltä toiminnalta, mutta odotetaan selvitysten tuloksia.

Muutenhan tuossa nyt ei oikein ole mitään ihmeellistä. Ihan samalla tavalla meidän kirkollinen verotusoikeutemme kanavoi yhteiskunnan rahaa kirkon(kirkkojen) työhön, myös lähetystyöhön muiden valtioiden alueella. Varsinkin koska kirkko saa myös yhteisöverotuottoja jäsenmaksuverojensa lisäksi niin voidaan varsin totuudenmukaisesti sanoa, että myös kirkon lähetystyö on valtiovallan suojeluksessa. Että ihan mukavaa uskontojen rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Kirkko ja valtio pitäisi meillä(kin) saada pikaisesti temmatua kokonaan toisistaan irti. Se merkitsisi kirkon verotusoikeuden päättymistä ja uskonnollisten seremonioiden poistumista julkisista, virallisista tapahtumista ellei niiden luonne muuta edellyttäisi. Uskonnonopetuksen tunnustuksettomuutta pitäisi myös edelleen kehittää. Samaten se olisi loppu kirkon käytännölliselle hautausmonopolille. Myös kirkkorekisteri voitaisin lakkauttaa ja siirtää uskonnot asioimaan yhdistysrekisteriin muiden aatteellisten yhdistysten kanssa.

Henkinen ja maallinen valta ovat toisistaan erillisiä asioita. Nykyaikaisen yhteiskunnan pitäisi ero saattaa voimaa loppuun saakka.

Paperisotaa

Eilisellä Paperiliiton päätöksellä suomalainen paperisota jatkuu edelleen. Kysymyksessä on moneltakin kannalta tärkeä ja mielenkiintoinen tapahtumaketju. Tämän mittaluokan työtaistelukiistaa ei Suomessa ole hetkee nähty. Tällaisia työnantajan työsulkuja ei ole Suomessa nähty sitten 1950-luvun.

Tehtaathan seisovat tällä hetkellä suurimmaksi osaksi juuri työsulusta - ei työntekijöiden lakosta - johtuen. Lakossa ovat eräät sellaiset tehtaat, jotta työnantaja on jättänyt sulun ulkopuolelle - kysymyksessä on työntekijäpuolen vastalause sululle. Molemmat sekä sulku, että lakko ovat laillisia. Tuotannonmenetykset johtuvat edelleen siis työnantajasta, joten heidän lausuntonsa siitä, että Paperiliitto olisi nyt vastuussa Suomen talouden heikentämisestä ovat aiheettomia.

Miksi Paperi ei sitten eilen hyväksynyt sovintoesitystä? Siihen on varmasti monta syytä, mutta kärjessä on se, että työnantaja yrittää väkisin runnoa työsuhteen heikennyksiä työehtosopimukseen. Työnantajan käyttämä sulku on varmasti myös ollut omiaan koventaamaan asenteita työntekijäpuolella, ilman sulkua ratkaisu olisi saattanut syntyä. Työnantajan olisi voinut kuvitella jo alunperin haluavansa turvata tuotannon ja solmia täysin tupon mukaisen sopimuksen ja aloittaa samalla neuvottelut haluamistaan muutoksista.

Seisokkien vähentäminen on vaikea aihe, eikä siihen sopimuksen ollessa voimassa ole varmasti helppo saada muutosta. Neuvottelutulos voisi kuitenkin varmaan olla mahdollinen. Nyt yritetty sanelumenettely onnistuu vähän huonommin.

Edelleen on ainakin minulle selviämättä, mistä paperiteollisuuden työnantajien kova taisteluhenki johtuu. Suomalainen paperiteollisuus on kuitenkin tällä hetkellä kannattavaa, joten mistä kriisin vaatimista pakkotoimista ei suoraan voi olla kyse. Valmistautuminen tulevaan on tietysti aina mukana, mutta miksi juuri nyt? Toivoa sopii, että kysymyksessä ei ole EK:n pilottihanke, jolla halutaan seuraavaa sopimuskierrosta varten koetella työntekijöiden taistelykykyä -ja tahtoa.

Pieniä hetkiä

Henkilökohtaisia pieniä hetkiä: Aamulla olin poikani Neon kanssa syönyt aamupuuron ja käynyt ulkoilemassa. Tulimme takaisin sisään ja tulin koneelle lukemaan päivän lehtiä. Pieni mies tuli viereen haluamaan syliin ja jatkoimme yhdessä. En kiinnittänyt huomiota kaverin rauhallisuuteen. Jonkin ajan kuluttua Neo muutti asentoaan ja luulin, että nyt pitää päästä taas takaisin lattialle leikkimään: väärä vastaus, pikkukaveri oli ottanut ja nukahtanu syliin... Erittäin epätavallista meillä.

Illalla olimme Neon kanssa tutustumassa vesisateeseen, sadevaatteet päällä pihalla leikkimässä veden ropistessa niskaan. Neo ei juurikaan häkeltynyt tästä tutusmisesta, vaan siirtyi aktiiviesti tutustumaan lätäköihin ja räystäältä tippuvaan veteen. Melkoista elämysmatkailua hänelle, luulen.

Pieni hetkiä, jolloin sitä on todella kosketuksissa elämään itseensä.

Mitä "ei" tarkoittaa

Enkä nyt viittaa sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyvään asialliseen "no means no" sloganiin vaan ei niin yllättäen Ranskan ja Hollannin äänestystuloksiin.

Itseasiassa sillä, mille noiden maiden kansalaiset sanoivat ei, ei ole kovin paljon väliä. Oleellista on se, mitä tuon äänestystuloksen kanssa tehdään. Ei unionin tarvitse kriisityä, mutta pysähtymisen paikka tässä on. Olisi hullunkurista jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perustuslaillinen sopimus kuin se tunnetaan tuskin tulee voimaan, muutettuna ja editoituna ehkä.

Kriisin lietsominen ei auta ketään, mutta eteenpäin katsottaessa on nyt pakko miettiä, millaisen unionin ja millä ehdoilla haluamme luoda. Sen pitää selvästi, kuten nyt on osoitettu, olla sellainen että myös kansalaiset sekä ymmärtävät että hyväksyvät tuon vision. Unionilla on myös selvä viestintäongelma, kun kansalaisten käsitykset ovat kaukana poliittisen eliitin käsityksistä

Kenen leluista puhutaan?

Poliittisesti korrekti voisi kertoa ja kirjoittaa Ranskan perustuslakiäänestyksestä ja sen merkittävyydestä Euroopalle. Olen lähes varma, että Ranska äänestää "ei", ja sitten alkaa Eu:ssa mielenkiintoiset ajat.

Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt, paljon tärkeämpi ajankohtainen seikka, eli kansainvälisen ydisulkusopimuksen NPT:n viisivuotisseurantakokous päättyi eilen Washingtonissa. Ai miksi tärkeämpi? Jos sitä pitää edes kysyä, niin selitys tuskin tyydyttäisi.

Kokous päättyi tuloksettomana, vaikka ennakko-odotuksia sopimuksen sisällöllisestä uusimisesta olikin. Paikalla oli myös (epäilty...) ydinasevaltio Israel, mitä tavallaan voi pitää hyvänä merkkinä. Israelin ydinase on käytännössä varmistettu ja todennettu asia. Se vaarantaa viime kädessä kaikkein pahiten Lähi-Idän turvallisuuden. Vähän välillä tuntuukin siltä, että on täysin eri asia kenen leluista puhutaan. Israelin lelusta ei oikein tunnu edes kaikkialla saavan puhua.

Hyvä asia: ydinsulkusopimus pidetään edelleen voimassa eikä yksikään jäsenistä kiistä sitä. Edes jotain aselajia kohtaan suhtaudutaan kunnioittavan aseistariisuvasti...

Suojellaan, suojellaan

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelin eilen Etelä-Kontulan pientaloalueen rakentamisoikeuden yleistä nostoa sekä suojelua. En edellenkään käsitä, miksi jotkut vastustavat näitä rakennusoikeuden nostoja - sehän tarkoittaa käytännössä lisää rahaa tonttien omistajille. Rakennusoikeuksia ei myöskään koskaan ole pakko käyttää, joten jos alueen asukkaat eivät tiiviimpää rakentamista halua, niin sitä ei myöskään tule.

Suojelu sitten onkin toinen juttu. Tässä tapauksessa alueen jälleenrakennuskauden taloja suojellaan sr-3 merkinnällä. Se on kaikkein lievin suojelun muoto, joka ei estä laajennuksia tai peruskorjauksia. Se merkitsee lähinnä sitä, että talojen tyyliä ei saa muuttaa ja alkuperäinen henki pitää säilyttää. Sisätiloihin voi lisäksi tehdä lähes kaikki halutut muutokset.

En edelleenkään periaatetasolla ole kovin varma pitääkö kaikilta alueilta suojella niiden arkkitehtooniset kerrostumat. Minusta kaupunkiin kuuluu muutos ja se tarkoittaa, että ajan kuluessa voi rakennuskanta vaihtua kokonaankin. Tässä ollaan vain jo siinä vaiheessa, ettei vaihtoehtoja paljon ole. Suojelutyötä on tehty jo niin paljon, että asukkaiden tasapuolisen kohtelun nimissä on käytännössä pakko tehdä samoin periaattein suojelua myös muilla alueilla.

Suojelussa on myös vakava viestintäongelma. Suojelupäätöksistä tiedottaessa ihmisille syntyy mielikuva, että nyt laitetaan totaalisuojelu päälle eikä mitään muutoksia tms. saa enää tehdä. Eksaktit termitkin ovat toki tärkeitä, mutta kansakielistä avaamista tarvitaan jatkossa enemmän. Pitää pystyä jo alkuvaiheessa kertomaan mitä suunniteltu suojelumerkintä tarkoittaa ja mitä ei. Siinä säästyisi sekä asukkaiden hermoja, että kaupunkisuunnittelijoiden työaikaa.

Italofutis on tylsää

Tänään ei politikoida, ainakaan paljoa. Katsoin - yllätys, yllätys - eilen Mestarien Liigan finaalia. Olin hyvin lähellä lopettaa katsomisen toisen puoliajan lopussa, onneksi kuitenkin vielä kanavasurffauksen jälkeen päädyin neloselle katsomaan täysin muuttunutta peliä.

Kuulun siihen joukkoon, joka on hyvin tyytyväinen Liverpoolin voitettua. Se ei kohdallani johdu mistään yhden suomalaispelaajan mukanaantuomista sympatioista joukkuetta kohtaan. Lukeuden valioliigassa Arsenalin kannattajiin. Lähinnä tyytyväisyyteni johtuu siitä, että pidän italialaista jalkapalloa yksinkertaisesti tylsänä. AC Milan ei välttämättä lukeudu ns. italofutiksen tyypillisimpiin edustajiin, mutta aivan riittävästi.

Italialainen pelityyli perustuu tiiviiseen, mahdollisimman läpimurtamattomaan puolustukseen. Tyyli on kehitetty erittäin tehokkaaksi ja toimivaksi, sillä voitetaan pelejä. Mutta auta armias, se on tylsää katsottavaa. Vähän niinkuin saksalainen pallo joitakin vuosia taaksepäin: armottoman tehokasta jauhamista, mutta halvatun väsyttävää katsottavaa. Ero brittifutikseen korostuu, vaikka saarilla onkin päästy (onneksi) perinteisestä pitkä päätyyn ja perään tyylistä kohtuullisesti eroon.

Omat kansainväliset maasuosikkini tulevat Afrikasta. Sikäläinen jalkapallo on sellaista iloitteulua, joka on pelissä yksinkertaisesti parasta. Siihen utopistiseen päivään saakka, kunnes Suomi mm-kisoissa pelaa, jatkan Kamerunin kannattamista. Kannatus alkoi 1990 kisoista ja (legendaarisesta) avausottelusta Kamerun-Argentiina. Kuka muu muistaa armoitetun ikämies maalintekijä Roger Millan?

Politiikkaakin nyt sen verran, että suomalaiset urheilurahat pitäisi saada uusjakoon. Vähemmän rahoitusta huipputasolle ja enemmän kasvatus- ja perustason työhön. Suomalaisen jalkapallon nousu (nyt vaikka näin satunnaisena esimerkkinä) vaatisi paljonkin satsauksia seuratasolla ja liikuntapaikkarakentamisessa.

Globalisaatio kävi kylässä

Taas lähti yksi iso tehdas Suomesta, eli globalisaatio kävi kylässä. Toisaalta näistä suuresti uutisoiduista jutuista huolimatta on työttömyys edelleen pienentynyt viimeisen vuoden tarkastelujaksolla. Suomalaisessa yhteiskunnan kehitysvaiheessa taitaa olla väistämätöntä, että (osa) perustuotannosta siirtyy halvempiin maihin - ja niissä elintason noustessa taas halvempiin. On faktaa ettei Suomi voi kilpailla työn hinnalla.

Globalisaatio ylipäätään on monesti kovin väärin ymmärrety ilmiö. Sitä haukutaan pahaksi tai kehutaan hyväksi. Minusta se on suuri mahdollisuus, sillä on mahdollista päästä hyviin tuloksiin tai aleta huonoihin. On kiinni sekä useista kansallisista politiikkapäätöksistä, että eri maiden edustajien toiminnasta ylikansallisissa elimissä, mihin suuntaan kehitys menee. Globalisaatio itsessään ei ole mitään muuta kuin sitä itseään, maapalloistumista, globaalien asioiden tulemista yhä lähemmäksi.

Vihreä käänne

Viikonloppu meni Demarinuorten Maailmanakatemiassa, joka järjestettiin tällä kertaa Espoossa, kokoushotelli Meripuistossa. Hyvä ohjelma, hotelli hienolla paikalla (joskin aika alkuperäisasuinen interiööri kaipaisi vähän saneerausta).

Viikonlopun tärkeimmästä poliittisesta uutisesta vastasi varmaankin vihreiden puoluekokous valitsemalla Tarja Cronbergin puheenjohtajaksi. Yllättävää, vaikka gallupit tätä näyttiväkin. Cronberg tulee kuitenkin vihreiden kapean ytimen ulkopuolelta ja (kaukaa) Kehä III ulkopuolelta (mikä suurimmalla osalle mainittua ydintä on tutkimatonta korpimaata).

Parempaa valintaa siellä ei karisman jahenkilökohtaisten ominaisuuksien puolestaolisi voitu tehdä. Mielenkiintoista tulee olemaan se, miten uusi puheenjohtaja ja vihreä ydin tulevat toimeen keskenään. Joitakin jännitteitä on odotettavissa, mutta niiden purkaminen tulee ratkaisemaan vihreiden osalta paljon.

Vihreät ottivat käänteen, johonkin. Suuntaa on kovin vaikea sanoa, mutta se jää nähtäväksi. Valinta tuonee lisää mielenkiintoa heidän harjoittamaansa politiikkaan.

Kruunuvuorenranta

Kruunuvuorenranta on tuleva uusi kaupuginosa, tai kaupunginosan osa Laajasalossa. Se käsittää poistuvan öljysataman alueen plus ympäristön. Alueelle on tarkoitus nousta 10 000 uuden asukkaan alue.

Aluen suunnitteluohje on tänään käsittelyssä kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Laajasalolaisten ilmeinen enemmistö vastustaa näin isoa rakentamista alueelle perustellen mielipidetään mm. viheralueiden menetyksellä. Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys, sillä kaikkea uutta rakentamista vastustetaan - kysymyksessä on yleensä hyvin pitkälle muutoksen pelko.

Tällä hetkellä minusta näyttää kyllä siltä, että alueelle jää riittävästi virkistysaluetta rakentamisen jälkeenkin. En näe asiaa kovinkaan ongelmallisena. Uuden alueen aiheuttamat liikennejärjestelyt sitä vastoin ovat vähän kimurantimpia.

Niiden hoitamiseksi on periaatteessa kaksi perusvaihtoa tulevaisuudessa. Metrotunneli tai raitiolinja. Metro on kalliutensa vuoksi toteuttamiskelvoton ennen kuin Santahaminan siirtämisestä asumiskäyttöön on päätetty. Raitiolinja puolestaan vaatisi lujaa siltarakentamista, joka muuttaisi dramaattisesti merinäkymiä Helsingissä. Siksi metroa pidetään tällä hetkellä suositeltavampana. Niin kauan kuin se ei toteudu alueelle esitetään vesibussiliikennettä keskustaan (kuulostaa idylliseltä). Plus tietysti lisää liityntäliikennettä Herttoniemeen.

Laajasalon palvelut voivat myös ratkaisevasti parantua tai ainakin tulla turvattua, kun nykyiseen asukasmäärään (15 600) lisätää tuo mainittu 10 000. Uusi väestöpohja tuo lisää ostovoimaa ja palvelutarvetta, mikä tulee palvelemaan myös nykyisiä asukkaita. Erittäin mielenkiintoinen rakennushanke kaiken kaikkiaan.

Nettikivaa

Lisäsin tuonne palkkiin nettikivaa sarakkeen, jonka alla on toistaiseksi pari paikkaa, jossa piipahda säännöllisesti pitämässä kivaa t. viihtymässä. Nationstatesista mainitsinkin jo aiemmin.

Sundayleague puolestaa on jalkapallon managerointipeli, jonka pelaajamäärä on hillittömän iso. Peli on periaatteessa ilmainen, mutta - yllätys, yllätys, pelissä menestyminen vaatinee muutaman euron sijoittamista. Tosin hyvällä joukkueella pystyy jatkuvasti voittamaan krediittejä turnauksista ym. eikä lisää rahaa tarvitse sijoittaa.

Peli on tekniikaltaan hyvä, idea on siis manageroida futisjoukkuetta, tehdä pelaajavalinnat, valita taktiikat, hankkia uusia pelaajia, voittaa pelejä, säätää harjoitukset kuntoon ja niin edelleen. Toimii jouhevasti ja on looginen. Olen kokeillut myös melkoisen suosittua Hattrikckiä, mutta vaikka se toisella tapaa vetovoimainen kyllästyiin sen tekniikan kankeuteen ja huonoon pelattavuuteen.

Sundayleaguenkin paras puoli on sen foorumeissa, jossa voi vaihtaa ajatuksia pelistä ja aivan kaikesta muiden kanssa. Ainakin tuolla "felix" serverillä, jolla itse pelaan, foorumit ovat vilkkaita, mielenkiintoisia ja hauskoja. Samalle serverille, jolla itse olen pääsee näppärästi mukaan tällä linkillä.

Kovat on keinot

No niin, uuden työpaikan kanssa on työsopimus allekirjoitettu joten homma on sitä myöten putkessa. Aloitan siis työssä 1.6.

Taisin joskus jo aiemmin mainita, etten ihan tarkkaan ymmärrä mistä Paperin työkiistassa on kysymys. Ymmärrän että työnantajapuolella on kova halu ottaa käyttöön kaikki vuoden päivät ilman muita kuin huolloista johtuvia alasajoja. Ymmärrän että työntekijäpuoli vastustaa tätä, onhan nykytilanne toki työntekijöiden näkökulmasta parempi.

Sitä en ymmärrä miksi työnantajilla on niin kovat keinot käytössä? Miksi juuri nyt? Onko tuotanto sellaisessa vaiheessa, että Suomen tehtailla voidaan kiristää lisää tehokkuutta ja paikata tuotantoaukot sitten muiden maiden tehtailla? Työnantaja on tosissaan, kun se työsululle pelottelee. Yleensähän se vain valittaa, että lakot käyvät kovin kalliiksi. Tässä tapauksessa siis työnantaja tulee käymään itselleen kovin kalliiksi työsulun muodossa.

Ehkä työnantajien todellinen motiivi vielä jossain vaiheessa paljastuu. Toivottavasti se ei ole pelkkä sapelinkalistelunhalu, "näytetään niille työntekijäpuolella kuka todellisuudessa määrää"

Talouskasvun tuskaa

Ensin, Neon putkitusoperaatio ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen. Eilen tuli korvasta verta ja tänään lääkäri sitten totesi, että tärykalvo on turvonnut. Nyt jännitetään yli viikonlopun, että tuleeko verta lisää jolloin putkitus joudutaan uusimaan. Ei millään haluaisi taas laittaa pientä ihmistä nukutukseen ja leikkauspöydälle.

Toisekseen, eilen kertomani uusi työpaikka on edelleen hanskassa. KTV tosin tiedotti asiasta siten, että olen koulutukseltani filosofian maisteri. Sehän ei tarkkaan ottaen ole totta, kuukauden päästä ehkä, mutta en vielä. No, tämä ei ole kauhean vakaavaa.

Aiheeseen. Useammassakin paneelissa tai muussa väittelyssä olen joutunut lähinnä vihreiden ja vasureiden kanssa keskustelemaan talouskasvusta ja sen tarpeellisuudesta. Heidän perusväitteensä on, että nykyinen hyvinvointi riittää, joten talouden ei tarvitse kasvaa.

Tuo väitehän on täyttä sontaa, jotta edes nykyinen hyvinvoinnin taso voidaan säilyttää täytyy talouden kasvaa. Aivan minimivaatimus on, että talous kasvaa sen verran, että inflaatio ei syö nykyistä kakkua pienemmäksi. Periaatteessa talousteorian mukaan talouden pitäisi kuitenkin kasvaa 3% vuosittain, jotta työllisyys voisi parantua. Tämä ei ole ihan mikään mekaaninen tosiasia, mutta historian valossa hyvin pitkälle totta.

Ei ole mitään kiertotietä, sen tosiasian yli, että nykyinen talousjärjestelmä vaatii kasvua toimiakseen. Kasvu luo työpaikkoja, toimeliaisuutta ja investointeja. Talouden kasvun ei kuitenkaan pidä tapahtua miten tahansa eikä millä tahansa ehdoilla.

Olen sen verran kehitysoptimisti, että uskon nykyisten teollisuusmaiden kasvun jatkossa painottuvat entistä enemmän aineettomaan kasvuun eikä niinkään jatkuvasti suurempaan määrään tavaroita. Kasvu on kuitenkin välttämätöntä ja minun on usein hyvin hyvin vaikea ymmärtää, miten tätä ei voi joku ymmärtää

Uusia haasteita

Eilinen meni vähän ohi, kun Neon käyttäminen uuden putken laittamiseksi korvaan vähän venähti. Liimakorvahan se oli ollut syynä putken tukkeutumiseen ja irtoamiseen. Toivottavasti nyt kestää vähän pidempään ennen kuin taas joudutaan samaan rumbaan uudestaan.

Uudet haasteet taas merkitsevät kohdaltani sitä, että eilen tuli tieto päätöksestä, että minut valittiin Kunta-alan ammattiliittoon KTV:en järjestötoimitsijaksi. Aloitan uusissa tehtävissä kesäkuussa. Life goes on ja uusia haasteita tulee vastaan.

Seuraava vuosi onkin sitten vähän sovittelua, kun jollakin tasolla pitää näitä puheenjohtajakin tehtäviä pystyä hoitamaan - ei varmaan kuitenkaan enää mitenkään näkyvästi. Minä siirryn nyt takavasempaan edustalta taustalle ja rupean tekemään asioita vähän toisesta vinkkelistä. Henkiläkohtaisesti tuntuu ihan hyvältä, tosin vähän tuntuu siltä, että hommat jäävät kesken kun siirtyy kesken kautta uusiin tehtäviin. Tosin luottamustehtävien kanssa on aina vähän näin, että uudet tehtävät harvoin osuvat tasan kausin leikkauspisteisiin.

Uusia tehtäviä, uusia haasteita. Elämää itseään.

Mikä Eurooppa?

Vietin eilen vajaa pari tuntia Eurooppalaisen Suomen Nuorten järjestemässä Eurooppa päivän paneelissa Eduskunnan kansalaisinfon seminaaritilassa. Samalla avattiin heidän eurooppakone.net sivustonsa, jossa voi esimerkiksi vaikuttaa vuoden nuoren eurooppalaisen valintaan.

Panelistit kinasivat Euroopan perustulaista ja muusta Eurooppa-asiasta. Tai oikeastaan kina oli muut vastaan Vasemmistonuorten edustaja, joka ainoana vastusti sopimusta perustuslaista ja piti unionia muutenkin ei-niin-hyvänä rakennelmana. Perustuslain osalta olen itse sitä mieltä, että oleellista on sen olemassaolo - kaikkine puutteineenkin. Unioni tarvitsee tehokkaamman, selkeämmän ja toimivamman perussopimuksen ja sitä tämä sopimus on. Se on uusi kansainvälisoikeudellinen sopimus jäsenvaltioiden välillä, missä määritellään yhteistyön valtasuhteet ja tavat.

Ehkä mielenkiintoisin keskustelu käytiin siitä, mikä Eurooppa oikeastaan on ja missä sen rajat menevät. Aika moni panelisti oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa myös Turkki ja Venäjä voidaan nähdä unionin jäseninä. Kokoomusnuorten Tuomas Nurmela tosin sanoi, että "laajentumisen rajat on syytä vetään kaiken maailman staneihin", viitaten siis noihin Euroopan itäpuolella sijaitseviin maihin.

Jo nyt Eurooppa sen unionistisessa merkityksessä on levinnyt yli maantieteellisen määrittelynsä. Ajatellaan esimerkiksi niitä saarialueita, joita osaaan jäsenvaltioista kuuluu ihan pallon toisella puolella. Turkin jäsenyyden harkinta osoittaa myös, että maantieteelliset rajat eivät paljoa enää paina. Eurooppa on mielentila, poliittisen tahdon ja jaettujen arvojen ja tavoitteiden kysymys.

En näe ollenkaan mahdottomana, että tulevaisuudessa myös Venäjä ja Pohjois-Afrikan maat voisivat olla unionin jäseniä. Maantiede ei ole niin oleellista. Oleellista on se, että maat sitoutuvat ihmisoikeuksiin, kansanvaltaan ja kestävään kehitykseen yhdessä määritellyllä tavalla. Ei kukaan enää juuri myöskään kyseenalaista sitä, miksi ihmeessä esimerkiksi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon (so. Nato) kuuluu maita, jotka ovat melkoisen kaukana tästä maantieteellisestä alueesta.

Loma on loppu

Viikko Kuusamossa on onnellisesti ohi ja paluu työpöydän ääreen on tosiasia. Jos tilaisuus vain tulee niin aion vakaasti viettää toistekin talvilomaani näihin aikoihin. Aurinko paistaa, rinteet Rukalla olivat erinomaisessa kunnossa, ei jonoja, alennetut hinnat... Jiihaa, kivaa oli.

Kassiin kertyi myös niitä kokemuksia, joita todellakaan ei voi rahalla ostaa. Istua saunassa vaimon ja pojan kanssa, samalla kun pojan ruokapurkki lämpiää lauteilla mukana. Paistaa makkaraa takassa ja yrittää aktiivista yksivuotiasta tunkemasta itseään siihen samaan takkaan. Katsoa sitä ilmettä pojan naamalla, kun tämä tajuaa pääsevänsä kylpylän lastenaltaaseen lotraamaan - aidointa iloa, mitä voi nähdä. Kävellä yhdessä vaimon kanssa ja vain puhella niitä näitä, ilman kiirettä... Tapahtui muuten mitä vaan, niin onneksi minulla on kaikki mitä voi toivoa.

Kuntarakenne

Tästä on tullut jo kirjoitettua, mutta silti. Suomen kunta- ja aluerakenne kaipaa kipeästi uudistamista. Meillä on kuntia, kuntayhtymiä, seutukuntia, maakuntahallintoa, sairaanhoitopiirejä, te-keskuksia, läänejä.... Hallinto on aivan riittävän iso jo nyt. Minun päähäni ei mahdu, että ongelma poistuisi maakuntahallintoa vahvistamalla, mikä on päähallituspuolue Keskustan kanta.

Tuo kanta lienee olemassa lähinnä sen takia, että he saisivat käännettyä huomion pois hallitsemiensa kuntien surkeasta tilasta maakuntahallinnon varjon alle piiloon. Ongelmia ei tässä asiassa yksinkertaisesti ratkota hallintoa lisäämällä.

Kunnille pitäisi antaa ultimaatumi, että seuraavan viiden vuoden aikana niiden tulee valmistella yhteenliittymisiä niin, että jäljelle jäisin n. 100 kuntaa nykyisen reilun neljänsadan sijaan. Jos kunnat eivät itse saisi asiaa kuntoon, alkaisi valtiovalta runnoa yhdistymisiä läpi.

Tällä voitaisiin lopettaa kuntayhtymät, seutuhallinto ja keventää maakuntahallintoa. Jäljellä olisivat periaatteessa, tiettyinen lisineen, päätoimijat eli valtio ja kunnat. Samalla kuntien itsehallintoa ja kansanvaltaisuutta pitäisi rajusti kehittää. Iso piste.

Käännän huomenillalla automme nokan kohti Rukaa ja viikon kevätlomaa. Saatan vielä huomenna olla kirjoittamassa - tai sitten en. Merkinnät heräävät eloon viimeistään Rukalta palattua eli 9.5.

Ikuisuusaiheita: Tv-maksut

Nykyisin kuulun siihen kunnon kansalaisten joukkoon´, joka maksaa tv-lupansa. Ihan aina se ei näin ole ollut. Keskustelut tv-maksuista on suomalainen ikuisuusaihe.

On oikein, että meillä on valtion ylläpitämä yhtiö eli YLE, joka ainakin tiettyyn rajaan asti pitää kiinni monipuolisemmasta ja moniarvoisemmasta ohjelmatarjonnasta kuin kaupalliset kanavat. Lisäksi omalla tv-toiminnalla turvataan paremmin tiedotuksen toiminta mahdollisessa kriisitilanteessa ja niin edelleen.

Tv-lupamaksu sinällään on perua niiltä ajoilta, kun luolaihmisten asumuksiin antenneja kiinni ruuvailtiin. Tv oli luksustuote ja sen katsojat maksoivat siitä. Katselumaksustahan ei ole kysymys, sillä vaikka joku poikkeusyksilö ei tv:tä omistaisikaan hän ei voi välttyä altistumasta ainakin sen lyhythetkiselle katselulle.

Ylen toiminta pitäisi rahoittaa budjetista niin kuin muukin valtion toiminta. Lupamaksujen lisääminen veroihin ei aiheuttaisi edes huomattavaa korotusta, puhutaan jostain prosentinkymmenyksistä. Samalla eduskunta säätäisi lain, jossa todettaisiin YLE:n perusrahoituksen taso ja sen kehittyminen tulevaisuudessa.

Ei tarttis keskustellla lupamaksuista enää, veis valtio senkin huvin ;)

Presidenttipelin sietämättömyys

Tässä on vähän vajaa vuosi aikaa tasavallan presidentinvaaleihin. Media pyörittää peliä jo täysillä, viimeksi eilen tuli maikkarin teettämä mielipidetutkimus ehdokkaiden kannatuksesta. Otsikointi oli näyttävää: Vanhanen ja Niinistö tasoissa! Halonen ei enää yhtä vahvoilla. Halonen sai vain 55% kannatuksen, joka siis riittäisi kirkkaasti voittoon ensimmäisellä kierroksella.

Se ei kuitenkaan ollut se sietämättömyys, josta ajattelin natkuttaa. Se on koko peli ja sen pelaaminen jo nyt ja tapa jolla sitä pelataan. Aika on liian aikaisin, jos eduskuntavaaleja, joilla on maan kannalta mucho enemmän vaikutusta, käytäisiin vuosi ennen vaaleja, niin kansa saattaisi reagoidakin. Vanhanen ja Niinistö on puolestaan puheissaan maalailleet presidenttiyttä, jota ei koskaan enää tule takaisin. (Nuo ajat Kekkosen ihanan ja niin edelleen).

Presidentin on pitänyt Suomessa alistua parlamentarismiin - ja hyvä niin. Jos porvarilliset ehdokkaamme muuta haikailevat tosissaan, niin toivottavasti tämä maa varjeltuu sellaiselta presidentiltä. Vanhat valtaoikeudet mielessä nykyisen perustuslain aikana - hu huh....

Sillä Silmällä - Ohi On

Nyt siitä on vähän yli puoli tuntia, kun Nelonen näyti Suomen Sillä Silmällä jaksoni. Kommentteja sataa niin tekstiviestillä kuin meilissäkin, ehkä jokunen säästy vielä tännekin. Vaimoni Mirkan näkemys asiaan on luettavissa hänen blogistaan.

Kokemus oli e r i t t ä i n mielenkiintoinen - ja hauska. Selkäkarvoja en ole vielä jäänyt kaipaamaan.... Ennen kuin kommentoin ohjelmaa, sen tekemistä, viisikkoa tai muuta asiaan liittyvää sen enempää niin tarkista ohjelma-avustajasopimukseni siitä minkä verran asioista saa edes kertoa ;)

Palataan ja toivottavasti ne jotka katsoivat nauttivat edes hetken verran.

Maakuntahallintoa

Kepulaiset rakastavat ajatusta maakuntahallinnon vahvistamisesta. Siis sitä, että nyt olemassaolevaa maakuntarakennetta lähdettäisiin kehittämään ja vahvistamaan sekä sen valtaoikeuksia että poliittista päätöksentekoa. Se merkitsisi vaaleilla valittavia luottamushenkilöitä maakuntatasolle ja tuon tason uusia oikeuksia päättää alueensa kehittämiseen liittyvistä asioista.

En voi lakata ihmettelemästä sitä intoa, mikä heilläon kehittää uusia hallinnon tasoja. On totta, että kuntarakenteemme kaipaa uudistamista. Mutta yhtä totta on se, että ongelmat eivät ratkea ottamalla askel taaksepäin - ikäänkuin vanhaan läänijärjestelmään, vain vähän isompaan. Uudet hallinnotasot eivät helpota ongelmia, jos samalla ei pureta vanhoja.

Todelliset ratkaisut löytyvät kuntarakenteen uudistamisesta, kuntien määrän vähentämisestä ja kunnallisdemokratian vahvistamisesta. Kuntien koko tulee väistämättä Suomessa kasvamaan. Silloin tarvitaan lisää demokraattisia mahdollisuuksia mahdollisimman alas, lähelle ihmisiä. Maakuntataso on abstrakti, epämääräinen käsite. Kuinkahan moni helsinkiläinen tuntee jotain yhteenkuuluvuutta Uudemaan maakunnan kanssa? EVVK?

Ryhmäkannetta

Pukkaa, ei pukkaa ja pukkaa taas. Suomessa on ryhmäkannelainsäädäntöä yritetty saada aikaan jo vuosia. Asia on kaatunut milloin mihinkin intohimoihin, edellisessä hallituksessa kokoomuksen yrityslähtöiseen vastustukseen.

Jonkinalainen, ei kuitenkaan Ameriikoista kopioitu, ryhmäkanne olisi syytä saada aikaiseksi. On järjetöntä, että jos suurta joukkoa kuluttajia on kolhinut saman yrityksen sama virhe, pitää heidän kaikkien käydä erikseen oikeutta yritystä vastaan saadakseen korvauksia. Tai sitten jonkun rohkea pitää käydä erikseen oikeutta, jotta määrättäisiin yleinen korvaus kaikille vahingoista kärsineille.

Olisi hyväksi, jos eri kuluttajien kärsimätä vahingot voitaisiin summata yhteen juttuun ja ajaa sitä sitten könttänä oikeudessa. Yritykset pelkäävät tätä suurten vahingonkorvausten pelossa. Luulisi heidän enemmän pelkäävän yrityksensä tekevän tällaisia virheitä ja yrittävän minimoida riskit niihin.

Tällä ryhmäkanteen yrityskierroksella hommaa hidastuttaa Keski-Suomen supermiehen, tuon Pekkarisen Maurin, nostama suuri vastustus. Onko Maurikin yritysmaailman asialla? Ehkä, mutta pikkulinnut kertovat hänellä kyseen olevan henkilökohtaisesta motiivista. Veti herneet sen verran syvälle nekkuliin, kun demarit kaatoivat hänen te-keskusten uudistus(luetaan romuttamis) hankkeensa, että nyt on perskohtainen pakko kaataa jokin demareiden ajama asia. Ja uhrina näyttäisi siis olevan ryhmäkannelainsäädäntö. Politiikkaa ei-niin-kovin-kauneimmillaan.

Varastettujen papereiden taakka(3)

Taakka on nyt ilmeisesti ohitse. Poliisi soitti eilen ja sanoi, että edellisenä yönä heillä oli jäänyt nalkkiin kaksi autovarasta. Toisen hallusta löytyi ajokorttini.

Kaveri väitti löytäneensä kortin pari päivää aikaisemmin Kalliosta kadulta. Uskokoon ken tahtoo. Ikävää on tietysti se, että ellei jostain putkahda esiin valvontakameran nauhaa tai muuta todistetta papereiden/korttieni käytöstä, niin niistä rikoksista ei häntä saada kiinni.

Nyt voin vain vaatia rangaistusta kätkemisrikoksesta eli siitä että on pimittänyt paperini niitä palauttamatta. Näin tulen tekemään, jotta kaveri saa jotain rangaisusta tästäkin. Onneksi olin hidas, enkä ehtinyt vielä uutta ajokorttia hankkimaan, säästyy nekin rahat kun saan vanhan korttini nyt takaisin.

Kepulaisten juhlissa

Olin eilen niinkin itselleni epätyypillisessa paikassa ja seurassa kuin Keskustanuorten 60-vuotisjuhlilla Aktiasalissa, Yrjönkadulla (töitten puolesta siis edustamassa). Vaikka en ymmärräkään, miksi nuorisojärjestön juhlassa pitää kuunnella oopperalaulajaa tai pukeutua frakkiin niin kokonoisuutena oli ihan mielenkiintoinen kulttuurimatka.

Itselleni täysin vierasta ja uutta oli maakuntalaulujen laulaminen tilaisuudessa. Kuvittelin ettei niitä näe kuin peruskoulun oppikirjoissa. Kertoo kuulemma heikäläisten perinteestä. Maakuntia ja alueita kosketeltiin muutenkin paljon.

Olli Rehn piti sinänsä ansiokkaan puheen. Siinä kohtaa vähän nikotutti, kun hän esitti ettei mikään muu puolue olisi pystynyt johtamaan Suomea laman läpi ei EU:n jäseneksi kuin Kepu 90-luvun alussa. Kansanedustaja Kaikkosen kiitospuhe oli hyvä siihen asti, kunnes Antti ohitti kohdan, jossa olisi pitänyt lopettaa.

Sellaista se oli, kepulaisten juhlissa.

Sillä Silmällä

No niin, nyt voin kertoa, että aiemmin viittaamani docusoap oli siis Suomen sillä silmällä. Siis se ohjelma, jossa viisi homomiestä stailaa yhden heteron. Eli tässä tapauksessa yhden jakson verran minut. Hauskaa oli ja myös opettavaista.

Ei vielä tästä kuitenkaan enempää. Kiinnnostuneille - ja niin, no, tietysti muillekin - kerrottakoon, että jakso, jossa meikäläistä yritetään saada kuntoon tulee ulos ensi viikon keskiviikkona eli 20.4., nelosella ja 20.30.

Varastettujen papereiden taakka(2)

Piti mainitsemani, mutta meni ohi tuossa hetken kiitävässä pyhässä raivossa, että varastettujen papereiden taakka jatkuu. Eilen nimittäin tuli kotiin taas tilausvahvistu matkapuhelinyhtiöltä. Tällä kertaa kyseessä oli Tele-Finland, Tuo ei-niin halpoja puheluita myyvän Telia-Soneran, halvempia puheluita myyvä tytäryhtiö.

Tällä kertaa asia oli helpompi hoitaa, sillä kiusankappaleeni ei ollut saanut sim korttia mukaansa vaan se tuli minulle postissa vahvistuksen mukana. Jos näitä nyt tulee edelleen, tulee samalla tehtyä hyvin pieneen otantaan perustuva tutkimus yhtiöiden asiakaspalvelujen vastausajoista. Elisa vastasi n. kolmessa sekunnissa, eilen Tele-Finland vastasi noin 20:ssä minuutissa.

Sovinistinen SDP?

Piti kirjoittamani Kepun ministerivalinnoista Lehtomäen tulevan äitiysloman johdosta, ministeri oikeudesta äitiyteen ja heidän pelkästään pääministerille kuuluvasta ministerinimityksestään, mutta se saa nyt jäädä, kun aamulla vedin kahvit väärän kurkkuun ja korva kautta ulos UP-demaria lukiessani.

Puolueen varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen ryöpyttää puoluetta "miehisistä valtarakenteista" ja valittaa, että "naisen pitää olla nöyrä ja kiltti". Joo, joo. Tottakai puolueen järjestökentässä, varsinkin siellä perustasolla ympäri Suomen ylikokoista kuntakenttää on suurin piirtein samoja miehisiä valtarakenteita kuin yhteiskunnassa ylipäätään. Miehillä on rasitteenaan pitkä toista sukupuolta alistava historia, mitä ei kuitenkaan voine laskea nykyisten miesten tappioksi, eihän.

Tahvanainen on vetänyt herneen nenuliin siitä, että SDP:ssä on kaivattu nuoria miehiä esiin. Meillä on paljon päteviä nuoria naisia näkyvillä paikoilla, puolueessa, eduskunnassa, kunnissa ja niin edelleen. Nuoria miehiä ei johtopaikoilla hirvittävästi ole. Ei kai olisi mitään väärää siinä, että niissä paikoissa, jossa järjestödemokratialla voidaan nostaa nuori mieskin esiin, sitä tehtäisiin, jos päteviä on tarjolla? Tasa-arvon hengessä?

On täysin tuulesta temmattua jurnutusta väittää, että puolueen johtoelimissä olisi vielä näitä maskuliinisia valtarakenteita olemassa. Ne on tästä tasa-arvopuolueesta purettu jo vuosia sitten. Näyttää että niiden jäänteet elävät lähinnä siksi, että osa naisista aina välillä turvautuu tähän valituskorttiin. Tasoittaa kummasti tietä, kun vetoaa siihen, että taas naisia syrjitään. Tasa-arvoa tunnustavat miehet tuntevat sitten kollektiivista häpeää siitä, että tasa-arvo ei ole vielä täydellinen - niin minäkin.

Asioita voi myös yrittää muuttaa, eikä valittaa päämäärättömällä tavalla. Tarvitsemme nuoria, olivatpa he sitten miehiä tai naisia - sukupuolella ei niin väliä, pätevyydellä ja osaamisella sitten enemmän.

One down

Puoluesihteerikisasta on yksi poissa. Vastoin median ennakko-odotuksia Mia-Petra Kumpula ilmoitti viikonloppuna ettei ole käytettävissä puoluesihteerin tehtävään. Kisa käydään nyt siis Feldt-Rannan ja Tahvanaisen välillä. Vaikuttaisi siltä, että jo Feldt-Rannan valinnasta on päätetty jossain taustakabinetissa tai sitten kisa odottaa vielä uusia ehdokkaita. En varsinaisesti asiasta tiedä, mutta nenä sanoo, että ehdokkaita voisi vielä olla tulossa.

On sääli jos puoluesihteerin valinta jää puheenjohtajakamppailun varjoon. Puoluesihteerillä on kuitenkin merkittävämpi asema itse puolueen ja sen jäsendemokratian kannalta. Pj on linjajohtaja, poliitikan ykkönen, mutta se politiikan perstyö, arkipäivän puurtaminen tapahtuu puoluesihteerin johdolla. Jokapäiväisen kansanvallan kannalta puoluesihteeri on tärkeämpi, väittäisin.

Aloitin tänään pyöräilykauden töihin. Luonto yritti ilmeisesti näyttää, että liikunta ei kannata. Vastatuuli oli suorastaan perkeleellinen ja tuntui siltä, että fillari ei yksinkertaisesti mene eteenpäin. Vantaanjokikin näytti virtaavan vastavirtaan tuulen puhallellessa pohjoiseen. Lisäksi törmäsin vielä pakettiauton kylkeen Sörkassa. Ehkä tämä tästä lähtee kuitenkin.

Kun Aristoteles kuoli

Tuosta johtajavalinta aiheestani johtui mieleeni ajatus. Elämme niitä aikoja, kun Aristoteles kuoli. En nyt päivää veikkailisi, mutta ympäripyöreästi näinä aikoina. Itse kaverihan toki kuoli, jos ammoisina Antiikin aikoina, mutta hänen ajatuksensa ihmisestä ja politiikasta eivät.

Aristoteleen mukaan politikka ja hyvä elämä voivat toteutua vain yhteisössä, jonka osana ihminen toimii. Hyvää politiikkaa on se, mikä saa kansalaiset paremmin toteuttamaan itseään yhteisön osana. Siis politiikka on ennenkaikkea sidoksissa muihin ihmisisiin yhteisöön. Politiikka yksilönä muuttuu vaikeaksi ellei mahdottomaksi.

Nykyisin politiikka individualisoituu hirvittävällä vauhdilla. Aatteet ovat edelleen olemassa, mutta arjessa ne käsitetään niitä edustavien yksilöiden kautta. Ei niin mukavaa, minusta.

Varastettujen papereiden taakka

Lompakkoni varastettiin tuossa reilu kuukausi takaperin. Luulin jo, että asia on ohi ja luvattomat kortinkäytöt yms. sälät on sovittu ja se siitä tapauksesta. Eipäs mennyt taaskaan niinkuin elokuvissa.

Eilen posti toi kotiin postia Elisa oyj:ltä. Kirjekuoresta löytyi suureksi yllätyksekseni tilausvahvistus matkapuhelinliittymälle. Mokomaa en ollut avannut tai tilannut. Soitin heti perään ja asiakaspalvelu kertoi, että viime lauantaina oli liittymä käyty avaamassa jossakin liikkeessä. Kerroin sitten, että en ole itse ollut asialla ja samassa tajusin, että kyseessä hyvin todennäköisesti on tuo lompakkovaras, joka on törkeällä pokalla käyttänyt ajokorttiani hyväkseen.

Kiitokset Elisalle ystävällisestä ja nopeasta toiminnasta asian suhteen. Ei tarvinnut mitenkään erikseen vakuutella, että kyllä ne paperit on varastettu. Eivät epäilleet minua kusetuksesta.

Jään "innolla" odottelemaan, että mitä muuta kivaa tuo varas keksii hallussaan olevilla papereilla tehdä. Vaihtaa etunimeni netissä?

Johtajavalintoja

Nykyisessä yksilöllistyneessä ja edelleen yksilöllistyvässä puoluepolitiikassa puolueiden johtohahmoilla on suuri merkitys sille, miltä puolueet näyttävät ja "maistuvat". SDP:llä on siis kova paikka valitessaan uutta johtoaan näiden ehdokkaiden joukosta:

Puheenjohtajaksi:
Eero Heinäluoma - Iso Eero, kovat kannukset puoluesihteerinä ja aikaisemmin SAK:ssa hankkinut. Ei välttämättä tunneta suurena aatteellisena visioijana vaan erittäin osaavana taktikkona ja poliittisena pragmaatikkona. Kannatus vahvaa, mutta etumatka saattaa kaveta mitä lähemmäs puoluekokousta mennään.

Erkki Tuomioja - Ikiradikaali ulkoministeri, joka rohkeasti haastoi Lipposen kolme vuotta sitten. Päätti ilmeisesti vasta viime hetkellä mukaanlähdöstään. Aatteellisuus ja visionäärisyys tunnetaan, mutta heikkoudeksi saattaa muodostua juuri se ikiradikaalin kuva, mikä myös tuo kannatusta. Vahva haastaja Heinäluomalle.

Johannes Koskinen - Hämäläinen oikeusministerimme, jonka pätevyyttä omalla tontillaan ei voi epäillä. Suhteellisen näkymätön ja suurelle osalle suomalaisia tuntematon. Saattaa olla liian rauhallinen monen mielestä. Karismaa on, mutta se ei kaikin osin ole "johtajankarismaa" vaan sellaista mukavan seuramiehen fiilistä. Pedannee asemiaan vielä tuleville vuosille.

Tuula Haatainen - pitkän linjan helsinkiläinen politiikko ja opetusministeri. Ministerintontillaan saanut nauttia ei niin kiitollisesta julkisuudesta tehdessään kovia päätöksiä mm. opintoaikojen rajaamisesta. Yllättäjänä mukana puheenjohtajakisassa, saattaa tavoitella varapuheenjohtajanpaikkaa? Heikkoutena "tiukkiksen" maine.

Arja Alho - kansanedustaja, joka aikaisemmin ministerinä toimiessaan joutui osin syyttään median ja puolueväen hylkimäksi, mutta teki komean paluun eduskuntaan viime vaaleissa. Suhteellisen tuore väitöskirja politiikan ja median suhteesta on mielenkiintoinen. Teki palveluksen avaamalla puheenjohtajakeskustelua, mutta käyttänyt julkisuutta omaan terapiaansa. Ei omaa minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi.

Puoluesihteeriksi:
Kisassa on pyöritetty monia nimiä, mutta virallisia ilmoituksia mukaanlähdöstä on kovin vähän, käytännössä alla olevan listan ensiksi mainittu, lisää nimiä tulee varmaan vielä mukaan, arvioidaan heitä sitten.

Säde Tahvanainen - puolueen varapuheenjohtaja at the moment. Laski jo ajoissa sen varaan, että puheenjohtajaksi valitaan mies ja naispuoluesihteerillä on kovaa kysyntää. Ei ole pystynyt käyttämään varapuheenjohtajuuttaan kovin näkyvästi, mutta tunnetaan kovana tekemään töitä. Riittävätkö kannukset organisatorisella puolella?

Maarit Feldt-Ranta - erittäin kovaa nousua avustajapuolella tehnyt ruotsinkielisten demareidemme puheenjohtaja. Nyt hallitusryhmän ykkösavustaja eli pääpiru. Tuntematon myös suurelle osalle SDP:n kenttäväkeä saati suomalaisille. Pätevä, mutta taidoista järjestöpuolella kovin vähän tunnettua näyttöä.

Mia-Petra Kumpula - ensimmäisen kauden kansanedustaja, pitkä historia nuorisoliitosta ja menestystä myös eurovaaleissa (jäi 99 ensimmäiseksi varaksi). Nostetta ja kykyä riittää, mutta usko kenttäväellä saattaa loppua kesken. Toiminut myös Lipposen avustajana, omannee vahvat tukijajoukot myös puoluesihteeriksi. Vähän villi kortti tässä kisassa.

Puoluekokoukseen

Eilen selvisivät Helsingin demareiden jäsenäänestyksen tulokset puoluekokousedustajista. Selvisin sijalle 12. ja siis pääsen päättäjäksi kokoukseen. Myös rakas vaimoni selvisi läpi, joten meitä on paikalla Oksia kaksin kappalein. Mahdollisesti tietysti kolmin kappalein, jos Neo tulee mukaan, jotain hoitokuvioita tosin on pakko miettiä.

Helsingin 26:sta edustajasta 5 on alle kolmekymppisiä, kohtuullisen hyvä tulos meille nuoremmille demareille siis. Uudenmaan vaalipiirin reippaasti isompaan edustajajoukkoon selvisi valitettavasti vain kaksi saman ikärajan alle menevää toveria. Valitettavasti on niin, että puoluekokoukseen valikoituu paljon vanhemman pään demareita, mikä osin näkyy puoluekokouspäätökissä. Meillä on paljon töitä ja eiköhän näitä meillekin tärkeitä asioita saada vietyä eteenpäin.

Tosin olen sitä mieltä, että puoluekokousta pitäisi suurentaa. SDP:n 350:en edustajan kokous on isommista puolueista kaikkein pienin. Toisessa ääripäässä on Kepun herätysjuhlien kokoiset jäähallitsempalot. Ihan siihen malliin en haikaile, mutta edustajamäärän nostaminen jonnekin 700-900 kieppeille olisi perusteltua. Siten kokoukseen pääsisi enemmän perustason sosialidemokraatteja osastojen johtohenkiöiden ja muiden "johtavien" demarien lisäksi. Edustajajoukko olisi silloin paremmin puolueen kokonaisuuden näköinen.

Palaan vähän myöhemmin puoluekokouksen päätöksiin esim. henkilöarviointien osalta. Asiaasioista tärkeimmät ovat kuitenkin ns. Visio asiakirjat, mihin voi tutustua osoittessa www.eurooppavisio.fi ja www.hyvinvointivisio.fi.

Paavi sitten kuoli

Paavi sitten kuoli. Jaaha. Valitsevat varmaan sitten uuden vanhan miehen tilalle johtamaan tuota instituutiota, joka on johtavia voimia mm. hidastamassa taistelua aidsia vastaan. Katolisen kirkon luutuneet ja jumiutuneet asenteet - jotka usein on puettu uskonnolliseen valekaapuun - tekevät paljon haittaa maailmassa sille työlle, jota tehdään sairauksien poistamiseksi ja tasa-arvon eteen.

Kirkkoa tuskin muutetaan vaihtamalla paavia, mutta uusi paavi voisi halutessaan aloittaa asteittaiset muutokset. Ei, en toki voi vaatia katolisia luopumaan uskostaan, ei kuulu minulle. Mutta katoliselta kirkolta voi peräänkuuluttaa moraalia ja vastuuta. Sitä se ei ole osoittanut esimerkiksi kieltämällä aborttipillerien jakamista sodissa raiskatuille naisille.

Miksi muuten katoliset rukoilivat paavinsa puolesta, kun tämä oli viimeisillään sairaana? Jos heidän jumalansa tahtoi kuoleman tapahtuvan tai paavin jatkavan elämäänsä, niin kai se tapahtuisi rukouksista huolimatta?

Eu-Venäjä

Neon vierailu puoluehallituksessa päätyi sitten myös lehteen. Tässä maininta päivän up-demarissa.

Eu:n ja Venäjän suhteet ovat sekä tärkeät että mielenkiintoiset. Kummallista kyllä juuri äskettäin järjestettiin kolmen suurimman eu maan ja Venäjän välinen tapaaminen. Kukaan näiden lisäksi ei oikein ymmärrä miksi, sillä seuraavasta Eu-Venäjä huipparistakin on jo sovittu. Sen valmistelut ovat kuuleman mukaan paremmalla mallilla Eu hallinnossa kuin aikaisemmin. Oikeat asiat ovat esillä - myös Suomen näkökulmasta.

Kummallista on myös se, että nuo kolme suurta eivät ottaneet Venäjän kanssa esiin Venäjä-Balttia kysymystä. Se on kuitenkin ehkä tärkein ratkaistava asia tässä suhteessa. Pahimmillaan kiristyvät Venäjän ja Balttian suhteet viilentävä koko Eu:n ja Venäjän välistä suhdetta.

Unionin pitäisi kuitenkin päästä rakentavaan ja hyvin konkreettisiin yhteistyön useammassakin asiassa, joista vähäisimpänä eivät ole ympäristökysymykset.

Porvariyhteistyö etenee

Porvarillisista puolueistamme ne kaksi suurinta ovat käyneet keskusteluja jo syksystä saakka presidentinvaalien merkeissä. Näistä tosin kerrottiin ja ensin väitettin, että kontaktit olivat vasta vuodenvaihteessa.

Kokoomus- ja kepunuoret ovat jo tavanneet porvariyhteistyönmerkeissä. Naisliitot tapaavat tänään ja miettivät varmaankin, että kumpaa miestä kannattaisi porvarien ajaa naisten presidentiksi. Valinnevat varmaan tunnetun feministin, tuon Niinistön Saulin.

Kun nyt uusin gallupaineisto kertoo, että Vanhasen ja Niinistön kannatus on melko tasaista niin mitä kepu aikoo tehdä, jos loppusuoralle valikoituukin Niinistö? Heidän oletusarvonsahan on ollut, että haetaan tukea Vanhaselle. Muodostaa jo hallitustyöskentelynkin kannalta hassun tilanteen.

On myös täysin mahdollista, että "vaihde jää päälle" ja yhteistyö jatkuu kohti seuraavia eduskuntavaaleja. Nyt kun joka tuutti kertoo, kuinka tärkeä porvarillinen yhteistyö olisi niin kepu antaa hassun kuvan olostaan hallituksessa. Kumppanania on SDP vaikka heidän jatkuvasti nyt yhteistyön merkeissä parhaana pitämänsä puolue onkin oppositiossa. Väärin valittu, vai?

Neo oli tänään toista kertaa puoluehallituksen kokouksessa, kun Mirkallakin oli menoa. Lipponen totesi, että täytyyhän tuolle varmaan puheoikeuskin myöntää, koska sen käyttämistä ei kuitenkaan voida estää. Kekkonen lisäsi - siis Antero eikä sen toisen haamu - että tämä varmaan nostaa keskustelun tasoa:)

Makkaratalo

Makkaratalosta päätettiin jo kaupunkisuunnittelulautakunnassa, mutta se on silti tarinoimisen arvoinen.

Ne kuuluisat makkarathan suojeltiin nyt kaavalla. Julkisuudessa on monesti virheellisesti vedottu siihen, että talo olisi arkkitehtikuuluisuus Viljo Revellin suunnittelema. Mies itse oli jo kuollut siinä vaiheessa, kun talo varsinaisesti piirreettiin. Alkuperäisen luonnoksen hän toki teki, mutta varsinaisen suunnittelun sitten hänen toimistonsa.

Revellin piirrustuksissa oli makkaraulokkeet mukana - tosin neliskanttisina ulokkeina. Joku sitten keksi, että pyöretä sellaiset olisivat hirvittävän hienot. No, sellaisia ei oltu rakennettu eikä osattu tai haluttu tehdä suoraan. Homma hoidettiin sitten niin, että tilattiin kaivonkansia joiden kehikon ympärille sitten makkara tehtiin.

Makkaroilla ei itseasiassa koskaan ollut rakennuslupaa. Vasta vuosia talon valmistumisen jälkeen oikeus myöntyi niiden olemassaoloon. Eli kun makkarat nyt suojeltiin niin niistä tavallaan tuli luvattoman rakentamisen muistomerkki. Pitäisköhän talon kylkeen saada tästä pronssinen muistolaatta?

Sellainen asia tähän vielä liittyy, että makkarat on aikanaan sen verran huonosti tehty, että kun ne nyt suojellaan pitää ne ensin purkaa ja rakentaa sitten kokonaan uudestaan. Muuten ne saattaisivat ruveta ropisemaan niskaan sieltä. Siinä olisi sitten varsin heviä makkarasadetta ihmeteltäväksi.

Makkarat jäävät, mutta onneksi sentään ajorampeista päästiin eroon. Vaikka pysäköintitilat siellä kerroksessa hävitetään niin lautakunnassa vihreät kuitenkin esittivät ramppien suojelua. Ne olisivat varmaan olleet hienot hyödyttöminä paikalleen jätettyinä. Kyllä kaupungissa pitää saada muuttaakin asioita.

Kaupunkisuunnittelusosialismia

Kesäaika on hieno keksintö. Mitä sitten vaikka yki baariyö lyheenekin tunnilla ja moni muutenkin ihmettelee kellojen veivaamisen järjellisyyttä. Hienoa se on siksi, että se antoi tilaisuuden ja keinon siirtää Neon sisäistä kelloa suorittamaan aamuherätys vasta kello 8. Näin parin aamun kokemuksella tuntuisi toimivan. Tuo (mahdollinen) tunti lisää aamulla on ruhtinaallista.

Kaupunkisuunnittelautakunnassa olemme kevään mittaan toteuttaneet kaupukisuunnittelusosialismia. Ihan tosi. Kyllä kyllä. :)

Eli, sosialismin varsinkin varhaiseen vaiheeseen kuului uskontojen vastustaminen hyvin voimakkaana. No, lautakunta on hyväksynyt tänä keväänä kaavan, jolla muutimme Vuosaaressa sijaitsevan kirkon (Tilapäiskirkko) tonti asuntokäyttöön, eli tyhjillään oleva kirkkorakennuspuretaan ja tilalleen tulee asuntoja. Ensimmäinen todiste.

Yhteiskunnan omaisuuden jakaminen tavalla tai toisella on leimallista sosialismin eri suuntauksillekin. Helsingissä on jo pitkään nostettu tonttitehokkuuksia vanhoilla pientalotonteilla ja tätä työtä on myös kevään mittaan jatkettu. Kun tonttin tehokkuuksi on nostettu esimerkiki 0,2 0,25:een on samalla tultu jakaneeksi ihmisille aika paljon omaisuutta.

Ai miten niin? Tehokkuus 0,2 tarkoittaa, että 1000 neliön tontille saa rakentaa 200 kerrosneliötä asuntoa ja 0,25 siis tietysti oikeuttaa 250 kerrosalaneliöön. Vanhat pientalot eivät tuota 200 kerrosneliötä juuri koskaan vie, joten tehokkuuden nostamisella mahdollistuu tontille kohtuukokoisen laajennuksen tai uuden talon rakennus. Jokainen voi laskea sitten kuinka paljon rahaa tuossa ihmisille "annetaan", kun heillä tulee mahdollisuus lohkoa tonttinsa, myydä tontti suuremmalla rakennusoikeudella, myydä uusi talo, myydä aikanaan isompi laajennettu talo ja niin edelleen.... toinen todiste.

Ja sitten meiltä vielä löytyy ihmisiä, jotka eivät halua että heidän tonttiensa tehokkuuksia nostettaisiin.

Ole diktaattori

Tai monarkki, demokraattinen hallitsija, kapitalisti, poliisivaltion johtaja tai jotain muuta. Ole kansallesi kiltti tai kurita heitä, järjestä sosiaaliturvaa tai rakenna viimeisetkin metsät asunnoiksi.

Tämä onnistuu nettilelussa nimeltä Nationstates. Se ei ole varsinainen peli vaan ohjelma tai ympäristö, jossa voit hallita omaa valtiotasi. Vastaan tuleen hyväksyttävää lainsäädäntöä ja ongelmia ratkottavaksi. Valtiosi kehittyy päätöstesi mukaan ja päätöksillä on välillä ennakoimattomia seurauksia.

Olen jonkin aikaa leikkinyt ohjelmalla. Valtioni Socialdemocratic Hegemony of Oksamaa, on kehittynyt diktatuurista demokraattise sosialismin kautta skandiinaviseksi paratiisiksi ja on nyt päätynyt ketään loukkaamattomaksi keskitetyksi demokratiaksi.

Nationstatesia voi käyttää periaatteessa, jopa opetustarkoituksiin. Siellä on luotu jo yli miljoona valtiota. Mukana on myös YK, jolla toisin kuin todellisuudessa on absoluuttinen määräysoikeus äänestysten kautta jäsenten lainsäädäntöön.

Kannattaa käydä tsekkaamassa. Lisää Nationstatesista voi lukea tästä CBCn artikkelista.

Kirgisia (2)

Oppositiojohtaja Kurmanbek Bakijev nousi Kirgisia väliaikaishallinnon johtajasta. Mistään ensikertalaisesta, massojen nostamasta sankarista, ei kuitenkaan ole kyse sillä Bakijev on toiminut jo 2000-2002 maan pääministerinä. Toivottavasti siitä on hyötyä, kun uusia vaaleja aletaan järjestellä.

Kirgisia on siksikin mielenkiintoinen, että siellä on sekä Venäjän että USAn sotilastukikohdat, eri puolilla pääkaupunkia. Tukikohdat ovat molemmille kohtuullisen tärkeitä välilasku, huolto ja lentotukikohtina. Sellaisia maita, joissa näiden molempien tukikohdat ovat, ei mahda montaa maailmasta löytyä.

Kirgisian eteläosassa sijaitsee Oshin kaupunki, joka on välityspiste suurimmalle osalle Afghanistanista ja Tadzikistanista tuleville huumeille. Tämä "huumekaupunki" joutui ensimmäisten joukossa opposition käsiin ja presidentti väittikin, että oppositiota rahoittaa huumemafia.

Kirgisia

Eläköön demokratia! Jälleen yksi entisen Neuvostoliiton satelliitti sanoo bye-bye diktatoriselle johdolleen. Vallankumousten sarja näyttää etenevän Venäjän etelärajalla.

On mielenkiintoinen ilmiö, miksi näissä kaikissa maissa, nyt siis viimeisenä Kirgisiassa, on samoihin aikoihin alettu liikehtiä ja nopeasti päädytty lopputulokseen. Helpoin arvaus on kai se, että kun ensimmäiset onnistuivat, seuraavat muut perässä. Ja valta noissa maissa oli loppujen lopuksi hyvin heikko, kuten kaatumisnopeuksista voi päätellä.

Kirgisia on hämmästyttävä esimerkki vallankumouksen (siitähän siinä on kyse, vaikka huonokin valta vaihdettaisiin) nopeudesta. Ensin ei oikein mitään kehitystä ja sitten muutaman päivän aikana osa kaupunkeja haltuun, pääkaupungin ajauduttua opposition haltuun oli kysee enää tunneista. Homma oli paketissa siinä vaiheessa, kun turvallisuusjoukot (viisaasti) kieltäytyivät ampumasta.

Kirgisialla on kuitenkin vielä pitkä tie kuljettavanaan kohti demokratiaa, toimivasta ja kansalaisista huolehtivasta yhteiskunnasta puhumattakaan. Toivottavasti oppositiosta nousevat poliitikot voivat välttää korruptoitumisen riskit, saada pidettyä kansan tuen tarpeeksi pitkään ja muistavat kunnioittaa demokraattista päätöksentekoa, vaikka joutuisivat häviölle joissakin asioissa. Toivotaan, muttei ehkä ihan vielä uskota.

Graniittia ja valkoista marmoria

Arkkitehtuurimme suuren nimen - Alvar Aallon - rakennusperintö herättää suuria tunteita. Kaikki varmaan muistavat keskustelun Finlandiatalon marmoripäällysteestä. Moni on varmasti huomannut väittelyn Stora Enson pääkonttorin julkisivuremontista.

Rakennusten säilyttäminen ja suojelu on tiettyyn rajaan asti perusteltua. Menneiden polvien tyylistä, hengestä ja näkemyksistä pitää säilyä rakennuksia ja rakennelmia seuraaville polville. Kaikkea ei kuitenkaan voi tai pidä suojella. Kaupunkiin, elävään kaupunkiin, kuuluu oleellisena osana muutos: tarpeet ja näkemykset vaihtelevat, rakennusten, teiden ja järjestelyjen pitää elää niiden mukana.

Aallon marmoripinnoitteiden suojelu on järjetöntä. Marmori ei kestä meidän ilmastoamme, se lienee jo käytännössä kipristelevien ja putoilevien laattojem muodossa testattu. Marmorin kokeileminen talojen ulkopinnoissa on aikansa lapsi, jota meidän ei enää tarvitsisi kunnioittaa. On tuhlausta vaatia säilyttämään marmoria pinnoissa, kun se ei kerran siellä kestä.

Annetaan todellisuudelle periksi ja vaihdetaan niin Stora Enson konttorin kuin Finlandiatalonkin marmorit vaaleaan graniittiin. Ihan terveen järjen nimissä.

Portugal revisited

Edellisessä merkinnässä juuri äsken mainitsin, että olin Portugalissa kokoustamassa. Mainitsin myös etten saanut sieltä aikaiseksi kirjoittaa mitään ja en myöskään tuossa merkinnässä paljoa sieltä kertonut.

Onneksi on ystäviä joihin voi luottaa, vähän enemmän tietoa janoaville suosittelen vierailua Jukka's Blogissa. Siellä on tarinaa siitä mitä tällaisessa kokouksessa tehdään, opitaan ja ajatellaan.

Takaisin pöydän ääreen (2)

Taas hujahti kirjoittamatonta aikaa ohi. Tällä kertaa syynä useampipäiväinen visiitti Portugaliin, Cascaisin kaupunkiin, jossa järjestettiin Young European Socialist - ECOSY:n kongressi. Vaikka kokouksen pitopaikka oli hulppea, ei nettiyhteydet olleet sillä tasolla, että sieltä olisi voinut saada sisältöä blogiin. Tai olisi, jos olisi tosissaan yrittänyt, mutta kokoustaminen ja siihen liittyvät asiat veivät liikaa aikaa ja energiaa.

Vaikka kaikki Ecosyyn kuuluvat jäsenjärjestöt ovat samaan aateperheeseen kuuluvia ovat erotkin jopa hämmästyttäviä. Siinä missä pohjoismaalaiset edustavat meille tuttua realistista yhteiskunnan pikkuhiljaisen rakentamisen perinnettä on esimerkiksi Itävallan demarinuorisojärjestö niin vasemmalla, että hyvä jos meillä mahtuisivat järjestöön mukaan. Tämä näkyi esimerkiksi palveludirektiiviä koskevaa julkilausumaa käsitellessä. Yritimme korjata julkkarista selkeän asiavirheen liittyen palveluiden kauppaan, mutta tätä ei lopulta itävaltalaisten vastutuksesta hyväksytty, koska heidän mielestään direktiivi on "paha" eikä siitä voida sanoa mitään lievempää - eivätkä he suostuneet tunnustamaan virheen olemassoloa.

On kuitenkin erittäin arvokasta, että lukuisa joukko nuoria politiikantekijöitä voi viettää useamman päivän yhdessä, keskustella ja väitellä erilaisista näkemyksistä ja oppia toisiltaan. Kokouksessa huomaa kansainvälisyyden tarkoittavan muutakin kuin tyhjiä puheita. ECOSYn kannoilla on myös merkitystä, sillä se omaa aseman PES eli europarlamentin demariryhmän virallisena nuorisojärjestönä. Kantoja myös kuunnellaan.

takaisin pöydän ääreen

Viime viikko hurahti erään suomalaisen docusoapin kuvauksissa, siitä ehkä tarkemmin sitten, kun siitä on luvallista kertoa. Vielä muiden jaksojen kuvausten kestäessä ja oman jakson ulostuloa odotellassa asia on vähän niin kuin hys-hys. Ohjelma tulee tänä keväänä ulos, en itsekään vielä tiedä, että koska tarkalleen.

SDP:n puheenjohtajakilpa odottelee käynnistymistään. Tällä hetkellä ei hyvältä näytä, ehdokkaita ei ilmoittaudu ja monet pätevät ehdokkaat ovat kieltäytyneet. Puolue ja suomalainen yhteiskunta ansaitsee kunnon keskustelun siitä mihin merkittävän puolueen johtoon haluavat henkilöt haluavat Suomea kehittää.

Welcome to Europe, Mr. Bush

Neo sai taas antibioottikuurin, nyt kymmeneksi päiväksi(!). Lääkäri ei ollut ihan varma, että onko toisen korvan putki tukossa tai irti, tosi kiva arpoa asiaa itsekin. Lääkäri ei myöskään ollut ihan varma, että määrääkö lääkkeitä vai ei, vaan kyseli meiltä että pitäisiköhän tämä nyt lääkitä. Toivottavasti kröhä nyt kuitenkin paranisi. Muutama huonosti nukuttu yö tähän väliin pääsi mahtumaan.

Sunnuntaina potkaistiin Mirkan tulevaa eduskuntavaalityötä käyntiin järjestämällä tukiyhdistyksen hallitusta ja toimintaa. Varojen keruu on keskeisessä roolissa. Vaikka ehdokas on hyvä niin kokonaan ilman rahaa emme häntä ensi kerralla saa läpi. Usko läpisaantiin on kuitenkin kova.

Bush tyhmempi kiertää nyt Eurooppaa ja onnistui viimeinkin keksimään, että EU on olemassa. Siihenkin havaintoon tarvittiin toinen virkakausi. Ilmeisesti hän ja hänen naruistaan vetelijänsä eivät välittömästi suunnittele uutta sotaa, koska nyt korostavat uutta yhteistyötä ja Euroopan-Yhdysvaltain akselin tärkeyttä.

Jos uusi sota - esimerkiksi Irania vastaan - olisi suunnitteilla, yhteistyöpuheisiin tuskin tuhlattaisiin aikaa. Tuokin hallinto tietänee, että Euroopan tukea sodalle ei ole saatavissa, vaan lopputulos olisi uusi välirikko. Yhteistyön parantaminen on sinällään tärkeää, sillä vaikka USAn päätöksiin vaikuttaminen on vaikeaa niin yhteistyön kautta siihen on edes joitakin mahdollisuuksia. Konfrontaation kautta ei heidän linjaansa saada mitään toivottua vaikutusta aikaan.

Eurooppalaisilla politiikoilla olisikin tärkeä tehtävä näyttää miten eurooppalainen yhteiskuntamalli - ja sen paras ilmentymä pohjoismainen malli - takaa rauhallisen, tasa-arvoisen ja toimivan yhteiskunnan. Ei tästä mitään varmaan suoraa seuraa, mutta pitkällä aikavälillä jotain voi olla saavutettavissakin. Toivosta ei voi luopua - kaikki on mahdollista.

Sähkö on perusoikeus

Enestam (ruots) esitti - ja perui sitten esittäneensä sanoen vain kertoneensa ministeriönsä selvitykestä - että sähkölämmitteiset talot laitettaisiin (haitta)verolle.

On totta, että talojen lämmittäminen sähköllä on tyhmää silloin, kun muu järkevä vaihtoehto - käytännössä kaukolämpö - on käytettävissä. Mutta jos näin ei ole, niin miksi siitä pitäisi rankaista. Ja on kai sitäpaitsi huomattavasti järkevämpää käyttää sähköä pientalojen lämmitykseen kuin pykätä öljypolttimoa joka torppaan?

Sähkö on nykyaikana perusoikeus. Elämme sähköintensiivisessä yhteiskunnassa, jota nämä pohjoiset olomme vielä tehostavat. Sähkön säästämistä pitää toki kehittää, mutta valtiovallan politiikan lähtökohtana pitää jatkossakin olla edullisen sähkön tarjoaminen kansalaisille. Ilman sähköä emme tule, emmekä tule tulemaan toimeen: päinvastoin.

Sähkön tuotantotapoja pitää toko kehittää ympäristöystävällisempään suuntaan, sähköä vähemmän kuluttavia laitteita kehitellä ja niin edelleen, mutta on hullua ajatella, että sähkön käyttö tulisi vähenemään.

Sähkö on perusoikeus ministeri Enestam, näpit irti!

Laivalla

Viikonloppuna oli demarinuorten Punainen Myrsky risteily, joka keräisi vajaa sata aktiivista nuorta demaria Itämeren aalloille. Risteily järjestettiin samaan aikaan Laulu Palaa risteilyn kanssa, joka on Valkeakoksen työväenmusiikkiuhlien järjestemä happeninki. Erityisesti vanha tuttu suosikki Punatähdet oli jälleen erinomainen kaikessa hauskuudessaan ja lavashownsa vetovoimassa.

Risteilemisen lisäksi pidettiin hyvinvointiseminaaria. Tarkoituksena oli saada porukka keskustelemaa ja miettimään sitä minkälaista hyvinvointia oikeasti haluamme ja miksi, kenelle ja millä ehdoin? Suomi on siitä kummallinen maa, että täällä niin oikeistolainen kuin vasemmistoonkin lukeutuva vannovat hyvinvoinnin nimiin. Kumpikin tarkoittaa sillä pintaretoriikan samankaltaisuudesta huolimatta kuitenkin hyvinkin eri asioista.

On syytä välillä pysähtyä pohtimaan sitä, mikä on se hyvinvointi, jota ihmisille halutaan tarjota. Mitä siihen kuuluu ja millä ehdoilla? Tähän on syytä palata.

Kuntia, kuntia, kuntia

"Suomessa on liikaa kuntia", sanoo Kalliomäki päivän lehdessä. Totta, epäilen minä.

Kunta on hallinnollinen perusyksikkö, jonka tehtävänä on tuottaa palveluita kansalaisille. Kaikki muu siihen liitetty kotiseutu tai nimirakkaudesta ("ei meidän kunnan nimi saa hävitä, jos yhdistetään") on sälää.

Ongelma on kahtalainen. Toisaalta Suomessa on liikaa pieniä, muutaman sadan muutaman tuhannen pikkukuntia, joiden koko ei yksinkertaisesti mahdollista hyvää hallinnoimista. Toisaalta meillä on pk-seutu, jossa on isoja kuntia, mutta jotka ovat täysin kykenemättömiä katsomaan aluetta kokonaisuutena ja tekemään yhteistyötä sen kehittämiseksi.

Saadaanko kuntia yhdistettyä ilman pakkokeinoja? Toivottavasti, sillä väkisin puserretut liitokset vaativat aina pidemmän ajan alkaakseen toimia kunnolla. Epäilen kuitenkin suuresti onnistuuko se. Olen vahvasti sitä mieltä, että valtiovallan tulisi alkaa porkkanoiden (mm. liitosrahat) lisäksi miettiä raippaa yhdistysmisten vauhdittamiseksi.

Ei minkään sortin sosialisti

Yleisesti ottaen en viitsi puuttua Vasemmistoliiton sisäiseen kiehuntaan ja kriisiytymiseen. Se on heidän oma asiansa ja saa sellaisena pysyäkin. Käyn tosin kiinni Vasli pj Siimeksen kommenttiin siitä, että hän totesi ettei koskaan ole ollut minkään sortin sosialisti ja olevansa tästä ylpeä.

Ja sama ihminen puhuu tosissaan johtavansa puoluetta, joka pyrkii sijoittumaan SDP:stä vasemmalle. Ja SDP on ohjelmansa mukaan sosialistinen puolue? Historiaa, sekä sitä tavallista että aatehistoriaa olisi hyvä tuntea edes yleissivistyksen verran, puheenjohtaja Siimes.

Sosialismi ja kommunismihan eivät missään tapauksessa ole eivätkä koskaan ole olletkaan sama asia. Kommunismi oli (ja on) kieroutunut muoto sosialismia. Se hylkäsi osan sosialismin kauneimmista ihanteista, kuten demokraattisuuden ja rauhantahtoisuuden. Ja lisäksi lokasi sosialismin nimeä käyttämällä sitä omana kilpenään.

Sosialismia voi karkeasti ottaen katsoa olevan kahta päälajia eli järjestelmä ja arvososialismia. Järjestelmäsosialismi keskittyy yhteiskuntaan järjestelmänä, omistussuhteisiin ja niin edelleen. Sekää ei kuitenkaan tarkoita kaikkien tuotantovälineiden sosialisointia eli tässä valtion tai muun yhteiskunnallisen kontrollin haltuun ottamista. Arvososialismi kunnioittaa sosialismin ydinarvoja välittämistä eli solidaarisuutta, vapautta, tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä jne. SDP:n sosialismi on rajamuoto näiden kahden tyypittelyn välillä.

Jos Siimes kerran sanoo ettei sosialisti, niin ei hän varmaan sitten ole. Se kuitenkin osoittaa, että hän ei tunne puolueensa saati aatteensa - jos hänellä sitä on - historiaa.

Puista kylää

Ajattelin, että pitäisikö kirjoittaa, vasemmistoliiton sisältä lähteneestä keskustelusta vasemmistopuolueidemme yhdistymisestä. Ajattelin uudestaan ja totesin sen olevan turhaa. Asialle tuskin mitään hetkeen tapahtuu ja keskustelu siitä kiinnostaa todennäköisesti aika rajallista joukkoa.

Mutta kaupunkisuunnittelulautakunta päätti eilen hyväksyä kaavasuunnitelman jatkotyön pohjaksi koskien "Myllypuron puista kaupunkikylää". Kyseessä on metsäinen alue Myllypuron vesitorin tienoilla, karkeasti ilmaisten. Sinne on kansainvälisen arkkitehtikilpailun kautta haettu ja saatu suunnitelma uuden, puusta rakennetun pientalotalueen toteuttamiseksi. On haettu ratkaisua, jossa tehtäisiin modernia puurakentamista tyyliin nykyaikainen Porvoo tai Rauma. Tarkemmin voi tutustua täällä http://www.hel.fi/ksv/projektit/myllypuro/etelamyllypuro/

Suunnitelma on hieno. Lautakunnassa oli soraääniä, joiden mukaan alueelle olisi pitänyt kaavoittaa myös pienkerrostaloja. Itse en tätä kannattanut, vaikka yleensä olen sitä mieltä, että mahdollisimman monimuotoinen asuntorakentaminen kaikilla alueilla on ideaali. Lähdin siitä, että alue rinnastuu vieressä olevaan nykyiseen Myllypuroon ja isompana kokonaisuutena tapahtuu asuntokannan sekoittumista.

Lisäksi on hienoa, että päästään toteuttamaan tällainen puurakentamisen pioneeriprojekti. Puu on kuitenkin ollut hieman syrjässä suomalaisissa rakennusvalinnoissa. Palataan asiaan, kun hanke etenee.

Vanhanen kunnallispolitikoi

Pääministeri Vanhanen (maal.liit) otti tänään kantaa Malmin lentokentän kohtaloon toteamalla ettei Kiikala ole mikään vaihtoehto. En nyt sano mitään siitä, mitä Malmille pitäisi tehdä, mutta Vanhaselta tällainen kunnallispolitikointi pääministerin asemasta käsin on törkeää.

Ilmeisesti helsinkiläiset kepulaiset ovat sopineet pääministerin kanslian kanssa, että tällä yritetään sisäänmarssia Helsinkiin. Käytetään näkyvintä puhuvaa päätä ottamaan kantaa Malmin kenttään. Yritetään näin asettua asemaan, josta pystytään ostamaan kannatusta Helsingistä.

Uskon, että helsinkiläiset, sekä Malmin puolustajat että muut, ovat tarpeeksi fiksuja näkemään tällaisen sumutuksen läpi. Asiahan ei sinällään pääministerille kuulu pätkääkään - saisi tehdä töitään ja osallistua kunnallispolitiikkaan Nurmijärvellä, kun siellä kerran valtuustossa istuu.