Enkä nyt viittaa sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyvään asialliseen "no means no" sloganiin vaan ei niin yllättäen Ranskan ja Hollannin äänestystuloksiin.
Itseasiassa sillä, mille noiden maiden kansalaiset sanoivat ei, ei ole kovin paljon väliä. Oleellista on se, mitä tuon äänestystuloksen kanssa tehdään. Ei unionin tarvitse kriisityä, mutta pysähtymisen paikka tässä on. Olisi hullunkurista jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perustuslaillinen sopimus kuin se tunnetaan tuskin tulee voimaan, muutettuna ja editoituna ehkä.
Kriisin lietsominen ei auta ketään, mutta eteenpäin katsottaessa on nyt pakko miettiä, millaisen unionin ja millä ehdoilla haluamme luoda. Sen pitää selvästi, kuten nyt on osoitettu, olla sellainen että myös kansalaiset sekä ymmärtävät että hyväksyvät tuon vision. Unionilla on myös selvä viestintäongelma, kun kansalaisten käsitykset ovat kaukana poliittisen eliitin käsityksistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti