Viikko Kuusamossa on onnellisesti ohi ja paluu työpöydän ääreen on tosiasia. Jos tilaisuus vain tulee niin aion vakaasti viettää toistekin talvilomaani näihin aikoihin. Aurinko paistaa, rinteet Rukalla olivat erinomaisessa kunnossa, ei jonoja, alennetut hinnat... Jiihaa, kivaa oli.
Kassiin kertyi myös niitä kokemuksia, joita todellakaan ei voi rahalla ostaa. Istua saunassa vaimon ja pojan kanssa, samalla kun pojan ruokapurkki lämpiää lauteilla mukana. Paistaa makkaraa takassa ja yrittää aktiivista yksivuotiasta tunkemasta itseään siihen samaan takkaan. Katsoa sitä ilmettä pojan naamalla, kun tämä tajuaa pääsevänsä kylpylän lastenaltaaseen lotraamaan - aidointa iloa, mitä voi nähdä. Kävellä yhdessä vaimon kanssa ja vain puhella niitä näitä, ilman kiirettä... Tapahtui muuten mitä vaan, niin onneksi minulla on kaikki mitä voi toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti