Summing up 2008

Varmaan olisi tarvetta laittaa myös politiikan vuosi 2008 pakettiin. Se jää nyt kuitenkin tekemättä ellen jostain syystä innostu sitä vielä ensi viikolla tekemään. Ajattelin, että josko sitä mieluummin yrittäisi muistella omaa polkuaan kohta loppuunkuluvana vuonna. Mitä elämä heitti eteen ja mikä muuttui.

Parisuhdentilanne ei muuttunut, mutta vakiintui. Aloin seurustelemaan vuoden 2007 loppupuolella ja vuonna 2008 (viimeistään) vakuutuin päätöksen oikeellisuudesta. On mukavaa, kun löytää ihmisen, jonka kanssa on hyvä elää, olla ja jota rakastaa täydestä sydämestään.

Asuinpaikka muuttui kahteen tai melkein kolmeen kertaan. Muutin pois Jakomäen asunnostani ja majailin ensin vähän aikaa Mikkolassa ennenkuin löysimme yhteisen aso-kodin Nikinmäestä. Tarkoitus oli perustaa pysyvä pesä tuohon asokotiin, mutta sen avaimetkin on jo nyt palautettu asokodeille. Koti on edelleen Nikinmäessä, mutta nyt rankalla lainarahalla rahoitetussa paritalon puolikkaassa, joka on kyllä erinomainen koti.

Vantaalaistuminen. Tuota sanaa pitää vieläkin makustella suussa, vaikka ei sattunut yhtää loppujen lopuksi. Outoahan se olisi ollutkin, jos etäpirkanmaalainen olisi rakastunut Helsinkiin niin paljon ettei olisi osannut muuttaa sieltä pois. Mutta vantaalaisia ollaan ja ensi vuonna päästään siitä hyvästä maksamaan verotkin tänne.

Sairalaavisiitti ja sairastuminen. En ole ollut sairalaassa hoidetttavana sitten risojen poiston pentuna, joten viikon visiitti tänä vuonna jää mieleen. Varsinkin kun tätä keuhkosarkoidoosia on nyt sitten tarkkailtava vähintään se pari vuotta. Toivon vaan, että pöpö jää tähän vuoteen eikä keksi uusia joskus tulevaisuudessa.

Lapset ovat kasvaneet ja hauskoja hetkiä on vietitty. 2008 oli varmaan se vuosi, jossa nämä vierailukuviot asettuivat viimein avioeron jälkeen jokseenkin vakiintuneeseen uomaan. Että elämä sen osalta sujuu ja soljuu eteenpäin.

Työ löytyy edelleen Suurimmasta ja Kauneimmasta eli JHL:stä. Se on vakiintunut ja tehtävät vähän uusiutuneet. Pidän työstäni ja työyhteisöstäni joten mikäs siinä.

Ei kai sitä omalle kohdalle ihmeempiä. Menestyksellistä vuotta joka ihmiselle ja rauhaa jokaiseen sydämeen!

Joulurauhaa

Joulurauhaa kaikille. Toivoisi joulurauhan koskevan niin perheiden sisäisiä kuin niiden välisiäkin suhteita. Ja ihan samalla tavalla se saisi koskea myös valtioiden välisiä suhteita. Mutta saahan sitä aina toivoa.

Markkinoille taas ei kai nykyisi pitäisi rauhaa toivoakaan, vaan kasvaaa aktiivisuutta ja toimeliaisuutta. Siis että vältyttäisiin pahimmalta mahdolliselta taantumalta.

Onko tämä muuten ihan sisäsyntyinen tämä tapamme sirotella tuhkaa päällemme ja oikein lietsoa lamaa? Siis a'la Katainen:"Tämä on pahempi kuin 1990-luvun lama..." Pahemminhan ei suomalaisia voisi pelotella. Vai onko vielä käynnissä sellaiset kulutusjuhlat ettei talous sitä kestä ja porukka pitäisi saada säästämään? Sitä Suomen Toivoa kaivattaisiin nyt sen Suomen Pelon sijasta. Ehkä Jyrki saa joululahjaksi puolueensa vaaliteemat?

Eroon valtion tuloverosta?

Verotus keskusteluttaa taas tai oikeastaan aina. Hallitus laskee veroja ja oppositio sanoo, että väärin laskettu. Lisäksi vielä moni kunta joutuu taas kerran miettimään täytyykö heidän alenevien tulojensa kattamiseksi nostaa omaa veroprosenttiaan.

Sinällään on ongelmallista, että kun periaatteessa oikein, on hienoisesti työn verotusta kevennetty, ovat kunnat vastaavasti joutuneet lisäämään omaa rahankeruutaan. Toki ansiotulovähennyksen sorvaaminen on tehnyt kunnallisverostammekin alemmilla tulotasoilla progressiivisen, mutta on se silti epäoikeudenmukaisempi kuin kunnollisella asteikolla varustettu valtion vero. Lisäksi kunnallisverotuksen kiristäminen asettaa ihmiset, joilla ei ole ansiotuloja entistä hankalampaan asemaan.

Tämän kahtiajakoinen ongelma on ratkaistavissa. Koska ehdotukset kunnallisveron saattamisesta menevät kuuroille korville niin on aika esitetään vaihtoehtoinen malli. Hommahan voisi toimia niin, että valtiollinen ja kunnallinen verotus on yhtenäistetään yhdeksi tuloveroksi, jota peritään progressiivisella tulotaulukolla, joka määriteltäisiin jollakin vaihteluvälillä valtakunnallisesti. Veron perisivät kunnat, joita sitten valtio edelleen verottaa saman progressiivisen periaatteen mukaisesti.

Tässä verotusjärjestelmässä olisi se etu, että päästäisiin eroon kunnallisveron tasaverona aiheuttamasta epätasa-arvoisuudesta kansalaisten kesken. Malli olisi myös selkeämpi ja huomattavasti helpommin ymmärrettävä kuin nykyinen kahden veron malli.

Väitän myös, että uudistuksella päästäisiin eroon nyt vallitsevasta kuntien välisten erojen tasausongelmasta. Tämä siis tapahtuisi tuon mainitun progression puitteissa, kun valtio verottaisi kuntia. Näin kuntien välisiä eroja tasattaisiin suoraan niiden verotuksessa. Tämä pienentäisi, joskaan ei varmaan kokonaan poistaisi, tarvetta tehdä kuntien välisiä tulonsiirtoja.

Olisi se ainakin vaihtoehto.

Uusi Uljas Turvallisuusjärjestelmä

Siitä saakka, kun kuulin Venäjän avauksesta uudesta eurooppalaisesta turvallisuusjärjestelmästä, olen leikkinyt ajatuksella. Tiedän toki, että Venäjän avaus on osa heidän poliittista peliään. Mutta ajatus on kiehtova.

Siis ajatus siitä, että siististi pakkaisimme pois nykyiset turvallisuusjärjestömme –ja järjestelmämme ja laittaisimme ne nätisti leimatuissa laatikoissa historian arkistoihin. Suunnittelijan unelma, tyhjä piirustuspöytä. Vapaat kädet rakentaa ja tehdä.

Rakennusperustaa siis ei olisi, uutta ei rakennettaisi vanhojen rakenteiden pohjalle vaan aloitettaisiin alusta.

Ensimmäinen asia olisi rakentaa globaali turvallisuusjärjestelmä eurooppalaisen sijasta. Ei Euroopalla voi olla erityistä tarvetta itsensä suojelemiseen.

Toisekseen järjestelmän pitäisi olla sitoutunut ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Näitä periaatteita olisi hyvä myös käytännössä noudattaa.

Jäsenyyskriteerien pitäisi olla läpinäkyvät ja selvät. Eli jos hakijamaa täyttää ehdot, se pääsee automaattisesti ilman poliittista harkintaa jäseneksi. Ja jos ei, niin ei. Selvää pitäisi olla myös se, mitä jäsenyydestä seuraa: niin oikeuksien kuin velvollisuuksien puolesta.

Sitoutuminen keskinäiseen puolustusvelvoitteeseen pitäisi olla mukana. Velvoitteen pitäisi ehkä olla vahvempi kuin Natolla, jossa se on aina kansallisen parlamentin päätös. Toisaalta suvereniteettia on tässä aika paha käydä rajoittamaan.

Järjestelmän hallinto pitää olla puhtaasti siviilien käsissä. Sotilaita ei parane päästää sotkeutumaan turvallisuushallinnon asioihin – he ovat ammattilaisia toteutuksessa. Demokraattinen hallinto ja tasapuoliset edustukset.

Näillä aineksilla voisi päästä alkuun.

Viisas mies sanoi

Viisas mies sanoi, tai puhui, tai siis haastateltiin. Korpinen on fiksu, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Sen sijaan, että olisi syytä tuntea jonkinlaista käänteistä ylpeyttä siitä, että meillä menee toistaiseksi paremmin kuin Ruotsilla, pitäisi kääntää katse historiaan. Näin Korpinen tekee ja muistuttaa siitä suurimmasta totuudesta:"Ei ole yhtä totuutta tai vaihtoehtoa". Tuo siis ei ole suora sitaatti.

Meillä olisi muitakin tapoja regaoida talouskriisiin kuin nyt hallituksen käyttämättä. On tietysti ylipäätään kyseenalaista voiko passiivisuutta pitää reagointina. Vaikka on kaunista poliittista retoriikkaa kutsua jo ennalta sovittuja veronalennuksia elvytykseksi, niin niiden luonne ei siitä kyllä muutu.

Elvytyspolitiikalle olisi kysyntää. Ja se olisi tehokkainta hoitaa julkisen sektorin kautta - tulisi kokoomuksellekin mahdollisuus antaa niille hoitajille, joista se aikanaan vaalikampanjassa puhui.

Suvaitsevaisuuden rajat

Edellisen merkinnän inspiroimana jatkan aihetta sivuamalla sitä. Aina, kun aletaan puhua 'erilaisista' ihmisistä tai 'erilaisuudesta' ylipäätään, otetaan esille suvaitsevaisuus. Meillä opetetaan olemaan suvaitsevaisia erilaisia ihmisiä, ilmiöitä ja asioita kohtaan.

Suvaitsevaisuuden rajat tulevat yleensä vain kovin pian vastaan. Suvaitsevat ihmiset ovat kovin huonoja suvaitsemaan suvaitsemattomuutta, noin esimerkiksi. Meiltä pääsee usein myös unohtumaan se, mitä suvaitseminen oikeastaan tarkoittaa.

Siinähän on kyse siitä, että vaikka emme jostain asiasta pitäisi - vaikka itseasiassa vihaisimme sitä syvästi - emme tee asialle mitään. Emme käy riehumaan tai osoittamaan väkivalloin tai kiusanteon konstein sitä, että emme asiasta tai ihmisestä pidä. Hirvittävän jalo asenne lopulta.

Mutta riittäkö pidemmän päälle pelkkä suvaitsevaisuus? Pitäisikö meidän lisäksi miettiä niitä syitä, miksi jotain asiaa pitää suvaita ja pureutua niihin? Oppia ja opettaa ymmärtämään ja hyväksymään asioita, sen sijaan että vai suvaitsemme niitä? Kyllä, kyllä meidän pitäisi.

Halla-ahon viesti ei ole vitsi

Kovin moni, tekisi mieli sanoa kukkahattutäti - oikea tai henkinen - on päivitellyt Jussi Halla-ahon nousua blogillaan ja siinä esittämillään mielipiteillään valtuustoon. Ja ennenkaikkea keskusteluun.

Kovain valitettavasti asennoituminen on juuri tuota ihmettelyä ja kauhistelua. Juuri samoja aineksia, jotka ovat mahdollistaneet vaikkapa perussuomalaisten menestyksen. Maahanmuuttopolitiikasta on vaiettu kaikissa puolueissa, mitään kriittistä nyt ei ainakaan uskalleta sanoa.

Maahanmuutosta aiheuttuu myös ongelmia. Ei, ne eivät johdu suoraan maahanmuuttajista itsestään, vaan siitä miten heitä kohdellaan tai ei kohdella. Ja vaikka poliitikot kuinka yrittäisivät sanoa ettei ongelmia ole, niin liian moni on sitä mieltä, että ongelmia on. Ja ongelmia on silloin, kun ihmiset kokevat, että niitä on.

Ja silloin menestyvät sellaiset kuin Halla-aho, joka ennenkaikkea on monikulttuurisuuskriitikko - rasistia hänestä on kovin vaikea mennä tekemään. Se että hän esittää kärjekkäit mielipiteitä ja provosoi on kokonaan toinen juttu. Mutta sanoma sisällä ei ole mikään vitsi ja monen tahon soisi alkaa ajatella näitä teemoja. Samaa mieltä JH:n kanssa niistä ei tietenkään tarvitse olla.

Mutta aidolla muukalaisvastaisuudellakin on kasvutilaa niin kauan kuin Halla-ahon sanomaa ei oteta vakavasti politiikan kentässä. Maahanmuuton ongelmiakin pitää pystyä käsittelemään avoimesti ja pelkäämättä rasistin leimaa.

Voi pyhä kirkollisuus

Jotkut saavat vapaasti väittää, että kirkko ja valtio ovat jo erotetut toisistaan. Mutta niin kauan kun koululaiset ja kansanedustajat käyvät kirkossa, niin kauan kuin jotkut kirkot keräävät jäsenmaksunsa veroina tai niin kauan kuin uskonnonopetus tarkoittaa yhden opin opetusta näin ei ole.

Tämä vain tulee aina näin joulun alla mieleen. Yrittävät vielä tästäkin tehdä kristillisen pyhän, mitä se ei alunperin ole.

Koskakohan voisi koittaa se aika, kun yhteiskunta on tarpeeksi maallistunut katkaistaakseen kirkollisen napanuoransa?

perushyödyke ja/tai luksusta

Keskustelin tänään mielenkiintoisia ja älykkäitä energiapolitiikasta. Virkistävää.

Suomen ilmastostrategia olettaa sähkön - ja energian - kulutuksen lähtevän laskuun. Sehän on kohteliaasti sanottuna mielenkiintoinen oletus ja väite. Kumma juttu miten tämä sähköintensiivinen yhteiskuntammealkaa yhtäkkiä kuluttaa vähemmän sähköä, kun hallitus leikkii kaksivuotiasta ja huutaa "tahtoo,tahtoo!".

Sähkö on hyvinvointitekijä, perushyödyke. Kaukana ei ole tosin se aika, kun se oli luksusta. Mutta nykyisessä tilanteessa siitä pitäisi taas tehdä luksusta, jotta sen kulutus pienenisi. Suomeksi siis sen hinnan ja/tai saatavuuden pitäisi olla tolkuton.

Sähkönkulutus ei tule pienenemään - sen olettaminen on haihattelua. Pitää keskittyä siihen, miten tätä perushyödykettä tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi.