Nopeaa toimintaa

Nyt joku suomalainen poliitikko jaksoi vielä kitistä "pettymystään" ruotsalaisten päätökseen olla lähtemättä Naton NRF joukkoihin vielä mukaan. Hohhoi. Asia kun nyt ei ole millään tavalla mielenkiintoinen, lähtikö Ruotsi nyt, menikö Suomi ja mihin meni. Siis tämä tekniikka tässä asiassa.

Se mistä ei puhuta, ja joka allekirjoittaaneesta tässä on tärkeää on se, että meillä syntyy kovaa vauhtia eri organisaatioiden rakenteita kriisinhallintaa varten. On perinteinen yk:n toiminta rauhanturvaajineen, Eu:n taistelujoukot ja Naton nopea toiminta. Minusta katsoen tämä on aika hälyttävää, kun rajallisien resurssien kanssa kamppailevat organisaatiot luovat kaikki omia toimintamallejaan.

Surullisinta on se, että virta vie poispäin YK johtoisesta toiminnasta. YK on käytännöllisistä puutteista huolimatta kuitenkin kansainvälisin ja vakiintunein toimija kansainvälisellä areenalla. On surullista, että kriisinhallinnan johtaminen vie Naton suuntaan, poispäin avoimesta kansainvälisestä yhteistyöstä. Ei, en demonisoi Natoa, vaan suren sitä, että huudamme sotilasorganisaation perään, kun poliittiset yhteenliittymät näyttävät kriisinhallinnassa epäonnistuvan. Annetaan sotilaiden hoitaa, nehän ovat niin kovin tehokkaitakin.

Parempi että hoidetaan jotenkin, kun ei hoideta ollenkaan. Luonnollisesti. Mutta pitäisikö kehityksestä olla huolissaan? Pitäisikö meillä olla oikea "kansainvälisen yhteisön" yhteinen mahdollisuus ja toimintamalli kriisien ehkäisemiseksi ja niiden hallitsemiseksi? Pitäisi ja pitäisi, vastaa allekirjoittanut.

Kyllä ne osaavat!

Olen Kemijärven tapauksen aiemmin ohikiitäen maininnut. Kuvittelin että aiheeseen ei tarvitsisi enää palata, mutta toisinpa todellisuus todisti.

Ovat kertoneet, että Kemijärven kunta harkitsee nyt sekä tehtaan tontin, että tehtaan pakkolunastamista. Pakko antaa tunnustusta: kyllä ne osaavat! Siis ihan aikuisten oikeasti ja myönteisellä mielellä. Laki antaa hienoisen mahdollisuuden yrittää tuota, vaikka jos oikeuteen päädyttäisiinkin, niin on vaikea uskoa laintulkinnan kallistuvan lunastuksen puolelle.

Mutta tuo asenne. Ei tyydytä siihen, että vinguttaisiin kuinka meitä sorretaan ja huudettaisi valtiovaltaa apuun. Etsitään aktiivisesti itse keinoja ja (toivottavasti!) niitä yritetään myös käyttää.

Nähtäisiin sitten sekin, kuinka kepulaiset ovat jos eivät nyt johtamassa, niin ainakin reippaasti mukana operaatiossa, jota voidaan vallan hyvin kutsua kansallistamiseksi - tässä oikeastaan kunnallistamiseksi - tai sitten ihan rapsakkaasti sosialisoinniksi.

Takaisin todellisuuteen

On se vaan kumma kuinka arkielämän säätäminen ehkäisee aktiivista bloginpitämistä - ja ylipäätään tietyntyyppistä ajattelua. Mutta nyt on muuttaminen suurinpiirtein siinä kunnossa, että oma paluu todellisuuteen alkaa olla... todellisuutta.

Nyt on kaikkien asianosaisten tavarat siirtyneet Vantaan Nikinmäkeen, jossa suureen lapsimäärään yhdistyvät alimitoitetut palvelut. Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee, kunhan vauhtiin päästään.

Sen verran on pakko sanoa, että luulisi tällä puheenjohtajaehdokasmäärällä saatavan enemmän keskustelua aikaiseksi. Mutta saahan sitä toivoa. Toivon hartaasti - niin hartaasti kuin agnostikko vain voi - että yksikään ehdokkaista ei ala varmistella ja puhua ympäripyöreitä; yhtään enempää.

Hyvää pääsiäistä, jos joku pääsiäistä varsinaisesti juhlii.

Onko tie todella tämä?

Talouspolitiikka on tärkeää, joskus jopa ratkaisevan tärkeää. Mutta onko se niin tärkeää, että keskeisen oppositiopuolueen kevätkauden keskeisen kokouksen kaksi pääpuhujaa moittivat hallitusta juuri siitä? Ahde ja Heinäluoma tekivät juuri näin.

Eikä siinä mitään, veroissa ja talouspolitiikassa on vikaa. Mutta pitäisikö myös sosiaalipolitiikan ja vaikkapa työllisyyspolitiikan saroilla esittää vaihtoehtoja. Semminkin kun näissä talouspolitiikan uutisissa ei ollut mitään uutta, viestit on kuultu jo syksyllä sekä hallituksen että sdp:n suunnalta. Kummallisen kokouksen pitivät, kaksi (vanhaa) puheenvuoroa taloudesta ja keskeinen päätös siitä, että jäseniä ei puolueessa ole tarvis kuunnella.

Ai niin. Jos kapitalismin kaatavat kapitalisit, niin mahtaako tilalle tulla jokin sosiaalinen talousjärjestelmä?

Yksityisyyden rajat

Maanis-depressiivinen bloggaajanne tässä terve. Ensin tulee merkintöjä lähes joka päivälle - ja sitten jätetään päivätolkulla väliin. Depressiivinen vaihe menossa. Tai sitten näppäimistö on jäänyt maalipensselin varjoon uutta asuntoa sutiessa.

Vanhanen ja Ruusunen. Melkein sadun nimi, mutta käynnissä oleva oikeusprosessi ei sitä ole - satua nimittäin. Mielipiteet pöytään: Vanhanen on lähinnä pikkumainen käydessään asiasta oikeutta. Käsiteltävä asia on kuitenkin kaikkea muuta.

Politiikko eroaa (toivottavasti ja periaatteessa) monesta muusta julkisuuden henkilöstä siinä, että hän ei keskimäärin ole julkisuudessa julkisuuden itsensä vuoksi. Toki on niitä poliitikoita, joiden elämän ja kuoleman kysymys on lööpeissä pysyminen. Ns. mediapersoonista voi kertoa melkein kaiken, mutta pitääkö saman päteä politiikkoon? Niinpä.

En kuitenkaan usko, että rajan piirtäminen on niin vaikeaa, kuin pääministeri siitä nyt on yrittänyt tehdä. Jos on johdonmukainen yksityisasioistaan raportoimisessa - jossain kohtaan on raja, josta ei koskaan kerrota, niin hyvin pitkälle tuota rajaa kunnioitetaan. Mutta jos julkisesti seurustelee jonkun kanssa ja tuo joku eron jälkeen kirjoittaa asiasta kirjan, niin onhan se kirja hiton vaikea kirjoittaa ilman, että toista osapuolta ei mainita.

Ja jos ei perhe-elämäänsä halua lehdissä tai muusa mediassa esiteltävän, niin sitä ei tarvitse kommentoida. Eikä varsinkaan valehdella tavanneensa Ikeassa neti sijaan. Yksityisyyden rajat ovat poliitikollekin olemassa - jos politiikko niin haluaa. Tähän pätee sama kuin valtion omaisuuteen: kerran myytyä on pirun vaikea saada takaisin.

Tiesinhän minä, mutta...

Tiesinhän minä, että työmatkaliikenne on Helsingin rajojen ulkopuolelta kovin kallista. Tai siis kallista se on sisäpuoleltakin. Mutta naurettavaltahan se tuntuu, kun matka pitenee muutamalla kilometrillä ja hinta kallistuu puolella.

Muistanko ihan väärin, vai ovatko kaikki matkat muuttumassa kilometriperusteisiksi? Ehkä joku joukkoliikenneasioista enemmän tietävä voisi valaista. Jos näin on niin hyvä, askel parempaan. Vaikka itseasiassa olisin taipuvainen pitämään samaa maksua kaikille parempana kuin kilometriperustetta.

Menköön tämä sitten osastoon valituksia vantaalta, mutta kunhan huomioin. Viikon vantaalaisuus ei ole vielä yhtään saanut muuttamaan mieltäni sen suhteen, että kaikki pääkaupunkiseudun kunnat pitäisi niputtaa yhteen ja mielellään kiiruusti. Vaikka sitten valtion päätöksellä (nämä kunnathan eivät siihen tule itse kykenemään).