Hiljaista on pidellyt. Ajatuksia kyllä on, on ollut ja toivottavati tulee olemaan. Mutta niiden muotoutuminen teksteiksi tai sinnepäin, on ollut takkuista. Ei ole vaan tullut tartuttua toimeen. Mutta mitäs sitä harrastuksestaan stressiä ottamaan.
Nokian vesikriisi on ikävä tapaus, mutta toisaalta sen jälkihoito herättää tiettyjä kysymyksiä. Ihmisten tunteet ja niiden projisoituminen tiettyihin johtaviin henkilöihin, ovat ymmärrettäviä. Mutta onko tässä tilanteessa todellista vastuunkantoa erota tai erottaa joku, vaan alkaa laittamaan asioita kuntoon itse tai nykyisellä miehityksellä. Toisaalta tunteiden selvittämiseksi jonkun syyllisen vertauskuvallinen lahtaaminen voi olla paikallaan.
Joku hetki sitten tuli kirjoitettua suomalaisista luokista. Ajatus pyörii niissä edelleen, pitäisi kirjata oikeastaan tiettyjä ehtoja millä luokka-asema nykyisin määräytyy. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin joskus sata vuotta sitten, mutta totta kuitenkin. Täytyy antaa ajatuksen muhia.
Hallituksen ja opposition voisi taas haukkua ihan yhtäläisesti, mutta olen niin rakentavalla ja iloisella tuulella, että jääköön nyt. Turhaa leukojen tai tekstin louskutusta lienen syksyn mittaan harrastanut aivan tarpeeksi.
1 kommentti:
Ihmisten mentaliteettiin yleensä kuuluu että kun jotakin ikävää tapahtuu on tärkeintä saada syylliset nimetyksi ja rangaistuksi. Tämä siis siihen Nokiaan liittyen.
Lähetä kommentti