Historiallisen kovan sosialidemokraattien vaalitappion alla moni blogikikin nytkähti liikkeelle ja pohti puolueen tilaa ja kehityssuuntia. Hyvä niin, nähtäväksi jää mitä toteutuu ja miten. Harvinaisen vähän olen itse osallistunut, enkä osallistu nytkään – keskityn nalkuttamiseen.
Eniten tilaa blogossfäärissä sekä puolueen äänenkannattajassa ovat saaneet keskustelut ja mielipiteet järjestörakenteellisista kysymyksistä. Niissäkin on toki paljon kehitettävää, mutta niillä ei politiikan tai järjestäytyneen sosialidemokratian ongelmia ratkaista. Hyvä kuitenkin, että pohditaan.
Mutta kuitenkin, sillä onko puoluekokouskausi kaksi, kolme tai nelivuotinen ei ole mitään merkitystä sen kannalta, miten puoluetta voidaan kehittää tai miten se voi kerätä kannatusta vaaleissa. Kysymys puoluekokousedustajien määrästä on järjestödemokratian kannalta oleellinen, mutta sen vaikutus edellä mainittuihin asioihin ei ole kovin suuri sekään.
Vaatimukset puolueen puheenjohtajan valinnasta jäsenäänestyksellä juontavat juurensa juuri puoluekokousedustajien pienestä määrästä. Puheenjohtajaksi tulee valittua se, joka nauttii muutaman tärkeimmän piirijärjestön ja harmaan eminenssin tukea, ei välttämättä se, joka nauttii puolueen kannattajien enemmistön tukea. Järjestödemokratian nimissä: jäsenäänestykseen vaan. Puolueen kannatuksen ja kehityksen kannalta: melkein se ja sama.
Oleellista on se, että mikään puolueen järjestöllisistä rakenteista ei ole sellainen, että se estäisi järkevää ja eteenpäin vievää toimintaa, jos sellaiseen on halua ja tahtoa. Suurin ongelma onkin siis halun ja tahdon puuttumisessa. Miten sosialidemokraatit voisivat vakuuttaa passiiviset kansalaiset äänestämisen mielekkyydestä ylipäänsä, kun omakaan into, halu ja vakaumus eivät ole kovin korkealla tasolla?
Näiden tunnepuolen asioiden ontuminen taas johtuu ainakin merkittävältään osaltaan politiikanteon ontumisesta. Ei ole keskitytty tuottamaan omia ajatuksia ja ideoita, vaan kommentoimaan ympärillä tapahtuvaa ja reagoimaan (vrt. nykyinen oppositiopolitiikka). Liian usein hallitusvastuun aikana kuultiin näkemyksiä ”tälle politiikalle ei ole vaihtoehtoa”, ”tässä tilanteessa on pakko toimia näin” ja niin edelleen.
Puoluekokouspäätösten valtaenemmistöllä ei ole minkäänlaista merkitystä puolueen harjoittamalle politiikalle, mikä saattaa aiheuttaa jonkinlaista passiivisuutta. Päätökset ovat tyhjiä kirjaimia, käytännön politiikka muotoillaan jossain muualla. Vain tietyn tyyppisillä kannoilla – esim. nato-jäsenyys – on jonkinlaista ohjaavaa vaikutusta. Joko päätöksentekotapa tai niiden soveltaminen ovat vääriä.
Puolueen jäsenyydellä ei rivijäsenelle ole mitään muuta merkitystä, kuin henkilökohtainen tuen osoittaminen. Et saa sen enempää tietoa asioista, eikä sinulla käytännössä ole mahdollisuutta juuri enempää osallistua mihinkään yhteiskunnallisesti rakentavaan toimintaan. Miksi liittyä tai miksi aktivoitua toimimaan, jos siitä ei saa mitään irti? Pääsyy aktiivisuudelle onkin se, että tuntee henkilökohtaista kutsumusta erilaisiin julkisiin luottamustehtäviin.
Valta on luisunut käytännössä kokonaan puolueorganisaatiolta eduskuntaryhmälle – ja sielläkin hyvin pienen sisäpiirin käsiin. Mahdollisuus järjestössä toimimalla vaikuttaa asioihin on marginaalisen pieni, koska valta yksinkertaisesti on muualla. Samalla aktiivinen toiminta on valunut eduskuntaryhmän ympärille ja kansanedustajien tukiryhmiin. Politiikkaakin siis tehdään järjestöllisten kanavien ulkopuolella.
Politiikan muotoilun muuttuneet suhteet pitäisi tunnustaa ja määritellä toiminta sen mukaan. Tai ottaa asioista todella kiinni ja palauttaa sosialidemokraattisen politiikan muotoilu takaisin sosialidemokraattiselle puolueorgaanille. Jälkimmäinen taas vaatisi sellaista järjestöjohtoa, joka olisi asiasta kiinnostunut henkilökohtaisen vallan ja vaikuttamisen sijaan.
3 kommenttia:
Jos nyt katsoisi asioita ihan tavallisen suomalaisen työttömän, palkansaajan, vammaisen, kuntoutujan, alkoholistin jne. kannalta, niin on sillä kyllä ihan oikeasti todella paljon merkitystä, mitkä puolueet ovat hallituksessa ja mitkä eivät.
Minua risoo kyynisyys ja valitus että valta valuu muualle - kyllä hallitus käyttää niitä verovaroja, tukee kasvupolitiikkaa, nostaa tulonsiirtoja, tai leikkaa. Valta ei ole missään SDP:n eduskuntaryhmässä, se on hallituksessa.
Petterillä oli järkeviä pointteja järjestöuudistusten relevantista, mutta perusasennetta vähän kummastelen. En tiedä mistä se synkkämielisyys ja passiivinen ote valuu, vähän muuallakin kuin tässä blogissa.
Tehkääpä muutama avaus! Laittakaa niitä vaikka reilusuomi-sivuille tai erilaisten työryhmäpoppoiden sihteereille. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Hankitaan tietoa, tulkitaan sitä ja muodostetaan mielipiteitä. SONK:n uusi asiakirja tekee tätä, Oksa ja muut vanhat jermut voisivat ottaa mallia :)
No, totta kai jokainen pohdiskelee omassa blogissaan siitä näkökulmasta kuin haluaa.
Noh, kokemuksen kautta on tullut tiettyä kyynisyyttä suhteessa näihin uudistuksiin.
Ja sitä faktaa, että valta sosialidemokraattisessa liikkeessä on siirtynyt entistä enemmän eduskuntaryhmälle, ei varmaankaan käy kiistäminen? Eller hur? Sitä valtaa tarkoitin, en valtaa yleisesti.
Juuh, mutta ota huomioon, että en ota itseäni tässä asiassa vakavasti, siksi jo alussa annoin valitusvaroituksen. Olen vallan hyvin tietoinen, ettei tässä postauksessa ole mitään rakentavaa. Tosin järjestöllisestä kehittämisestä kiinnostunut ihminen puolueen johdossa olisi kiva yllätys ihan oikeastikin.
Ja nuo synkkämielisyydet suhteessa esim. puoluekokouspäätökseen johtavat suoraan omasta kokemuksesta. Olen taipuvainen pitämään niitä tosina kunnes todellisuus toisin todistaa :)
Ainakin minä kannan enemmän huolta Sdp:n kuin hallituksen tilasta, ja siksi aion jatkossakin kiinnittää enemmän huomiota Sdp:n tekemisiin. Ja olen kyllä parhaani mukaan myös pyrkinyt erilaisilla foorumeilla tuomaan vaihtoehtoisia avauksia esille.
Kyynikko minussa toteaa että sillä mitkä puolueet ovat hallituksessa tai oppositiossa näyttää olevan merkitystä ainakin kyseisten puolueiden painotuksiin. Tietysti se laaja osa demareista joka jo hallituskaudellakin oli oppositiohenkistä lienee tyytyväistä väkeä esim. Sdp:n puheenjohtajan ja Uutispäivä Demarin viime päiväisiin UPI:n Natoselvitykselle kriittisiin kommentteihin.
Lähetä kommentti