Tällä lähes jo loppuun kuluneella viikolla tyhjennettiin taas yksi talo valtaajista Helsingissä. Talonvaltaus elää nyt Suomessa toista tulemistaan, ilmeisesti uuden aktivistisukupolven mukana.
Ilmiö ei ole ihan ongelmaton. Toisaalta talonvaltaajat kiinnittävät huomiota erinomaiseen tärkeään asiaan, miksi ihmeessä julkisesti omistettuja kiinteistöjä ja tiloja on tyhjillään, jos ja nimenomaan kun niille olisi myös hyödyllistä käyttöä. Argumentit jossa viitataan aiheutuviin kuluihin, joille ei talonvaltaajien tarkoittamassa käytössä, olisi maksajaa, ovat byrokratian sumuverhoa ja puhtaasti järjestelykysymys.
Toisaalta nyt valtaajat ovat vallanneet myös yksityisomisteisia tiloja. Tämä onkin vaikeampi juttu, mihin kohtaan pitää vetää omaisuudensuojen raja? Varsinkin Suomessa, jossa julkinen valta on vahva, ei nähdäkseni ole tähän syytä kajota. Jos yhtiö tai ihminen omistaa kiinteistön ja haluaa sen syystä tai toisesta pitää tyhjänä, niin eiköhän tällä ole siihen oikeus.
Ja siksi toisekseen, talonvaltaus on vähän ongelmallinen juttu eettisesti muutenkin. Loppukädessä kyse on mielivallasta ja vahvemman vallasta, vaikka aktivisteista varmasti tuntuu, että juuri näitä vastaan he taistelevat. Sillä entäpä jos valtaajaryhmiä on useita, kiinteistö jää sen haltuun, joka ehtii ensin - tai sen haltuun, jolla on eniten ja isoimpia valtaajia? Entä jos kiinteistölle valtauksen jälkeen olisikin yhteiskunnalla muuta, ihan perusteltua, käyttöä. Kapina?
Huomio kiinnittyy oikeaan asiaan, mutta keinot ovat, jos eivät väärät, niin häilyvät linjalla vahvasti.
Otsikko on repäisty siitä, että minulle oli ala-asteikäisenä äidin Amsterdamista tuoma paita, jossa oli ritsalla uhkaavaan Bart Simpsonin kuva - ja kyseinen teksti. Paitaa ei taatusti oltu ostettu tekstin takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti