Suomen Kiinteistöliitto julkisti selvityksen asuinkuluista eri kunnissa asuinkerrostaloissa eli ns. indeksitalovertailun.
Selvitys on aika karua kertomaa tasa-arvon näkökulmasta. Kunnalliset maksut ja taksat ovat hyvin eritasoiset eri osissa maata ja vaikuttavat asumisen hintaan hyvinkin paljon. Lähtökohdan olisi kuitenkin hyvä olla se, että kulut olisivat suhteellisesti samaa luokkaa eri osissa maata.
Mitä tehdä? Kunnilla on oikeus määrätä maksunsa ja taksansa omien tarpeidensa mukaan. Tottakai kustannusrakenteekin ovat erilaisia, mutta tiettyä yhdenmukaisuutta olisi minusta silti lupa odottaa.
Huolestuttavinta on se, että näistä maksuista ei yleisesti ottaen keskustella ollenkaan samalla tavalla kuin kunnallisveroprosentista, vaikka kyse on käytännössä ihan samanlaisista instrumenteista hankkia rahaa kunnan käyttöön. Jos vertailee kuntia pelkästään veroprosentin mukaan, saattaa todellisuudesta saada hyvinkin kieroutuneen kuvan.
Kunnallisten kustannustenmäärittelyn normit ovat tällä hetkellä selkeästi liian löysät. Ei ole kenenkään etu, että kunnat ovat jatkuvasti menossa eriytyneen kehityksen tietä ja kilpailevat keskenään kustannusten kautta suhteessa potentiaalisiin asukkaisiin. Terveempää kilpailua olisi hyvän asuin -ja elinympäristön tarjoaminen.
PS.
Niille jotka ovat kiinnostuneita työmarkkinajärjestelmästä ja siihen liittyvistä paineista kannattaa tsekata ruotsalaisen bloggerin Eric Sundströmin kokoava kirjoitus ns. Vaxholmin tapauksesta, joka antaa työmarkkina -ja poliittisille järjestelmille erittäin mielenkiintoisen ennakkotapauksen.
1 kommentti:
Paras tapa hoitaa tasa-arvoa olisi tyhjentää pohjoinen osa maata.
Lähetä kommentti