Jokapäiväisiin uutisiin on tullut toistaiseksi pysyvä lisä näistä Tanskan vastaisista mielenosoituksista. Tuomiojan kommentti asiasta oli hyvä, kyse ei ole niinkään näistä kuvista, vaan kasvaneesta jännitteestä, joka löysi (purkautumis?)väylän näiden pilakuvien julkaisusta.
Asiaan liittyy useita tärkeitä kohtia. Ehkä tärkein liittyy kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja toisten ymmärtämiseen. Nk. läntinen kulttuurimme pyrkii ymmärtämään ja suvaitsemaan kaikkea. Ja samalla toimii oletuksen pohjalta, että muutkin niin tekevät. Pitkälle tämä - varsinkin tässä yhteydessä - johtuu siitä, että olemme erittäin pitkälle maallistuneita. Uskonnollisiin ja poliittisiin opinkappaleisiin ei suhtauduta kiihkomielisesti yleisellä tasolla, vaikka niinkin suhtautuvia yksilöitä tietysti löytyy.
Islamilainen maailma, uskonnon ja kulttuurin välinen liitto, suhtautuu hieman eri tavalla. Tai ainakin siinä maailmassa on enemmän ja enemmän vaikutusvaltaa omaavia tahoja, jotka uskovat asioihin tosissaan kiihkomielisesti. Ymmärtäminen ja suvaitsevaisuus eivät ole niin vallitsevia arvoja kuin meillä.
Tämä nostaa esiin vanhan kunnon relativismin kysymyksen. Koska meistä suvaitsevaisuus ja toisten ymmärtäminen ovat tärkeitä arvoja, voimmeko odottaa niitä muilta samalla tavalla?
Vastaus on, että emme voi. Universaalien arvojen soveltaminen kaikkiin on ongelmallista. Rinnakkainelon ja vuoropuhelun taas on pakko olla mahdollista, sillä vaihtoehdon katastrofaalisuus on yksinkertaisesti kestämätön.
Toinen asia on kysymys sananvapaudesta. Itsekin olen sitä mieltä, että mitä tahansa saa sanoa tai julkaista, kunhan ei pyri vahingoittamaan muita (vrt. kansanryhmää vastaan kiihottaminen). Jylland's Postenilla oli siis sananvapauden näkökulmasta täysi oikeus julkaista nämä kohutut kuvat.
Lehti ei kuitenkaan osoittanut hyvää makua tai kelvollista harkintaa. Toimituksen oli pakko tietää, että kaivavat vertan nenästään. Julkaiseminen oli kyseenalaista siinäkin mielessä, että aineisto ei varsinaisesti omaa mitään oleellista uutis, mielipide tai journalistista arvoa. Kyse oli viihteestä. Tuskin viihteen tarkoituksena tarvitsee olla loukkaaminen?
Hyvän maun kysymykseen en mene pidemmälle, vaikka se mielenkiintoinen filosofinen kysymys onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti