Arkkitehtuurimme suuren nimen - Alvar Aallon - rakennusperintö herättää suuria tunteita. Kaikki varmaan muistavat keskustelun Finlandiatalon marmoripäällysteestä. Moni on varmasti huomannut väittelyn Stora Enson pääkonttorin julkisivuremontista.
Rakennusten säilyttäminen ja suojelu on tiettyyn rajaan asti perusteltua. Menneiden polvien tyylistä, hengestä ja näkemyksistä pitää säilyä rakennuksia ja rakennelmia seuraaville polville. Kaikkea ei kuitenkaan voi tai pidä suojella. Kaupunkiin, elävään kaupunkiin, kuuluu oleellisena osana muutos: tarpeet ja näkemykset vaihtelevat, rakennusten, teiden ja järjestelyjen pitää elää niiden mukana.
Aallon marmoripinnoitteiden suojelu on järjetöntä. Marmori ei kestä meidän ilmastoamme, se lienee jo käytännössä kipristelevien ja putoilevien laattojem muodossa testattu. Marmorin kokeileminen talojen ulkopinnoissa on aikansa lapsi, jota meidän ei enää tarvitsisi kunnioittaa. On tuhlausta vaatia säilyttämään marmoria pinnoissa, kun se ei kerran siellä kestä.
Annetaan todellisuudelle periksi ja vaihdetaan niin Stora Enson konttorin kuin Finlandiatalonkin marmorit vaaleaan graniittiin. Ihan terveen järjen nimissä.
2 kommenttia:
Niinpä niin, mutta kuinka usein järki ja arkitehtuuri kohtaavat?
Vielä suunnitteluvaiheessa sitä tapahtuukin. Mutta kun on kyse arkkitehtuurin suojelemisesta niin sanoisin, että hyvin hyvin harvoin.
Vakaa aikomukseni on kaupunkisuunnittelulautakunnassa äänestää Stora Enson suojelukaavaa vastaan.
Lähetä kommentti