torstaina, lokakuuta 21, 2010

Hyviä tavoitteita, huonoa politiikkaa

Se on näitä peruskysymyksiä. Politiikassa ja asenteessa maailmaan muutenkin. Se klassinen kysymys siitä, että oikeuttaako hyvä päämäärä käytettävät keinot. Varsinkin siis, jos keinot ovat vähintäänkin epäilyttäviä.

Minusta tämä on itsestäänselvää. Eli ei se nyt vaan olisi ollut oikeutettua murhata Hitleriä, jos sillä olisi ainakin osa II maailmanrytinän seurauksista välttää. Muun väittäminien on - taas minusta - melko epäilyttävää moraalia. Siis sitä moraalia, jonka mukaan voi varastaa, jos ei jää kiinni.

Mutta meinaa lipsahtaa sivu-urille. Ajatus syntyi siitä, että Helsingin kaupunginvaltuusto typerehti tässä vuokra-asuntoyhtiöidensä kanssa.

Tavoite on hyvä. Siis se, että vuokrataloyhtiöt niputetaan yhteen. Silloin esimerkiksi vahinkojensieto nousee, kun kustannuksia on jakamassa useampi talo ja vuokrankorotuspaineet tasaantuvat. Melko kannatettavaa.

Mutta tapa on aivan syvältä. Nyt on olemassa hyviä, huonoja ja siltä väliltä olevia yhtitöitä. Jos ja kun ne niputetaan yhteen ilman lisärahaa, niin käytännössä hyvien yhtiöiden asukkailla maksatetaan huonojen virheet. Melko epäreilua. Ja voisi kysyä, että missä on näitä yhtiöitä hoitaneiden vastuu tässä mallissa? Ei missään, on varmaan vastaus.

Kaupunki olisi voinut tehdä asian reilusti ja laittaa riittävästi rahaa prosessiin, jotta yhtiöt siirtyisivät uuteen samalta viivatalta. Asia olisi kunnossa. Mutta kun se ei ole kunnossa, niin ei todellakaan olisi kannattanut. Kiitos niille rohkeille, jotka eivät valtuussa typerehtineet tässä asiassa.

Helsinkiläinen esimerkki, mutta valtakunnallinen ja jopa universaali sovellettavuus: Ei tehdä tyhmää politiikkaa hyvien tavoitteiden varjolla. 

Ei kommentteja: