Blogi palaa

Olen tässä kesän mittaan herännyt taas blogikirjoittamiseen tuon "Jälleen yksi elämäntapamuutos" -sisarblogini kanssa. Niinpä tämä 'varsinainen' bloginikin palaa tauoltaan ja tekstiä alkaa jälleen ilmestyä verkkoon.

En sano, kun en voi, tässä sitä, että "tarkoitus on kyllä ollut kirjoittaa, mutta vähän pitkäksi tämä tauko venähti...". Tauko on ollut enemmän tarkoituksellinen kuin vain pitkittynyt tauko. Kirjoitan nyt ja olen aina kirjoittanut omaksi harrastuksekseni, jakaakseni saamaani ajatusta, purkaakseni ajatuksia. Näin ollen siinä vaiheessa, kun blogin päivittäminen alkoi tuntuu raskaalta, velvollisuudenomaiselta, päätin että ei ole pakko, jos ei tahdo.

Nyt tämä tuntuu taas miellyttävältä ja asiaakin alkaa taas kaiketin kertymään hampaankoloon. Sisältö ei varmaankaan vanhasta linjasta muutu: politiikkaa, mikä tarkoittaa ajassa liikkuvien asioiden kommentointia ja joskus harvoin omia ajatuksia. Harvoin siksi, että niitä ei kovin usein ole. Filosofiaa, mikä usein tarkoittaa lähes samaa kuin politiikka, mutta ainakin ajatuksissani kouraisee vähän syvemmältä, sielä ajattelun perusteista. Satunnaista jalkapalloa, se nyt kuitenkin on yksi hyvän elämän keskeisistä rakennusaineista. Ja sitten elämää, mikä tarkoittaa kaikkea loppua, arkea ja juhlaa.

Sattuneesta syystä politiikan kommentointini sisältää usein työmarkkinanäkökulman tai liittyy työmarkkinoihin. Kai siitä kirjoittaa, mitä kuvittelee eniten ymmärtävänsä. Valitettavan usein huomaan kommentoijan ääneni olevan sarkastinen ja kyyninen, mutta epäilen vahvasti, että se johtuu kommentointien kohteesta enemmän kuin kommentoijasta. Tai ainakin asia on mukavampi selittää niin päin.

Blogi palaa, taas kerran.