Ensin pieni etäinen toive, joka kiitää kauas Atlantin taakse. "Älä tee sitä, Barack!" Vaikka vaikuttaakin epätodennäköiseltä, että Obama valitsisi Clintonia varapresidenttiehdokkaakseen, niin silti lähetän asiasta toiveeni kiitämään. Allekirjoittanelle moinen valinta olisi riittävä syy alkaa kannattaa republikaanista ehdokasta. Ei uutta (ja samalla sitä vanhaa) Clintonia valkoiseen taloon, kiitos.
Tänää toivottovasti päästään osaltaan normalisoimaan suomalaistan politiikkaa, kun SDP on saanut johtajavalintansa tehtyä. Oppositiopolitiikka on pitkään ollut rampaa, koska pääoppositiopuolueen energia on mennyt uuden johdon valinnan valmistelemiseen. Niin julkisuudessa kuin pitkälle kulissien takana. Eero on yrittänyt, itse asiassa parin viime kuukauden aikan on väläyksittäin näkynyt sitä Eeroa, jota ylistettiin puoluesihteerinä. Paineettoman tilan siunauksia?
Politiikka on (valitettavasti) henkilöitynyt niin voimakkaasti, että puoluekokouksen oleellinen anti on annettu tänään. Jos poliittinen tilanne - eli käytännössä lyhytaikaisen kannatuksen hankkiminen - sitä vaatii, niin huomenna hyväksyttävillä asiapapereilla pyyhitään se paikka, mihin aurinko ei paista. Toki politiikkaan kuuluvat kompromissit, mutta pitää osata myös kertoa mistä luovuttiin ja miksi, eikä jeesustellla, että onhan nämä tehty koska ja koska... Mutta nyt kyynikko minussa nostaa taas päätään.
Maanantaina kohti arkea, uuden johdon voimin (joka toivottavasti on hyvä, muunkinlaisia vaihtoehtoja on). Toteuttamaan opposition päätarkoitusta, pyrkimystä syrjäyttää hallitus, mieluiten poliittisilla, ohjelmallisilla, asioilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti