Wall street vs. bling-bling

Viime vaaleissa ottivat yhteen Wall Steet vasemmisto ja bling-bling oikeisto. Jos nyt tuli mieleen, että "Was zum Teufel! Anteeksi mitä?", niin ei se mitään. Yritän selittää.

Termin Wall Street vasemmisto kuulin eilen eräässä seminaarissa eräältä skp:laiselta - siis ihan oikeelta kommarilta. Ei liene yhtään ihmeellistä, etten ihan päässyt perille siitä, mitä hän termillä tarkoitti. Mutta itse termi oli minusta aika hieno ja kehitin sille sisältöä.

Wall Street vasemmisto on tämä, jolta on oma taloudellinen maailmanselitys mennyt alta. Osa enemmän riemuissaan, osa hampaat irvessä, on joutunut hyväksymään sen, että markkinatalous on ainoa mitä jäi jäljelle. Taloudellinen liberalismi tuli, näki ja voitti. Vasemmistokin joutui halaamaan Wall Streetiä.

Ja juuri se, että vasemmisto ei ole onnistunut luomaan uutta kilpailevaa taloudellista teoriaa, iskee vasemmistoa nilkoille lähes rampauttamiseen asti - jatkuvasti. Annamme tyhjiä lausuntoja siitä, kuinka "markkintaloutta pitää hallita" tai "vapaan kilpailun kielteisiä vaikutuksia ehkäistä". Mutta olemme täysin neuvottomia, kun pitäisi kertoa konkreettisesti miten tämä tehdään. Se kilpaileva maailmanselitys voisi olla hallittu tai ohjattu markkinatalous, jos joku tietäisi miten se tehdään.

Ja bling-bling oikeisto? Just, paradoksaalistahan tämä on. Voittonsa suurimmalla hetkellä, kun oikeisto voisi rypeä kunniassaan, siinä miten heidän perimmäinen taloudellinen ajattelunsa voitti - "hei, me oltiin oikeassa! koko ajan!", he kääntyvät retorisesti vasemmistoon päin ja hakevat kaikki politiikkansa eväät retoriikasta ja imagosta. Bling-bling, kaikki on kiinni siitä että näytetään hyvältä, mitä sitten vaikka se olisi ontto kuori, onhan se sentään kaunis!

Wall Street vasemmisto ja bling-bling oikeisto, tämän päivän luokkajako...