Mitä hoitajaliitot haluavat...

Ennen turhien höpöttämistä oikeasti tärkeät asiat. Kun Suomi pelasi eilen Puolan kanssa tasan, niin vähän hiekkaa lensi tielle EM-kisoihin - joka olisi suomalaisen urheilun kaikkien aikojen saavutus. Mutta mahdollista se on omalla pelillä vieläkin: Pitää voittaa Belgia ja Armenia ja hoitaa tasuri Portugalin kanssa. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta...

Ja sitten muuhun. Kunta-alan neuvotteluita on takunnut pitkin matkaa se, että on näyttänyt siltä, että hoitajaliitot eivät tiedä mitä haluavat (Super+tehy, neuvotteluissa tnj). Mitenkään muuten ei ole voinut tulkita sitä, että korotustavoitteita yms. ei ole jätetty. Neuvottelupöydistä tihkuneet tiedot ovat kertoneet hyvin päämäärättömästä käytöksestä.

Tätä olen pelännyt ja nyt se myös selvisi. Liitot ovat todenneet, että järjestöpolitiikka ajaa ohi palkkapolitiikan tällä kierroksella. Oman statuksen ja järjestöllisen aseman turvaamiseksi pyritään hoitamaan irtautuminen yhteisestä sopimuksesta - ja yhteisestä voimasta.

Kun jo lääkärit ja opettajat ovat omalla sopimuksella, niin yhtää ryhmää ei saa päästää irtautumaan kunta-alan yhteisestä sopimuksesta. Irtautujia ilmaantuu helposti lisääkin ja jokainen irtautuja heikentää yhteistä neuvotteluvoimaa ja mahdollistaa työnantajan peluuttaa eri ryhmiä toisiaan vastaan.

Perimmiltään syy on siinä, että hoitajaliitot myyvät ennenkaikkea ammatilliseen identiteettiin perustuvaa järjestäytymistä, joka ei laajana käsityksenä yksinkertaisesti toimi. Toimivampaa ja tehokkaampaa on kerätä kaikki saman työnantajan palveluksessa olevat samaan porukkaan, jotta yhteinen neuvottelu - ja tarvittaessa lakkorintama - ovat olemassa.

Jos hoitajaliitot oman sopimukse saisivat, pystyisivät he jäsenistölleen perustelemaan vaikka hieman odotettua heikommat korotuksetkin. "Ei, ei nyt ei tullut ihan sitä mitä haluttiin. Mutta nyt meillä on oma soppari ja ens kierroksella nuo muut ei enää voi kiusata meitä....".