Maalaisliitto ja köyhän asia

Verkon totuuden äänintorvi, Maalaisliiton ylimmäinen bittivirtalipunkannattelija, Verkkolehti Apila kertoo:

"Keskusta voi olla tyytyväinen Vanhasen II hallituksen ensimmäisen budjettiriihen veroratkaisuihin, joissa on huomioitu ”köyhän asia”. "

Ja miten tämä tapahtuu:

"Ruoan arvonlisäveron alentaminen on sosiaalisesti oikeudenmukainen toimenpide, sillä siitä hyötyvät kaikki suomalaiset"

"Vanhasen II hallitus korjaa eläkeläisten verotukseen liittyvät ongelmat."

"Hallitus uudistaa perintöverotusta korottamalla verottoman perinnön alarajan nykyisestä 3 400 eurosta 20 000 euroon."

"Myös palkansaajien tuloverotusta kevennetään ja sen vaikutus on henkeä kohti 100-300 euron luokkaa. "

"Budjettiriihessä päätettiin myös verokiristyksistä. Energiaverojen korotukset tuntuvat kaikkien kansalaisten kukkarossa...Alkoholijuomien verotus kiristyy 10-15 prosentin verran..."

Juu-u, pakko sanoa, että kyllä ollaan niin vahvasti oltu köyhän asialla ettei ole tosikaan. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että tehdään (järjetön) veronalennus, josta rikkaat hyötyvät enemmän kuin köyhät (ruokavero). Ulosmitataan sama raha korotuksilla(viina ja energia). Valehdellaan alentavan tuloverotusta, kun oikeasti tehdään inflaatiotarkistus ja pidetään samalla tasolla. Pienituloisempia eläkeläisiä toki autetaan.

Ja perinteisestihän perinnöt ovat olleet köyhien yksi suurimpia ongelmia.

Syyttäisin, jos viitsisin

Olipa Suomessa kerran eduskuntavaalit, ei niin kovin kauaa aikaa sitten. Kuultiinpa monesta suusta, kuinka eräs hallituspuolue - pitkäaikainen sellainen - oli kasvanut ylimieliseksi, suorastaan demokratiaa vähätteleväksi.

Tulivat sitten vaalit ja puolue otti ja tippui oppositioon. Kas, näinhän se elämä ja politiikka menee - ei siinä mitään. Sinne nöyryyttä oppimaan sanoivat valtaan nousseet syyttelijät.

Menipä aika muutama. Hallituksen pääcola, jota joskus ministeriksikin sanotaan, ottaa, sanotaanko nyt kohtuullisen, varhaisessa vaiheessa kantaa nykyisen hallituspohjan jatkamiseen.

Ylimielistä ja vallantäyteistä? Syyttäisin, jos viitsisin. Tai pitäisin tällaisia asioita jotenkin oleellisena politiikan kannalta.

Kerrankin samaa mieltä

Allekirjoittanut on harvemmin samaa mieltä Puolustusvoimien ja pääesikunnan kanssa. Satun nyt kuitenkin edustamaan hieman erilaista näkemystä maanpuolustuksesta ja sen järjestämisestä.

Mutta nyt voi kerrankin olla samaa mieltä. Pääsesikunta haluaa kumota Jehovan todistajien poikkeuslain. Juuri näin. Ei ole olemassa mitään perustetta sille, että yhtä uskontokuntaa lellitään ja suositaan eri tavalla kuin muita. En käsitä, miten tuo poikkeuslaki on koskaan edes voinut tulla voimaan.

Vielä kun keksisivät ehdottaa muidenkin asevelvollisuutta koskevien syrjivien määräysten poistamista - kuten vaikkapa sukupuolten erilainen kohtelu.

Back in the game

Vaikka suoritus oli erinomaisen tuskainen, kuningaslajin maajoukkue teki sen mikä piti ja toi pisteet kotiin kohtaamisesta niinkin suuren jalkapallomaan kuin Kazakstanin kanssa. Näin sen pitikin mennä.

Kuten Valtalehden urheilublogikin toteaa niin nyt mahdollisuus ihan oikeasti pelata paikasta kisoissa on (taas) olemassa. Kun Portugalikin sössi Armeniassa tasurin ja vastoin ennakko-odotuksia Belgia niisti Serbialta kotonaan nenän on lähes kaikki saatavissa oleva apu muilta saatu. Tämän jälkeen pitäisi sitten pystyä pelaamaan tosissaan ja hakea voitot ihan itse.

Tilaisuus on nyt olemassa - se pitää vain hyödyntää, pelaamalla pelit voittoon. Tämä taitaa nyt olla se hetki, kun suomifutiksen pään kylmyys mitataan. Ikkuna on auki, mutta pystytäänkö siitä kiipeämään läpi repimättä itseään törröttäviin nauloihin ja ikkunanpuitteisiin on kokonaan toinen juttu.

Nyt tarvittaisiin asuntopolitiikkaa

En tiedä onko kiittäminen ministeri Vapaavuorta, mutta tunne on sellainen, että asuntoasiat ovat olleet julkisuudessa enemmän kuin aikoihin. Ja etenkin - ilahduttavasti - vuokra-asumisen osalta. Tietysti se, että sijoittajat kotiuttavat asunnoista voittojaan ja pistävät kämppiä rahoiksi, saattaa vaikuttaa asiaan. Onhan se puhututtava ilmiö, kun seudulla, jossa jo etukäteen on pula vuokra-asunnoista, syntyy vielä pahempi pula, kun olemassaolevaa asuntokantaa myydään.

Olen asian ajatellu niin, että kaikki muu paitsi sellainen keskustelu - ja toimenpiteet! - jotka johtavat vuokra-asuntojen määrään (radikaaliin) kasvuun, on melko turhaa. Vain lisäämällä (voimakkaasti) tarjontaa voidaan hillitä vuokratason nousua - puhumattakaan vuokrien laskemisesta. Asuntoja omistavat tahot tietysti haluavat niistä parhaan mahdollisen saatavilla olevan tuoton, joten yhteiskunnallista interventiota kaivataan - mitenköhän se asuntoministeriltämme onnistuu.

Jotta vuokralla asuminen olisi todellinen vaihtoehto, sen pitäisi olla selkeästi halvempaa kuin omistus(laina)asuminen. Vaikka asuntojen hintojen taso tunnetaan, tällä hetkellä ei olla lähelläkään tätä tilannetta.

Vuokra-asuntojen rakentamiseen tarvitaan erilaisia tukimalleja (porkkana), pakkokeinoja (omistusasumisen rakentamisen ehdoksi myös vuokrarakentaminen), satsaamista yhteiskunnalliseen tuotantoon. Tai jotain - odotellaan että lama korjaa tilanteen, kun asuntoja taas markkinatilanteesta johtuen tulee vuokralle lisää.

Netti ja äänestys: nettiäänestys

Lindén ehdottaa nettiäänestystä myös Suomeen. Tässä on asia, jossa olen tietoisesti vanhanaikainen - ja ylpeä vanhanaikaisuudestani. Se ei johdu siitä, että suhtautuisin tekniikkaan ja sen tuomiin mahdollisuuksiin epäilevästi tai kielteisesti. En epäile, että äänet alkaisivat kadota bittiavaruuden syövereihin tai muuta sen suuntaista.

Epäilen vahvasti sitä, että tekniikasta riippumatonta asiaan kuuluvaa kohtaa eli äänestyssalaisuutta ei voida varmistaa. Epäilen tapauksia, jossa maatalon isäntä seisoo emännän takana koneella tämän syöttäessä henkilökorttia lukijaan ja äänestäessä näin sanoen:"Kuulehan, kyllä me nyt äänestetään tuota Höyryläistä, kun sitä on täällä äänestetty vaikka kuinka pitkään. Ja naista et nyt ainakaan äänestä!". Epäilen tapauksia, jossa tohvelin tahi muun naistenjalkineen alla oleva oman mielikuvituksensa sankari ottaa kiltisti puoliskoltaan äänestysnumeron vastaan.

Epäilen tapauksia, jossa yli-innokas ehdokas kerää kortit kavereiltaan talteen ja hoitaa äänestämisen heidän puolestaan, kun eivät nämä kuitenkaan muistaisi tai jaksaisi. Epäilen, että samaiset ehdokkaat vaihtoehtoisesti kiertäisivät kaverinsa äänestyspäivänä, jotta nämä muistavat homman hoitaa - eikä ehdokas toki läsnäolollaan vaikuta käyttäytymiseen numeron syötön ja enterin painalluksen kohdalla.

Äänestyssalaisuus on erittäin tarkkaan varjeltava asia. Sitä ei saa loukata kertaakaan, jos loukkaaminen vain on mahdollista välttää. Jos joku kertoo miten se turvataan nettiäänestämisessä, kannatan nettiäänestämistä välittömästi. Muutoin pitäydyn mielipiteessäni, että vaikka ko. tekniikalla pystyttäisiin äänestysprosenttia nostamaan paljonkin, se ei ole otettavan riskin arvoista.

Viimeinkin se selvisi

Kokoomuksen eduskuntaryhmän (silloinen) puheenjohtaja Ben Z. kysyi kyselytunnilla 8.9.2005:
"Ben Zyskowicz/kok: Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä on polttonesteiden hinta ollut ennennäkemättömän korkealla. Pahin hintapiikki näyttäisi nyt onneksi olevan ohi, mutta silti jo useampi kuukausi on oltu todella korkealla tasolla. Suomi on pitkien välimatkojen, kylmän ilmanalan maa, ja näistä korkeista hinnoista kärsivät matkakustannukset, asumiskustannukset, maa- ja metsätalous, tietysti koko raskas liikenne ja sitä kautta myös koko kansantalous. Veron osuus on valtava polttoaineiden hinnoissa, ja tällä hetkellä hallitus rahastaa kansalaisia näillä korkeilla hinnoilla, koska veron osuus tätä kautta tuottaa yhä enemmän. Aikooko hallitus tehdä asialle jotain?"

Selvisipähän sekin mitä tuolloin kokoomus tarkoitti asialle jotain tekemisellä. Veroa olisi pitänyt korottaa, jotta saadaan lisää rahaa. Jotkut saattoivat kuvitella, että olisi pitänyt alentaa. Mutta mitä ilmeisemmin ei, kun katsoo bensan hintaa nyt ja toisaalta budjettiehdotelmaa, jossa veroa korotetaan.

Kaikki näemmä selviää aikanaan.

EDIT 18.8. Olihan siellä hallituksen ministeri Pekkarinen(maal.) silloin 05 vaatimassa niitä veronalennuksia ja kokoomus kunnostautui asiassa muutenkin. Linkit vuoden 05 merkintöihin asiasta tässä blogissa.

Tie radioon

Pari päivää sitten puhelin soi, soittaja kertoo olevan Ylestä ja kysyy enkös kirjoittanutkin talonvaltauksesta blogiini jokin aika sitten. "Kirjoitin toki...", vastaan hämmentyneenä. Soittaja jatkaa ja kertoo, että asiasta olla tekemässä Enbusken ohjelmaan keskustelua ja että olisinko halukas tulemaan puhumaan asiasta, esiintymään ainakin vähän kriittisenä äänenä. "Eihän mulla koskaan ole keskustelua vastaan mitään ollut".

Ja niin, blogiin tehty merkintä johtaa allekirjoittaneen Tuomas Enbusken ohjelmaan ensi tiistaina 21.8. kello 9.00 keskustelemaan talonvaltauksista, niiden oikeutuksista ja taustoista Ville Komsin ja nuorisotutkija Mikko Salasuon kanssa.

Keskustelu ja väittely on itsessään kivaa, joten parhaimmillaan tästä voi tulla mielenkiintoista. Kutkuttavaa on myös se, että olen tällä kertaa puhumassa vain itsenäni, en minkään organisaation tai tahon edustajana - ei tartte pidätellä välttämättä.

Demokratia on kylmää

SDP:ssä käynnissä olevasta - ainakin jonkinlaisesta - uudistuskeskustelusta on noussut esiin ajatus myös puolueen nimen muuttamisesta. Vanha herra Lehtinen heitti, että voisimme jättää sen sosiali -etuliitteen pois ja olla ihan vaan demokraatteja.

Saivarrelleenpa - aliarvostettu harrastus - nyt hetki. Pelkkä demokratia on hieno juttu sekin. Tiedättehän "power to the people!". Mutta pelkkä demokratia on aika kylmä, kalsa ja päämääräätön juttu. Se tarkoittaa vain sitä, että jonkinlaisella systeemillä saa kansa tai sen suuri enemmistö olla mukana päättämässä (valitsemassa päättäjiä) asioita. Eli demokraattinen puolue julistautuu vain tämän taakse. Demokratia on tapa järjestää päätösenteko. Siltä puuttuu kuitenkin sosiaalinen sydän, niin sanoakseni.

Oookei, ohjelmalla voidaan kertoa olevan jo paljon muutakin, mutta kuitenkin. Se etuliite kertoo suoraan myös jotain niistä arvoista ja tavoitteista, joita me demokratiassa haluamme olla edistämässä. Ihan samalla kuin esimerkiksi "kristillis" liite, kertoo toisenlaisista, omasta vinkkelistä ei-niin haluttavista tavoitemääreistä.

Jos nyt nimilappuja haluttaisiin viilata, niin perustellumpi vaihtoehto olisi hävittää tuo demokratia siitä nimestä. Älkää peljästykö, en aio nyt ilmoittaa valistuneen itsevaltiuden ilosanomaa. Se kuuluisa pointti on siinä, että demokratia on otettu puolueen nimeen kansainvälisen esimerkin mukaisesti - ja nimenomaan siksi, että sillä on voitu erottua ei-demokraattisista puolueista. Ja jos nyt nykysuomea tarkastelee, niin näitä jälkimmäisiä ei kauhiasti enää ole, liiku tahi hengitä. Keksitään nyt mieluummin kuitenkin jotain muuta kuin nimileikit.

Ja, pakko sanoa, voi Tamu - ei sen näin pitänyt mennä.

Kunta-ala neuvottelee

Pete ehtikin jo kirjata ylös muutamia kunta-alan neuvotteluihin liittyviä asioita. Taitavasti ja tyylillä, ottamatta kantaa siihen, mihin palkankorotuksia suunnattaisiin.

Peten mielikuva siitä, kuinka KT:n Jalonen istuu yksin palkansaajaryhmien edustajien keskellä yksin herättää kommentin. Siis siitä, mikä uutisoitiinkin, eli "riita" siitä ketkä kaikki pääneuvotteluporukassa istuvat. Hoitajaliitot mekkaloivat siitä, että heilläkin pitää olla kaksi edustajaa neuvotteluissa, eli siis käytännössä puheenjohtajat neuvottelupäälliköiden lisäksi. Mutta kun ei pidä, Tehy ja Super edustavat pöydässä yhteensä 192 000 palkansaajaa (tai siis käytänössä Tehy edustaa, pienempi hoitajaliitto vikisee). Eli vähemmän kuin JHL yksinja huomattavasti vähemmän kuin neuvotteluissa oleva osapuoli, eli Kunta-alan unioni (JHL+JYTY).

Hoitajaliitot edustavat myös vain yhtä työntekijäryhmää, kun taas unionin liito ovat alan yleisliittoja. Koon ja merkittävyyden pitää näkyä myös neuvottelupöydässä.

Kunta-alan ja koko julkisen sektorin (neuvotteluiden) ongelma on edunvalvonnan pirstaleisuus, osapuolia ja liittoja on paljon eli suomeksi liikaa. Varsinkin erityisryhmiä edustavien liittojen kohdalla syntyy muiden kanssa melkoista ristivetoa. Eikä nykymaailmassa ole mitään perustetta enää JHL:n ja Jytyn erilliselle olemassaololle.

Sopimukset saattavat syntyä yllättävänkin nopeasti, jos niikseen tulee. Viikon 36 lopulla tiedetään paljon enemmän, eli onko meillä sopimus vai ei. En tosin löisi päätäni pantiksi nopeudesta. Työnantajalla on vähän vaikeaa, kun sen osapuolen kassakirstun vartija on kerran väläyttänyt, että lisärahaa voisi olla, mutta ei tarkalleen mihin tarkoitukseen ja kuinka paljon. Neuvottele siinä nyt sitten.

Tarpeeksi lomaa

Tarpeeksi lomaa on tarpeeksi lomaa. Riittävästi on siis ollut lomalla, kun palaa töihin neljä päivää etuajassa, kun töihin meno tuntui kiinnostavammalta, mukavammalta ja sopivammalta vaihtoehdolta kuin lomailu vielä suurimman osan viikkoa. Ei, ei, en ole unohtanut mitään oleellista, eikä seinät ole kaatumassa päälle. Tämä nyt vain meni niin, että tuntui töihin lähdöltä aamulla.

Tästä se taas lähtee, työnteko. Sopivasti tänään alkoivat myös julkisen sektorin sopimusneuvottelut. Nehän eivät järjestötoimitsijaa suoraan koske. Tai kun alkavat koskea niin sitten sattuu ja tapahtuu, ollaan jo työtaistelutoimenpiteisiin valmistautumassa. Toivottavaa on siis, että eivät ala koskea omaa työntekoa. Eri asia on sitten se, kuinka todennäköistä tämä tällä kierroksella on.

Lisäsin yhden uuden blogin sivupalkkiin. Tage on provosoivasti asiansan esittävä, vahvoja mielipiteitä omaava ja hanakasti esittävä kaveri. Toivottavasti päästää itsensä myös blogitse irti ihan kunnolla.

Everest yliopisto

Yliopistohuippuja kaivataan, mt. yliopisto tai Everest yliopisto – ihan miten vaan. En ole oikein omannut mielipidettä tästä huippuyliopistohankkeesta. Selkäytimellä fiilistellen se on tuntunut mielekkäältä, mutta jotenkin jotain on tuntunut olevan vialla. Tiedättehän, sillä tavalla vialla, että asiaa ei osaa yksilöidä, mutta ikään kuin jossain näkö –ja ymmärryskentän reunamilla hyppii peikkoja, joita ei kuitenkaan näe, kun siirtää katseensa siihen suuntaan.

Uusimmassa Kuvalehdessä (SK 32/07) oleva Antti Hautamäen artikkeli avasi ymmärrystä osittain. Rakenteellinen yhdistäminen saattaa olla sinällään järkevää, mutta sillä ei periaatteessa vielä saavuteta mitään – se miksi muualla pärjätään (rankingeissa) paremmin, on monen muunkin asian summa.

Oleellisin on rahoitus. Edes uusi uljas huippuyliopisto ei tule mistään kerämään sellaisia omaisuusmassoja, joiden tuotoilla se voisi itse kilpailla kärkisarjassa. Jos katsoo kärkikympin kouluja, niin niiden pääoma huitelee siellä 30 miljardin ja 5 miljardin välissä. Tuotot käytettäväksi toimintaan toista luokkaa kuin täällä aiotusta 700 miljoonasta eurosta (helvetin paljon rahaa tietysti sekin). Ja se onkin sitten tosiviisas, joka kertoo miten meille vieras lahjoituskulttuuri saadaan tänne siirrettyä siten, että omaisuus alkaa kasvaa.

Toinen juttu on se, että hallintomallin muutoksella ei saada aikaan mitään. Kärkikympistä löytyy nimittäin nytkin julkisomisteisia yliopistoja (Berkeley, San Fransisco). Siksi toisekseen on vähintäänkin erikoista kertoa, että jotenkuten demokraattinen hallintomalli ei nyt kilpailussa pärjää. Eli demokratia muuten hyvä, mutta kun tosissaan kilpaillaan, niin sitä ei ole mihinkään. Jos lähdetään soveltamaan ulos akateemisesta maailmasta, saadaan vallan loistavia yhteiskuntarakennelmia, eikö?

Ja sitten vielä se, että toimiakseen huippuopisto tarvitsee huomattavasti nykyistä suuremman joukon hakijoita joista karsia. Samalla pitäisi kansainvälisiä opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia saada houkuteltua ihan toiseen malliin kuin nykyään. Sellaiseen puolet tasoon. Kai sekin mahdollista on, vaikka en ymmärräkään ihan että miten.

Eli ei odoteta nyt ainakaan ihan heti hankkeesta jättimenestystä. Laadukasta koulutusta meillä pitää toki parantaa ja tehostaa, mutta se nyt ei välttämättä ole rankingeissa pärjäämisestä kiinni.

Hiipivä Eero, piilotettu media

Olen useammin kuin kerran ihmetellyt, mitä puheenjohtaja E:lle tapahtui puheenjohtajavalinnan jälkeen. Mihin katosivat ärhäkkyys, näkyminen ja reippaalla otteella asioiden kimppuun käyminen? Mihin hävisi se tyyppi, josta mediakin kirjoitti medianhallinnan mestarina.

Taas tuli todistettua kuinka helposti sitä jää omien ajatustensa rajallisuuden vangiksi. Ja kyllä, joillakin se tapahtuu helpommin kuin toisilla… Olin itsekin myytin vanki. Oletin, että puheenjohtaja ja puoluesihteeri E olisivat samalla tavalla kiinnostavia ja samalla tavalla käsiteltäviä kohteita medialle.

Silmät avautuivat maanantaina käydessäni satunnaisesta kohtaamisesta johtuen keskustelua ex-edustaja Antero Kekkosen kanssa. Puhuttiin puolueen tilasta ja tarvittavista toimenpiteistä – ja Eerosta. Yksinkertainen kysymys: ”Entä, jos Eerolle ja hänen tavalleen toimia ei tapahtunutkaan mitään? Jos se olikin media, joka muutti suhtautumistaan?”. Pam. Siinä se oli.

Se mikä oli puoluesihteerille sopivaa ärhäkkyyttä, on puheenjohtajalle – median silmissä – entisen kähmyn valokeilaan nostettua ränkyttämistä. Mikä ennen oli taitavaa julkisuudenhallintaa, on nyt temppuilua julkisuuden saamiseksi. Ja niin tarina jatkuu eteenpäin.

Ei varmaan koko totuus, mutta luullakseni osa totuutta aikaisemmin. Sitten jonkun pitäisi ajatella, että miten tilanteesta selvitään ja miten työkalupakki varustetaan uusin välinein.

Ja juu, tiedän ettei ole olemassa myyttistä ”mediaa” tai ”median silmissä” on tyhjä lauseke. Mutta joskus on yleistettävä nähdäkseen.

Kenelle korotukset karkaavat?

Naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkankorotuksista on vaalikeskusteluista eteenpäin pikkuhiljaa virittynyt pommi, jonka purkamisessa hallitus saa käyttää kaiken taitonsa. On enemmän kuin vaikeaa nähdä miten pommi puretaan, siksi rankka ase siitä on muodostunut. Täytyy huomauttaa, että jonkinlainen purkautuminen on toivottavaa, sillä korotuksia tarvitaan.

Keskusteluissa vallitsee vain melkoiset erot siitä kenelle korotusten katsotaan kuuluvan. Puhutaan kaikista matalapalkkaisista naisaloista, hoitajista, koulutetuista hoitajista, sosiaalisektorista, koulutetuista sosiaalialan työntekijöistä ja niin edelleen. Täytyy muistaa, että jos puhutaan kaikista naisvaltaisista matalapalkka-aloista niin joukkoon kuuluu myös teollisuutta, esimerkiksi tevanake teollisuus.

Jos allekirjoittanut saisi päättää, niin suurin korottamisen vara löytyisi julkisen sektorin huonoimmin palkatusta päästä. Siis esimerkiksi perhepäivähoitajista, lähihoitajista, tuki –ja huolintahenkilökunnasta. Tämä ei ole koko lista, vaan esimerkki – eli ei tartte ampua, jos joku tärkeältä tuntuva ryhmä tuosta puuttuu.

Mikä tässä oli oleellista? Se, että niin kutsutut koulutetut alat puuttuvat joukosta. Niissä ryhmissä on vähän vähemmän huonot palkat kuin noissa esimerkissä mainituissa – vaikka siis liian matalat palkat niissäkin. Huonoin mahdollinen argumentti on se, että korotuksia pitäisi ohjata ns. koulutetuille juuri tuon koulutuksen vuoksi. Palkkaa ei missään olosuhteissa pidä mitoittaa koulutuksen mukaan, vaan tehtävien mukaan. Ei paremmasta koulutuksesta seuraa automaattisesti parempi palkka – ei saisi seurata. Erilaisesta koulutuksesta noin periaatteessa seuraa erilaisia työtehtäviä, ei erilaista palkkaa.

Valitettavasti näillä niin kutsutuilla koulutetuilla aloilla on paremmat edellytykset ajaa korotuksiaan. Esimerkiksi hoitajaliittojen kohdalla tilanne on jo pitkään ollut se, että sairaanhoitajien Tehy kuskaa miten haluaa Superia. Ja molemmathan jo olemassaolollaan heikentävät sektorin neuvotteluvoimaa.

Toivon, että jonkinlaiset kuoppakorotukset johonkin kohtaan saadaan. Se kenelle ne tulevat ja minkä suuruisina, on kokonaan toinen juttu. Vaikka tässä asiassa pitäisi olla optimisti, niin jotenkin pelottavan kaukaiselta tuntuu ajatus, että esimerkiksi metalliteollisuuden sopima palkankorotustaso edes prosentteina saavutettaisiin.

Ruoka alv

Maalaisliiton kestoaihe ruuan arvonlisäveron alentaminen pyörii taas tai edelleen politiikan pintavesissä. Hallituskumppani yrittää kovastikin pyristellä irti hallitusneuvotteluissa annetusta lupauksesta alentaa verokantaa.

Tällä veronalennuksellahan ei ole muuta tekemistä ihmisten tai pikemminkin tavallisten makkaransyöjien tukemisessa kuin kaunis keppihevonen. Halvempi ruoka kun kuulostaa aina hyvältä useimpien korvissa ja mielissä.

Johtava hallituspuolueemme Maalaisliitto kannattaa ja ajaa tätä alennusta lähinnä vain siinä toivossa, että osa alennuksen aiheuttamasta kauppojen katteiden noususta saadaan siirrettyä maataloustuottajien kukkaroihin. Sama tapahtuu, jos kaiken järjen vastaisesti alennus siirtyy kokonaan hintoihin ja se johtaa ruokatuotteiden kulutuksen kasvuun oikeilla sektoreilla. Perinteiselle tukijajoukolle, kun ei ole tukien ylläpidon lisäksi mannaa saatu pelloille sadetettua viime vuosina. Puolueen etäpesäke MTK tarvitsee voitelua, viime vuodet ovat menneet pikemminkin erimielisyyksien merkeissä.

Kuten Jukka on huomauttanut, kannattaa katsoa vain Keskon kurssikehitystä vaalien jälkeen, jotta näkee miten markkinat ruuan alvin vähennysodotukseen suhtautuvat. Ei se kurssi olisi noussut, jos alennuksen ei odotettaisi siirtyvän katteisiin ainakin osittain. Jos viiden prosentin alennuksesta yksikin siirtyy suoraan katteisiin tekee se etenkin suurten kauppojen ja ketjujen kyseessä ollessa merkittävän lisän voittoihin.

Toinen porvaripuolue taas haluaa käytettävissä olevat rahat mieluummin toisiin kohteisiin kuin ruokakauppiaille ja maataloustuottajille. Lisäksi alennus on leimallisesti niin maalaisliiton heiniä, että siitä seuraavat mielikuvapisteet valuvat automaattisesti heidän laariinsa.

Katainen kepittää kepulaisia

Kyllä maalaisliittoa luulisi harmittavan. Katainen antaa ennakkodataa budjetista - ja vie pisteet.

Perintöveron huojennus ja eläkeläisten veron korjaus saivat eilen "Jyrkin. Älä koske" leimat itseensä. Maalaisliitto ei mahda mitään koska kumpaakaan asiaa he eivät halua julkisesti vastustaa.

Harmi muuten sinällään että asioista, jotka olisivat tapahtuneet kaikissa hallituskokoonpanoissa, pystyy keräämään sangoittain pisteitä. Mutta sellaista tämä on, mitäs hirttäydyttiin raameihin viime hallituksessa.