Pääseekö Jorma kahville?

Pitkästä aikaa oli osin vapaa-vapaa viikonloppu (ei töissä, ainakaan koko aikaa, eivätkä pojat mun luona). Kivaa oli enimmän osan aikaa, välillä tosi kivaa, vaikka koko viikonlopun odotinkin jotain tapahtuvaksi, mitä ei tapahtunut.

Välillä sitä sattuu kummallisia asioita. Lauantaina, hieman väsyneenä, heräilin joskus ennen puoltapäivää. Espresson keiton ja varovaisen uuteen päivään heräilyn aikana ovikello soi. Se on jo sinällään kummallista, sillä ei se yleensä, ei oikein kukaan tule oikeastaan ilmoittamatta, yhtäkkiä käymään. Ensimmäinen ajatus: "Jehovia tai tai jotain muita lahkolaisia..." Jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen avasin kuitenkin oven.

Oven takana oli keski-ikäinen, minulle tuntematon nainen. Ilman sen kummempia selittelyitä hän ilmoitti: "Tuli hakemaan Jormaa kahville". Hämmennyin ja hetken hölmistyneenä tuijotettuani sain sanottua, että ei täällä ketään Jormaa ole, ei todellakaan asu, enkä tunne. Tilanne ei kuitenkaan päättynyt.

Nainen tuijotti minua tiukasti ja tiedusteli etteikö Jorma todellakaan ole täällä. Kerroin että, ei ei todellakaan, täällä asun minä, olen asunut muutaman kuukauden. Nain toteaa:"Jaaha, olen saanut sitten väärää tietoa", ja jatkaa kysyen: "Asutko todellakin yksin täällä?". Kerroin että kyllä todellakin asun yksin täällä ja tiedustelin varovasti, että josko nainen on saanut väärän osoitteen ja voisin sitten olla ehkä avuksi, jos on väärä rappu tai jotain. Ei muuta vastausta, kuin uusi tiukkaus siitä asunko siis todellakin yksin.

Pitäydyin edelleen totuudessa ja kerroin asuvani yksin. Nainen rupesi siinä vaiheessa lähtemään oveltani, poistuessaan vielä ilmoittaen "No, toivottavasti nyt sitten asut todella yksin!".

Siis, hei hetkinen ja haloo. Oli tavallisen epätavallinen tapaus. Kyllä minä sen ymmärrän, että joku erehtyy asunnosta tai muuta vastaavaa, mutta tuollainen tiukkaus ja kysely ilman selityksiä menee yli ymmärryksen. Meitä on moneen junaan - ja se elämä on todella kummallista välillä.

Kokoomusnuoret salatiedon lähteillä

Törmäsin vahingossa Kokoomusnuorten jo muutaman viikon takaiseen tiedotteeseen heidän peejiinsä puheesta. Tämä menee juuri ja täsmälleen siihen, mitä jokin aika sitten ylösmerkitsin Natosta ja epä-älyllisyydestä.

Nurmelta on todennut, also spracht Nurmela:
"Nykyisestä tilanteesta poiketen Suomi on tulevaisuudessa puolustusliitto Naton jäsen ja näin myös osa Euroopan unionin yhteistä puolustusta... ...Yleinen asevelvollisuus tai alueellinen puolustus ei taistelisi Naton intressejä vastaan, kuten joissakin yhteyksissä on väitetty. Asia on ennemminkin päinvastoin. Naton jäsenenä meiltä toivottaisiin, että säilytämme pääpiirteissään nykyisen tapamme järjestää sotilaallinen puolustus..."

Salatietoa, sitä esoteerista tietoainesta, joka meiltä muilta on pimennossa edustaa ensinnäkin se, että Nato on yhtäkuin Euroopan Unionin yhteinen puolustus. Voi tietysti olla, että en ole unionipolitiikkaa tarpeeksi tiiviisti seurannut ja huomaamatta on kokonaan jäänyt päätös, jossa todetaan Naton tai vain natoon kuuluvien jäsenmaiden vastaavan unionin puolustamisesta.

Ja se toinen juttu on tuo yleinen asevelvollisuus ja alueellinen maanpuolustus. Asiahan voi olla niin kuin Nurmela väittää - tai sitten ei. Oleellista on se, että tuota emme tiedä ja todisteita asiasta ei ole - tai pikemminkin niitä on molempiin suuntiin. Miksi pirussa siis pitää jankata tietävänsä asian olevan näin tai noin, kun ei nyt vaan voi tietää? Oma usko ja vakaumus ei taida olla tarpeeksi hip tai muodissa?

Tai sitten kokoomusnuorilla vain on joku sellainen ylivertainen tietolähde käytettävissään, mitä kellään muulla Suomessa ei ole.

Todellinen yllätys

Vantaalla ihmetellään. Ei ensimmäistä, eikä taatusti viimeistä kertaa, jos ajattelu on tällä tasolla:
Vantaa yllättyi säästöjen hupenemista kotihoidontuen leikkausten jälkeen.

Tämä nyt siis pitää ymmärtää niin, että ainakin jotkut virkamiehet/päättäjät Vantaalla uskoivat, että kotihoidontukea voidaan leikata ilman, että lapsia siirtyy kotoa päivähoitoon. Jossain on ollut joku ja jotkin, joilla ei ole mitään käsitystä ihmisten taloudesta ja sen pyörimisestä. Kotihoidontuella saatavat summat ovat joka tapauksessa pieniä ja ne, jotka ovat tehneet valinnan hoitaa lapsia kotona elävät useimmissa tapauksissa henkilökohtaisen talouden kipurajoilla.

Päivähoidossa olevien lasten määrän kasvu on siis luonnollinen ja täysin ennakoitavissa oleva seuraus Vantaalisän leikkaamisesta. On täysin käsittämätöntä, että tämä ajatus ei muka ole ollut selvää, kun asiasta on tehty päätöstä. Kuinka alas ihminen voikaan ajattelussaan vajota, huoh.

Unkari

Unkarin levottomuudet jatkuvat ja yltyvät. Maan politiikka on jo pitkään ollut sen verran sekaisin, että kipinä riitti sytyttämään levottomuudet.

Hyvin kummallista oli kuitenkin vuoden 1956 kansannousun muistojuhlista esitetyt kommentit oppositiopuolueen taholta. Heidän mukaansa valtapuolueella ei olisi oikeutta osallistua ja johtaa muistopäivää, koska puolue on kommunistien perillinen. Varsinaista tulkintaa ja leimakirveen heiluttamista. Vähän sama asia olisi väittää, että Vasemmistoliitolla ei Suomessa ole mitään asia kunnioittaa esimerkiksi Talvisodan muistopäiviä, kun ovat kommunistien perillisiä.

Satun tuntemaan tuota Unkarin päähallituspuolueen väkeä ja politiikkaa jonkun verran. Jonkun sortin sosialidemokraattejahan ne ovat, mutta ideologisesti sitä lähes oikeinta mahdollista laitaa. Ei sen puolueen nykyporukalla ole kyllä mitään ideologisia siteitä kommunismiin. Ehkä opposition tarkoitus, leimaamisen lisäksi, onkin provosoida mahdollisimman rankasti.

Unkarin pitäisi nyt keinolla millä hyvänsä saada vakautettua tilanteensa. Keinot ovat tietysti vähissä, pääoppositiopuolueen nousu valtaan saattaisi olla maalle tuhoisaa, mutta sitä on myös nyt hallitusvastuusta kynsin ja hampain kiinnipitäminenkin.

Fair play, please

Suomi näyttää seuraavan Ruotsia myös poliittisten skandaalien määrässä. Ruotsissa jo ministeritkin lähtevät, Suomessa käristetään lähinnä oppositiota tällä hetkellä. Hyvä kysymys, missä kulkee raja siinä, mistä median pitää kertoa, jotta kansalaiset tietävät ja mikä on jo likasankojournalismia?

Ihan jokaikikisestä poliitikosta saa varmasti jonkin likaisen jutun aikaiseksi, jos oikein tahtoo ja penkoo.Kaikilla on joku luuranko kaapissa, pieni tai iso. Pointti onkin siinä, että siitä pienemmästäkin saa ison ja ilkeän jutun aikaiseksi, jos tahtoo.

Valitettavasti kaikki puolueet (juu, myös demarit) ovat aina lyömässä bensaa liekkeihin, kun jokin juttu tulee esiin. Ei oo reilua peliä, mutta ehkä se aika jo on suomalaisestakin politiikasta - peruuttomattomasti? - ohitse, jolloin asioita tehtiin asioina? Ikävä kyllä aina välillä näyttää, että sisältö on yhdentekevää kunhan imago on kunnossa.

Fair play, please. Ehkä meillä voitaisiin vielä kinata reilusti. Toivottavasti.

Opintotuki.Nyt.

Käynnissä oleva keskustelu opintotuen korottamisesta on monellakin tapaa poliittisesti mielenkiintoinen ja vaikeakin.

Ensinnäkin korotuskampanjassa mukana olevat poliittiset järjestöt tietävät ihan varmasti, että opintotuki ei nouse ensi vuodeksi. Ja ovat tienneet asian koko vuoden ajan. Asia ei ollut kehyksissä mukana - ja tämän sektorin hankkeet eivät pääse kehyksen ulkopuolelta mukaan. Se ei tee kampanjoinnista turhaa, käytännössä kysymys on paineiden luomisesta seuraaviin kehyksiin, puolueiden hallitusohjelmatavoitteisiin ja hallitusohjelmaan.
Ongelma on vain siinä, että ymmärtävätkö kaikki muut mukana olevat tämän? Vastaus lienee, että ei. Politiikot näyttävät entistä enemmän asiaa ymmärtämättömiltä. Toisaalta poliittisilla järjestöillä ei ole muuta mahdollisuuttakaan kuin olla mukana.

Kokoomus on napannut opintotuen korottamisen oppositiopoliittikkansa (ja vaalikampanjansa...) teemaksi. Luonnollinen temppu tässä vaiheessa, asialla näyttää olevan kannatusta joten sillä pääsee lyömään hallitusta. Tosin itse uskon, että jos kokoomus pääsee hallitukseen se johtaa tulorajojen korottamiseen, mutta opintoraha ei tule nousemaan. Toivottavasti olen väärässä.
Hallituspuolueille tilanne on vaikea. Opintotuen korottamista ei voida lähteä kannattamaan enää tässä vaiheessa, kun esitys on ollut raameista ulkona. Hallituspolitiikkaa ei muutenkaan voi lähteä muotoilemaan kaduilla ja järjestöjen keskuudessa suosiota saavuttavien tavoitteiden mukaan lyhyellä aikajänteellä. Toimiva hallitus ei voi olla erilaisten kampanjoiden juoksupoika. Toisaalta paineet asiassa kasvavat. Paine pitää suunnata sinne hallitusohjelmatavoitteisiin.

Toivottavasti opiskelijajärjestöt ja muut kiinnostuneet tahot muistavat ja osaavat hoitaa kampanjoinnin sen oleellisen, eli hallitusohjelman ja seuraavien kehyksien osalta yhtä näyttävästi ja paineella kuin nyt. Tämä syksyinen harjoitushan on ollut järjestöjen osalta tietoista julkisuuspeliä, kaikki tiesivät ettei se nyt nouse.

Vesivoimaa ja uraania

Energiapolitiikka siihen liittyvä kaivostoiminta on ottanut vahvan siivunsa politiikan julkisuudesta muutamina viime aikoina. Vesivoimaa ja uraania, sano.

Maalaisliitto kannattaa yllättävänkin vahvasti vesivoiman lisärakentamista - ja myös puolueet ovat vähintään varovaisesti mukana. Lakien muuttamistakin on väläytelty vesivoiman lisärakentamisen mahdollistamiseksi.

Lakien muuttaminen on perusteltua, jos sillä todella tähdätään uusien vesivoimahankkeiden käynnistämiseen. Mutta jos muuttamisen taustalla on vain halu Vuotoksen rakentamisen mahdollistamiseksi, on peruste täysin väärä. Ja tämän sanon Vuotoksen allasta kannattaneena. Sellainen menettely, jossa oikeudessa hävittyä taistelua viritellään uudelleen lakien muuttamisen kautta, on täysin väärä ja moraalisesti kiero. Mutta jos muiden paineiden kautta lait muuttuvat niin paljon, että Vuotos voidaan ottaa uudelleenarviointiin, on tilanne toinen. Sanotaan mitä sanotaan. Se on niinkuin sitten vähän niin kuin voi-voi.

Uraanikeskutelusta ja kaivostoiminnasta voi perustellusti olla montaa mieltä. Sinällään tuntuu hullulta, jos koeporauksia ei sallittaisi ja näin estettäisiin sen tutkiminen, kuinka paljon ja kuinka rikkaita esiintymiä maaperästämme löytyy. Ne nyt vain ovat asioita, jotka ovat tulevaisuutta silmälläpitäen olla syytä kartoitettuna. Itse kaivostoiminnan salliminen on kokonaan toinen asia.

Vihriä liiton pj Tarja "kuka?" Cronbergilta tuli asiasta kaikki rimat alittava lausunto, joka tv-uutisissa kuului vapaasti lainaten siten, että koska valtaus-ja kaivoslainsäädäntö on niin vanhaa, on itseasiassa epäselvää tulisiko sitä noudattaa... Siis mitä helvettiä? Jos lainsäädäntöä syystä tai toisesta ei ole uusittu, niin parasta ennen päiväys menee umpeen ja lakeja ei tarvitse noudattaa.

Laki on laki. Ja sitä noudatetaan niin kauan kuin se on voimassa. Vain ja ainoastaan niin toimii oikeusvaltio. Tiedoksi vaan Cronbergillekin.

Kirjahaaste

Jaana heitti varsin mieluisan haasteen kehiin, saa puhua kirjoista. Rakkaampaa asiaahan on vaikea löytää, kirjojan en suostu heittämään pois tai hävittämään, vaikka ne olisivatkin sellaisia, etten niitä lue.

1. Kirja, joka muutti elämäni
Onkohan sellaista kenelläkään oikeasti ellei nyt sitten ole ykskaks hurahtunut uskoon tai jotain muuta vastaavaa...? Lähimmäksi oikeaa osuisi kuitenkin vastaus: John Rawls:"Oikeudenmukaisuusteoria".
Se on yhteiskuntafilosofian ehdoton perusteos tänä päivänä. Edelleen suurin osa yhteiskunnallisesta eettisestä keskustelusta nojaa siihen ja jopa Suomessa poliitikot tiputtelevat sitaatteja siitä.
En allekirjoita läheskään kaikkia Rawslin väitteitä, mutta kirjan lukeminen oli kyllä näkökantoja ravisteleva kokemus. "Oikeudenmukaisuusteorian" esittelemä teoria oikeudenmukaisuudesta reiluna pelinä on nerokas luomus.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
No hei, joo. Näitä on ihan hirvittävän paljon... Tolkienin tripla eli "Hobitti", "Silmarillion" ja "Taru Sormusten Herrasta" tulee luettua läpi aina muutaman vuoden välein. Viihdefantasian puolelta voisi mainita R.A. Salvatoren Musta Haltia sarjan, jonka senkin olen kahlannut muutamaan kertaan läpi (nyt siinä tosin on jo niin iso pino kirjoja, että uudelleenluku vie hetken).
Filosofian pääsykoekirjat tuli luettu aikanaan läpi n. 30 kertaa. Filosofian puolelta pitää vielä mainita Michael Walzer:"Spheres of Justice", Voi kuinka ihastuinkaan tuohon teoriaan, siihen olen palannut usein.

3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Pettit&Goodin:"A Companion to contemporary political philosophy" Autiolla saarella olisi todennäköisesti aikaa vähän ajatella, joten kirja joka tarjoa riittävästi stitumolointia ajatuksille olisi paikallaan. Tuo on sen verran kattava teos ja riittävän yksityiskohtainen, että siitä saisi ajatuksilleen sytykkeitä joksikin aikaa.

4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Voisi hakea tuota viihdefantasiapuolta, saattaa mennä tuonne hupakko-osastolle, kun mielikuvitus vieläkin tykkää seikkailla lohikäärmeiden ja haltiain kanssa... Silloin se teos olisi, koska se oli se, josta genren lukeminen (viimeistään) alkoi: Weiss&Hickman:"Syyshämärän lohikäärmeet"

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Mende Nazer: "Orja", henkilökohtainen kuvaus orjuudesta ja orjan elämästä tällä vuosituhannelle, tositarina. Tämän jos voi lukea liikuttumatta täytyy olla robotti tai tunne-elämältään lähinnä lahnan tasoa.

6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Narsisti minussa sanoo "Petteri Oksa, mies joka muutti maailman" ;) Idealisti sanoo "Kuinka sodat loppuivat". Pöytälaatikkokirjailijapuoleni sanoo, että sen pitäisi olla Petteri Oksa:"Lorenian tarut", eli pöytälaatikossa oleva keskeneräinen (ainahan se on...) romaanikäsikirjoitus.

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Perusperiaatteessa kaikki kirjat ansaitsevat tulla kirjoitetuksi siitä huolimatta, mitä ne sisältävät tai miten hyvin/huonosti ne ovat kirjoitetut. Eettisesti paha sisältökin on periaatteessa oikeutettua, koska on keskustelun ja mielipiteiden vaihdon tehtävä tuomita ajatukset, eikä niin että niiden ajatusten olisi pitänyt jäädä kirjoittamatta ja esittämättä.
Vaihtoehtoisen historian näkökulmasta olisi tietysti mielenkiintoista, jos vaikkapa "Raamattu" tai "Koraani" olisivat jääneet kirjoittamatta.

8. Kirja, jota luen parhaillaan
Yleensä niitä on useita, juuri tällä hetkellä kaksi eli Bergholmin Sak:n historian I osa ja R.A. Salvatore "Demoni herää".

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Äh, periaatteessa kaiken :) Aikanaan aloin kirjastosta lukea sci-fi hyllyä järjestelmällisesti alusta loppuun, koska kaikkihan ne olivat mielenkiintoisia...

10. Haastaan viisi bloggaajaa
Laiskottaa, joten tyydyn haastamaan kaikki bloggaajat, joiden mielestä lukeminen hyvin harvoin - oikeastaan koskaan - ei ole ajanhukkaa.

En selviä tästä yksin....

Ööö... Toimistoni edessä kulkee Sörnaisten rantatie. Vastapäätä yksikköämme on kaksi sellaista ulkomainostaulua. Juuri äsken todistin,
kuinka Postin kampanjamainokseen "ole rohkea näytä tunteesi" kävi mainosyhtiö JCDecaux:n autolla kulkenut ja firman haalareissa ollut kaveri spreijaamssa tekstin "En selviä tästä yksin", ei kai se mainokseen kuulu...? Mistä hitosta mahtaa olla kyse?