Voimatonta painostusta

IAEA:n pomo totetaa, että pakotteet Irania vastaan ovat "huono ajatus". Fine. Sitä ne saattavat olla.

Kysymys kuuluukin nyt, että mitä vaiko mitään aseita tai keinoja niin sanotulla kansainvälisellä yhteisöllä on käytössään. Yhteisesti ollaan todettu, että Iranin ydinohjelmasta ollaan huolissaa. Toimiin haluttomat Venäjä ja Kiina ovat myös samaa mieltä, että uhka on olemassa.

Talouspakotteita ei voida käyttää, koska Iran voi käyttää omaansa eli vääntää öljyhanat kiinni. Se on helppoa maalle, jonka johdon ei tarvitse välittää kansan asemasta öljytulojen loppuessa väliaikaisesti. Pakotteilla lietsotaan myös lisää polttoainetta ääri-islamilaisuuden liekkeihin, jotka palavat kohtuullisen iloisesti Iranissa jo nykyisellään.

Iran-case kertookin karutonta kieltä kansainvälisen yhteisön kyvystä toimia. Sitä ei ole, ellei toimien kohteena ole maa, jolla a) ei ole hallussaan merkittäviä luonnonvaroja ja b) ei omaa sotilaallista tai terrorismiin liittyvää suurta/kohtuullista potentiaalia. Iranin tapauksessa painostus on voimatonta, jos maa kerran päättää vähät välittää diplomaattisesta painostuksesta, niin se vähät välittää. Kun maassa ei ole demokratiaa, myöskään oppositio ei saa tästä voimaa.

Samalla piirtyy esiin kansainvälisten organisaatioiden - YK etunenässä - toimimattomuus. Päätöksentekomenettely ei ole toimiva, eikä päätöksillä ole voimaa. Jos YK:ta ei saada uudistettua, tulee järjestö marginalisoitumaan entisestään. Ikävää, kyllä. Tosiasia, kyllä. Yk tarvitsee demokratisointia sekä toimintojen tehostamista, päätöksien taakse tarvitaan voimaa.

Iranin(kin) tapauksessa pitäisi kehitellä epäkonventionaalisia painostuksen keinoja. Allekirjoittaneella ovat tuoreet ideat vähissä, mutta niin ne ilmeisesti ovat kaikilla. Iranin demokraattisia voimia pitäisi vahvistaa koulutuksella ja rahallisella tuella. Maan ulkopuolella asuvia oppositiovoimia pitäisi tukea vahvemmin ja näiden toimintaa rohkaista. Iraniin pitäisi toimittaa radio/tv-vastaanottimia ja suunnata maahan lähetyksiä, ei niinkään synkkää propangandaa kuin maailman avaamista varten. Lisää ideoita saa keksiä, myös vähän minua päättävämmällä taholla.

Syvällinen pohdinta

Välillä tuntuu, että elämä vie ja mies vikisee... sanomaton ei saa sanotuksi, vaikka pitäisi. Siksipä aika syvällisen pohdinnan.

Ähäkutti, hämäsinpäs. Ei tule syvällistä ja raastavaa kolmekymppisen miehen tuskaa, ei. Pienen valituksen tv-ohjelmien käsittämättömyydestä saatte eteenne mielenkiintonne tai mielenkiinnottomuutenne kohteeksi.

Tämä maikkarin Tanssii tähtien kanssa. Oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, kuka jaksaa a) katsoa ihmisten tanssimista ja b) katsoa, kun amatöörit tanssivat ammattilaisten kanssa?

Katsojaluvuista päätelle moni, mutta miksi? Ei ymmärrä, vaikka puoliskoki on pari kertaa pakottanut kääntämään kanavaa ohjelman ulostuloaikaan. No, hupinsa kaikille, kait.

--

Lisäsin blogilinkkeihin muutaman seuraamani toveriblogin. Loppujen osalta, demariblogien lisääntyessä hullun lailla, päätin linkittää demarinuorten ylläpitämän listan tuohon. Omaan listaani lisäilen/poistan satunnaisesti tovereita sen mukaan, keiden blogeja aktiivesti seuraan. Yksi hyvä meriitti mukaan pääsemiseksi on säännöllinen ja usein tapahtuva päivittäminen, vink vink.

Maatalouspolitiikkaa

Ei ollutkaan vielä maataloussopu paketissa eliniäksemme - tai edes nykyisen hallituksen eliniäksi. Suomalaisen maatalouden lobbausjärjestö MTK:n pomo käy sdp:n kimppuun sen maatalouspolitiikasta.

Tämä on ilmeisesti tulkittavissa varoitukseksi. Jos sdp yrittää jatkossa tehdä tukiaisille jotain, ei hallitus enää nauti mtk:n luottamusta. Pitääkö nyt ymmärtää myös niin, että silloin myös maalaisliitto ei enää anna tukeaan hallitukselle? Muutoinhan varoituksella ei ole mitään pohjaa, ei mtk:lla sinällään ole muuta sananvaltaa kuin lobbausvaltansa, kuten kaikilla muillakin etujärjestöillä.

Härmälän heitto siitä, että sdp ei enää ole "eurooppalaisen maatalouspolitiikan kannalla" on käsittämätön. Ilmeisesti Härmälä pitää eurooppalaisena politiikkana nykyistä epätervettä tilannetta, jossa unioni syytää käsittämättömät määrät rahaa kannattamattoman tuotannon ylläpitämiseen ja suojelee omaa tuotantoaan ja markkinoitaan köyhempien maiden tuotannolta. Hän ei ole ymmärtänyt, että unionallikin on tavoiteena maataloustuotannon tervehdyttäminen.

Ilmeisesti on niin, että Suomessa ei olisi sallittua käyttää kriittisiä puheenvuoroja maataloudesta. Realistisesti pitäisi kuitenkin olla selvää, että maatalouspolitiikalle pitää tehdä jotakin - nykymeno ei yksinkertaisesti voi jatkua. Tuotannon pitää tehostua ja tukiaisten vähentyä. Maataloustuotanto on yritystoimintaa siinä, missä muutkin tuotannon alat, eikä sen pitäisi tukien muodossa nauttia sen suurempia etuuksia kuin vaikkapa konepajateollisuuden.

On tervettä, että sdp on - hyvin varovasti - yrittänyt muuttaa Suomen maatalouspolitiikan suuntaa.

Ei ole todellista

Katsokaapa mitä kaikista tiedonvälittäjistä luotettavin, Keskustan verkolehti Apila tietää kertoa "tuuletuskokouksesta", jossa Heinäluoma kävi maalaisliiton eduskuntaryhmän kuultavana.

Sitaatti herroilta Heinäluoma ja Kalli on varmaan ihan oikea:
"Sekä Kalli että Heinäluoma totesivat, että käyty keskustelu vahvisti hallitusyhteistyötä. "

Juu, ihan varmasti näin on päivitelty. Mutta pitää olla kepulainen, jotta tästä vääntää uutisen. Samaan aikaan kun ne vähemmän luotettavat tiedotustahot vääntävät uutista siitä, että maalaisliitto harkitsi hallituksesta lähtöä.

Ei ole todellista! C'mon, heittäkää nyt voltti heinäkasaa kohden! Miten tämä nyt hallitusyhteistyötä vahvistaa, kun pidetään krisiikokous ja selvitään siitä? Ilman tällaisten kokousten tarvettako hallitus ei olisi ollut niin vahva kuin nyt. Jep jep.

Kriisi on kriisi. Ja vaikka siitä selvitään, niin samana tai seuraavana päivänä ei olla vahvempia kuin koskaan ennen.

Välirikko ?

Vanhanen varoittaa Heinäluomaa (sdp:tä) maatalouriidasta. Ui, kun pelottaa.

Noh, tämä on taas yksi merkki siitä, että hallitusyhteistyö vähintäänkin rakoilee. Käytännön kysymyksistä tulee (julkisia) riitoja, mikä ei ole toimivan yhteistyön merkki. Toinen viimeaikainen myrskynmerkki on ollut kiista virkanimityksistä.

Keskusta on edelleen kierroksilla presidentinvaalien vuoksi ja kierrosluku on edelleen nousussa viimeisten gallupien vuoksi. Eduskuntavaalit ovat ovella ja asemiin ajo niihin on alkanut. Kepu epäilee, että pelkästään hoitamalla hallitusvastuun asioita tulee turpiin. Mikä tietysti on virhetulkinta. Kysymys on siitä miten niitä hoidetaan.

Hallitusyhteistyö ei kaadu ennen vaaleja, mutta merkit siitä, että punamulta voisi jatkaa vaalien jälkeen ovat vähissä. Kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta ollaan jyrkästi eri mieltä, maataloustukiaisista vallitsee näkemyksellinen ristiriita, pienistä käytännön asioista ei pystytä ongelmitta sopimaan ja niin edelleen. Jos näillä askelmerkeillä mennään, tuloksena ovat suhteelliset repivät vaalit.

Hallitusneuvottelujen kannalta tilanne ei ole suotuisa. Vaalitulos kuitenkaan tuskin poikkeaa siinä määrin totutusta etteikö kolmesta suuresta kaksi istu kuitenkin hallituksessa. Nykyinen tilanne jättää todennäköisiksi vain sdp+kok ja kok+kepu liitot. Eli helposti ollaan tilanteessa, jossa vaaleissa on tosiasiallisesti kyse siitä tuleeko maahan porvarihallitus vai ei - eli käytännössä siitä, onko sdp vaalien jälkeen suurin puolue.

Kasvava ay-liike

Kaikkien kolmen suomalaisen ay-keskusjärjestön jäsenmäärät ovat kasvussa. Hyvä niin, kaikkien yhteisenä huolena tulee jatkossa olla vielä nykyistäkin voimakkaammin järjestäytymisasteen pitäminen korkeana.

Akava kasvaa edelleen kaikkein voimakkaimmin. Se selittyy koulutusrakenteen muutoksella ja sen pitkillä vaikutuksilla ehkä enemmän kuin heidän itse tarjoamallaan selityksellä:

"Ilmiön takana on järjestäytymistapa: akavalaiset järjestäytyvät tutkinnon ja ammattikunnan perusteella", Nurmio(Akavan johtaja) sanoo.

Tutkintopohjainen järjestäytyminen sopii täydentämään ammatti ja työpaikkakohtaista, mutta ei koskaan voi korvata sitä. Jos kaikki palkansaajat järjestäytyisivät tutkinnon ja siis käytännössä koulutusidentiteetin mukaan, tulisi laadukas edunvalvonta käytännössä mahdottomaksi.

Työehdot pitää kuitenkin sopia työn, ei koulutuksen mukaan. Erilaiset työpaikat tuovat työehdoille omia vaatimuksiaan, joten koulutuspohjainen järjestäytyminen ei laajamittaisesti toimi. Niiden työnantajien määrä joiden kanssa pitää neuvotella on akavan mallissa myös suurempi. Eli tarkoittaa vaikeammin hoidettavissa olevaa edunvalvontaa. Neuvottelut vaativat myös ja ehkä ennenkaikkea luottamusta, joka on vaikeasti luotavissa ilman jatkuvaa kontaktia.

Koulutuspohjaisessa edunvalvonnassa on toki myös oma järkensä. Sillekin on tilaa suomalaisella työmarkkinakentällä.

Ammattiyhdistysliike on kuitenkin edelleen liian hajaanut Suomessa. Samoilla aloilla voi olla useita eri ammattiliittoja jopa kaikista keskusjärjestöistä. Näillä on keskenään jopa ristiriitaisia neuvottelutavoitteita. Palkansaajan etua tämä ei palvele. Jatkossa liitto (ja keskujärjestörakennetta) pitää pystyä tiivistämään entisä järkevämmiksi kokonaisuuksiksi.

Yhteiskuntavastuu

UPM:n toimet puhalsivat uutta tuulta yhteiskuntavastuukeskusteluun. Jukalla on asiasta erittäin valistunut mielipide.

Osittain tämä liittyy siihen, mitä jo tovi sitten kirjoitin valtion omistajapolitiikasta. Kuten pätkä-ja silppytyössäkin, julkisen vallan pitäisi vähimmäisvaatimuksena saada oma pesä kuntoon ennen kuin kovin suureen ääneen huudellaan yksityiselle puolelle toimenpiteistä.

Tässä globaalissa markkinoiden ihmemaailmassa on selvää, että sellainen yhteiskuntavastuu, jota esimerkiksi vanhat paperipatruunat edustivat, on mennyttä maailmaa. Tuotantolaitokset ja niiden omistajat eivät enää ole yhteisöllisesti kiinni niissä paikoissa, joissa he toimivat. Kiinnittymiskohdat tulevat vain lainsäädännön ja omistajien kautta.

Yhteiskuntavastuuta toki esiintyy yhtiöidein arvo määrittelyissä. Nämä määrittelyt häviävät kuitenkin aina omistajein vallalla ja isompien voittojen tavoittelulle. Yritysten tulisikin tarkaan miettiä, mitä arvoikseen kirjaavat, jos arvoja ei kuitenkaan aiota noudattaa vaikeissa tilanteissa.

Todellinen yritysten yhteiskuntavastuun kehittäminen voikin tapahtua vain omistajien kautta. Jos omistajat eivät hyväksy yhtiön toimenpiteitä, niin sen pitää myös antaa näkyä. Joko omistuksesta luopumisena, jolloin tämän laajamittaisesti tapahtuessa seuraa yrityksen arvonlasku, mikä johtaa ainakin tulevien toimenpiteiden uudelleenarviointiin. Tai sitten iskuina yhtiökokouksissa, joissa voidaan vaihtaa toimiva johto, jos tämän tekemät toimet eivät ole olleet hyväksyttäviä.

Tälle vallankäytölle on ongelmallista, että omistus näyttää entistä suuremmissa määrin katoavan rahastoihin ja esimerkiksi eläkeinstituutioihin. Näillä on usein sekä teknisiä rajoituksia, että omistajuuteen liittyviä toiminnallisia rajoituksia. Omistajilla ei ole kuin arvonsäilyttämis -ja kasvattamisintressi, toisin kuin henkilösijoittajille, jotka ainakin osin ovat aina kiinni omassa arvomaailmassaan.

Julkinen valtakin voisi toimia asiassa kaikesta huolimatta. Yksi mahdollisuus olisi tehdä julkisen tuen saantiin liittyviä yhteiskuntavastuusopimuksia, joilla voitaisiin yrityksen kanssa sopia tietyistä pelisäännöistä määräajaksi. Tämä tekisi osasta toimia sopimusteknisiä, joilloin niihin olisi mahdollista myös puuttua. Yritykset eivät ole moraalisiaentiteettjä - ne ovat juridisia. Toimet on siis sijoitettava juridiselle puolelle sen sijaan että vaaditaan moraalia sieltä, missä sitä ei ole.

Yhdistyvä vasemmisto?

Vasemmistoliiton puheenjohtajan lähtö paikaltaan pois käynnisti (jälleen) puheet vasemmistopuolueiden yhdistämisestä/yhdistymisestä. Vauhtia ne saivat Siimeksen kommentista, että hän vuosi sitten tosissaan harkitsi siirtyvänsä SDP:n jäseneksi.

Minä en ymmärrä näitä asiassa intoilijoita. Joko meillä on erilaiset painotukset ja lähtökohdat niin pitkälle, että erilliset puolueet tarvitaan - tai sitten ei. Ihmiset ratkaisevat itse mihin puolueeseen liittyvät, kuuluvat tai siirtyvät. Jos perinne on suurin syy pysyä jossain puolueessa, niin se on lähes yksinomaan surullista.

Vasemmistopuolueet yhdistyvät, jos linjat ja toimintavat tavat leikkaavat toisiaan. Näin ei tällä hetkellä ole. Tottakai Vasemmistoliitossa on väkeä, joka voisi hyvin olla SDP:ssä - ja toisaalta meillä väkeä, joka voisi olla Vasemmistoliitossa. Molempien puolueiden yhteenlaskettu jäsen- ja kannattajakunta ei kuitenkaan sovi nykyisin samaan puolueeseen - ei minun kokemuksieni mukaan.

Sitäpaitsi on niin, että jos puolueet yhdistyisivät, eikä SDP:stä vasemmalle jäisi/syntyisi merkittävää poliittista voimaa, niin tietty dynamiikka ja muutosvoima vasemmistosta häviäisi. SDP:tä ankkuroi poliittisesti vasemmalle Vasemmistoliiton olemassaolo - ja keskutelu koko vasemmiston sisällä vaikuttaa poliittisiin tavoitteisiin. Toisaalta SDP vaikuttaa siihen ettei Vasemmistoliitto siirry ääripäähän poliittista kenttää. Puolueiden olemassaolo myös vahvistaa niitä molempia - ei pelkästään heikennä.

SDP:llä ei saisi olla mitään tarvetta ottaa kantaa Vasemmistoliiton jäsenten siirtymiseen meille. Siellä on kriisi käynnissä, eikä ole kovin kilttiä, kohteliasta eikä oikein käydä silloin asiaan kiinni. Vasemmistoliitolla on täysi oikeus puida asioitaan kuntoon omassa rauhassaan. Tilanteen normalisoiduttua voidaan sitten taas keskutella rauhassa yhteistyöstä ja sen muodoista.

Miksi tehdä turhaa työtä?

Pistin eilen julkisuuteen tiedotteen Eu:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnin tarpeettomuudesta.

Oleellinen kysymys on se, miksi järjestelmän pitäisi jauhaa tyhjää ja tehdä tarpeetonta työtä? Itse olen vakuuttunut siitä, että nykyinen perustuslaillinen sopimus - jota myös perustuslaiksi kutsutaan (sitähän se ei ole, valtioilla on sellaisia) - ei koskaan tule voimaan.

Ratifiointi teettäisi siis yksinkertaisesti järjestelmän tyhjäkäyntiä - myös tarpeettoman poliittisen tyhjäkäynnin pitäisi ilmeisesti olla laitonta, jotta sellaiselta vältyttäisiin. Huomiota pitäisi kiinnittää enemmän siihen, miten tästä eteenpäin.

Unioni tarvitsee sopimukset yhteenkokoavan sopimuksen ja toimivamman päätöksentekojärjestelmän. Nykyinen perustuslaillinen sopimusehdotus sitä siis ei tule olemaan. Osa siitä saattaa hyvinkin olla mukana, kun aikanaan ollaan hyväksymässä uutta ehdotusta, mutta tämä ei ole se sopimus, joka tulee aikanaan voimaan.

Minusta olisi siis järkevintä todeta tilanne ja palata piirustuspöydän ääreen. Sopia menettelytavoista -ja keinoista, joilla uutta sopimusta aletaan tehdä.

Siimes teki temput

Vasemmistoliitto sai tänään vasten kasvojaan melkoisen paukun, kun puolueen puheenjohtaja ilmoitti eroavansa puolueen johdosta. Samalla Siimes ilmoitti jättävänsä politiikan ilmoittamalla ettei ole käytettävissä seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Täytyy sanoa, että melkoinen temppu Siimekseltä. Osoittaa sekä melkoista henkistä tuskaa että itsenäisyyttä, ottaa ja erota vuosi ennen eduskuntavaaleja. Lähteä kävelemään ja sulkea ovi perässään. Moni puolueeseensa tympääntynyt ei näin uskaltaisi tehdä.

Osoittaa niiltä vasurikommentoijilta, jotka eivät vieläkään halua nähdä puolueen krisiiä, melkoista venkoilua. Minkä tahansa puolueen puheenjohtajan ero linjaerimielisyyksiin vedoten on melkoisen kriisin merkki.

Mitäs nyt? Vasemmistoliitto on viime vuodet operoinut Siimeksen profiilin varassa niin päivänpolitiikassa kuin vaalikamppailussaan. Vaihdos tulee olemaan tuskallinen ja on todennäköistä, että puolue tulee kärsimään tästä vielä seuraavissa vaaleissa.

Vasurit joutunevat pitämään ylimääräisen puoluekokouksen. Puolueen 1.varapuheenjohtaja on oululainen Risto Kalliomäki, joka ei ole kansanedustaja. Puolue siis tuskin menee vaaleihin varapuhiksen voimin elleivät varat sovi keskenään että 2. vpj, edusjaja Sirnö toimii vt. puheenjohtajana. Puolitoistavuotta on pitkä aika mennä tilapäisjärjestelyin eteenpäin.

Lisäksi puhdistus -ja tuuletuskokousta tarvitaan, jotta tuollaisesta tilanteesta voi selvitä. Tosin jos ylimääräiseen puoluekokoukseen mennään nopeasti niin puolueen vanhoilliset voivat tästä saada ylimääräistä voimaa. Siimeksen lähtö on veitsenisku hänen omilleen puolueen "edistyksellisille".

Mistä vasureille uusi puheenjohtaja? Siimes on ollut niin hallitseva vasurikasvo, että hänen takaansa on vaikea nähdä potentiaalisia ehdokkaita. Puolueen varapuheenjohtaja Sirnö voisi olla varteenotettava vaihtoehto, Siimeksen oloinen profiililtaan. Toisaalta mainittu 1. vpj Kalliomäki nousi asemaansa sen kuuluisan "kentän" tuella, sieltä voisi tulla kapinaehdokas. Sirnön lisäksi tuo kansanedustajapuoli näyttää vähän tyhjältä; Kari Uotila? Annika Lapintie?

Jään seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla.