Valtiovarainministeri hyppäsi eilen hetkeksi ulos lähestyvän budjettiriihen asettamista raameista ja kommentoi kuntien kaavoitus -ja asuntopolitiikkaa. Hänen ajatuksensa on se, että kunnat eivät saa kaavoitettua - eivät kaavoita - tarpeeksi kysyntään nähden. Hänen ratkaisuesityksensä on pakkokaavoitouslaki, jolla kuntia pakotettaisiin kaavoittamaan. Samoin hän esitti kaavoitusoikeutta yksityisille tontin omistajille.
Istuttuani nyt tämän vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa olen ihmetellyt, että missä päin Suomea ovat ne kunnat, jotka eivät kaavoita täydellä teholla? Helsingissä on jatkuvasti koko lailla iso nippu myös isoja kaavoja käsittelyssä ja työn alla.
Itse kaavoitusprosessi on toki melko hidas, kestää vuosia ennen kuin jokin alue saadaan ideasta edes valmiiksi suunnitelmaksi asti. Mutta en oikein tiedä, miten tähän purisi laki pakkokaavoittamisesta.
Pakkokaavoittamista on helppo esittää, mutta parhaan tietoni ja käsityskykyni mukaan se ei ainakaan asunto-ongelman ykkösalueella eli pääkaupunkiseudulla auta yhtään mitään. Kaavoittaminen tehostuisi rajoittamalla valitusoikeutta ja kuulemisprosesseja. Varsinkin valitusoikeus on tällä hetkellä liian laaja, asioita ei saada eteenpäin, kun jokin yksittäinen taho valittaa aina uudestaan johonkin seuraavaan tahoon. Ei taida olla vain niin helppoa mennä julkisuuteen valitusoikeuden rajaamista esittämään Kalliomäki hyvä?
Ei sillä, saa tuon pakkokaavoituslain säätää - en minä sitä vastusta. En vain tiedä koska sitä todella tarvittaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti