En ole vielä äänestänyt presidentinvaalien toisella kierroksella. Luulen, että olen valintani tehnyt, mutta emmin kuitenkin edelleen. Ja sivumennen sanoen, vaihtoehtoja on aina kolme tässä äänestystapauksessa. Tyhjän äänestäminen on äänestämistä - se on kannanotto. Äänestämättömyys on pelkkää laiskuutta tai tyhmyyyttä.
Myönnän, että osin se johtuu siitä onnettomasta tosiseikasta, että ehdolla ei enää ole minkään sortin sosialidemokraattia tahi muunlaista sosialistia.
Ja se on se perusongelma. Miten tehdä valinta kahden oikeistolaisen ehdokkaan välillä? Pidän vihreitä (melko) porvarillisena puolueena, kokoomuksen kohdalla ei tarvitse edes mainita. Ja tämä pätee nimenomaan, kun tarkastellaan oikeisto-vasemmisto jakoa talouspoliittisesti. Ja etenkin suomalaisista vihreistä tämä näyttää pätevän, kansainväliset esimerkit todistavat enemmän toiseen suuntaan.
Vaakaa kallistaa hitusen kokoomuksen suuntaan se, että he ovat enemmän yhteisöllisyyden perään kuin vihreät. Vihreiden äärimmäinen individualistisuus on puolueen pahin helmasynti. Olen vakaasti sitä mieltä, että sekä toimivat yhteiskunnalliset ratkaisut että yksilöiden hyvinvointi ja onnellisuus ovat yhteisöllisiä - eivät yksilöllisiä - ratkaisuja. Kokoomuksen kyläyhteisöllinen konservatiiviyhteisöllisyys ei ole hyvä asia sekään, mutta parempi kuin puhdas yksilöllisyysoppi, jota vihriät tuntuvat edustavan.
Molempia ehdokkaita epäilen vahvasti Naton salarakkaiksi. Ihan sama mitä ovat vaalikoneisiin vastanneet, mutta mennyt evidenssi näyttäisi todistavan, että molemmat kannattavat mieluummin kuin vastustavat. Todettakoon, että henkilökohtaiesti en vastusta natoa, vastustan sotilaallisen liittoutumisen logiikkaa ylipäätään. Silläkään on paha eroa tehdä ehdokkaiden välille.
Suvaitsevaisuus ja avoimuus on yksi eron tekijä. Vaikka en pidä nyt käytetystä retoriikasta, jossa homo on automaattisesti vapaamielinen ja suvaitsevainen, niin Haavisto taitaa sitä olla ihan oikeasti. Niinistö ei ehkä niinkään. Nämä ovat arvoja, joita kunnioitan, joten iso piste Haavistolle.
Niinistö on esitellyt näkemystään vahvasta presidentistä, joka sorkkii myös sisäpolitiikkaa. Haavisto on antanut kuvan enemmän ulkopoliittisesta vaikuttajasta. Vahvaa presidenttiä en halua, enkä usko Suomen sellaista tarvitsevan, joten siitäkin menee piste Haavistolle.
Vaikka periaatteessa on melko sama, kuka on Suomen presidentti ja kaikkein mieluiten haluaisin koko instituution lakkautettavaksi, niin eiköhän se valinta ole tällä selvä.
Haavisto saa näissä vaaleissa minun ääneni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti