Konsensus on kuollut, eläköön konsensus!

Ja uutisia Suomesta: Hallitusneuvotteluissa on tapahtunut yllättävä käänne, kun taas yksi puolue kertoi, että se vetäytyy neuvotteluista ainakin siksi aikaa, kun toinen puolue on miettinyt uudelleen ja lainaakin sille lelujaan. Sillä välin hiekkalaatikon reunalta raportoidaan, että kolmas puolue on edelleen maassa itkupotkuraivareissa, kun sen ei annettu olla pomo. Keinujen luona on kuulemma tapahtunut onnettomuus neljännen pudottua keinusta ja lyötyä päänsä. Kiitos ja näkemiin.

Näyttää pahasti siltä, että vaalien jälkeen on menettety suomalaisen politiikan tärkein voimavara. Se on yhteistyö ja hyvät suhteet, kompromissihaluisuus. Konsensus. Se on ominaisuus, joka luonnehtinut koko yhteiskunnallista elämäämme poliitikan kamareista elinkeinoelämään. Ymmärrys siitä, että pärjätäkseen tämän kokoisen maan ei ole vara riidellä, vaan sopia.

Kyllä, se on ollut tylsää ja väritöntä. Mutta historia todistaa, että se on ollut enimmäkseen tehokasta. Mitä yksipuolisempi hallituspohja, sen kehnommat tulokset, kuten porvarihallitusten(kin) tulokset osoittavat. Konsensus on (ollut) vahvuus.

Kun nyt puhutaan jääkausista ja välirikoista, niin liian kevyesti ollaan kuittaamassa arvokkainta poliittista pääomaamme. Ymmärrän kyllä, että tilanne on todellinen, mutta silti. Tulevaisuus näyttää paljon ikävämmältä, jos jatkuva ristiriitaisuus ja riitely on meidän(kin) tiemme.

Toisaalta, voi olla että suomalainen konsensus kestää tämän välinäytelmän ja ykskaks ollaan palattu entiseen. Se voi olla mahdollista. Mutta jos konsensus kuolee nyt, niin uuteen selllaiseen en ihan heti jaksa uskoa.