Paljon on taas vettä Vantaassa virrannut edellisen merkinnän jälkeen. Parempi olisi toki käyttää kielikuvana Keravanjokea, sen varressa kun käytännössä asun. Toisaalta Vantaa on tunnetumpi, mutta se ei muuta asiaa eli venähtänyttä päivitysväliä. Ei tuolla välillä ehkä ole oikeaa merkitystä muille kuin itselleni.
Haaveilen nimittäin siitä, että jonain päivänä voisin elättää itseni kirjoittamalla. Ja jos blogini on ainoa luovan kirjoittamisen muoto, jota harjoitan, niin ehkä sitä voisi ylläpitää. En ehkä juuri nyt kirjoita niin hyvin tai kurinalaisesti, että se mitenkään voisi olla ammatti. Uskon tai ehkä jopa tiedän, että harjoituksella voisin siihen päästä. Tuo elämäntapablogini tosin on päivittynyt vähintään kerran viikossa, mutta nyt lähden tavoittamaan haaveitani sillä pienellä tavalla, että kirjoitan tähän yleisblogiini vähintään kerran, mielellään kaksi, viikossa.
Mutta henkilökohtaisesta yleiseen. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka valittavat korkeista veroista, mutta ovat edelleen kirkon jäseniä. Siinä on kaikille yksityisille ihmisille henkilökohtaisen veronalennuksen mahdollisuus.
Nyt kun keskustelu kirkosta eroamisista on taas leimahtanut ihmisvihamielisen "Älä alistu!" kampanjan myötä. Sitä toivoisi, että keskustelu etenisi siihen, että oikeasti puhuttaisiin kirkon asemasta, sen edustajien mielipiteiden sijaan. Minusta kirkko ei ole niin kiinnostava järjestö, että sen mielipiteistä tai jäsenmäärästä pitäisi välittää.
Maallistuneen sivistysvaltion pitää kohdella kaikkia ideologioita ja uskontoja tasa-arvoisesti. Siksi kaikki kirkkojen erioikeudet pitäisi purkaa. Sitten niistä mielipiteistäkin voitaisiin keskustella samalta viivalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti