Satuin kuuntelemaan tuossa eilen, sunnuntaina 28.11., uusintaa Tuomas Enbusken radiohjelmasta "Miten suomalaisia pitäisi johtaa". Ohjelma on kuunneltavissa myös Ylen sivuilta. Toisena kanssakeskustelijana ohjelmassa oli Jari Sarasvuo.
Tästä yli-ihmisen itsetunnolla varustetusta yritysvalmentajasta on varmaan kaikilla suomalaisilla jokin mielipide. Huolimatta siitä, että minusta yrityskonsultit ovat enimmäkseen rinnastettavissa niihin kauppiaisiin, jotka aikanaan möivät vankkureistaan kaikki vaivat parantavia ihmevesiä, olen tavallaan arvostanut tätä ihmistä.
Hän on monessa asiassa periaatteessa oikeassa. Itseensä ja muihin luottaminen on monessa tilanteessa, varsinkin toisten ihmisten kanssa toimiessa, ratkaisu eteenpäin pääsemiseen. Samoin kuin pureutuminen suoraan käytännön ongelmiin, niihin toden totta pitää mennä kiinni.
Mutta. The Big But. Ohjelmassa, sinänsä hyvää keskustelua, puhuttiin julkisen sektorin ongelmien - joiksi luettiin huonoa johtamista ja huonoa tuottavuutta - korjaamiseen. Juontajan tiedustellassa sisäinen sankari Sarasvuolta, että miten sitten julkinen sektori laitetaan kuntoon niin vastaus hyvin vapaasti lainattuna kuului niin, että "ei mitenkään. Siellä on tämä kolmas tekijä, joka estää kaiken työelämän kehittämisen, nimittäin ammattijärjestöt. Se ei anna kehittää mitään".
Nyt meni älykäs - huomautettakoon, että nimenomaan älykäs, erotuksena viisaasta - ihminen vipuun. Ammattijärjestö(t) eivät estä kehittämästä työelämää, pikemminkin päinvastoin. Omalla työnantajallani JHL:ssä on omilla palkkalistoillaankin työelämän kehittäjiä, jotka ovat olleet monessa mukana hakemassa kehityksen kautta ratkaisuja ongelmiin.
Ammattijärjestö on kyllä kiinnostunut estämään sen, että kuka tahansa ei kehitä työelämää. Samoin se on kiinnostunut estämään sen, että työelämää ei kehitetän miten tahansa. Työelämän kehittämisen pitää olla ennen kaikkea työntekijöiden vaikutusvallassa, heidän pitää olla mukana siinä työssä. Ja sitä kautta mukana pitää olla heidän muodostamansa järjestöt. Juuri tätä(kin) varten nämä järjestöt ovat olemassa, yksittäisen työntekijän resurssit kehittämiseen saattavat olla rajalliset, järjestöt tarjoavat tähän tukea.
Sorry, Mr. Sarasvuo. Pieleen meni - ja pahasti.
2 kommenttia:
Niin, Virpin mieshän ei ole koskaan tavannut kiireistä hoitajaa, opettajaa tai lääkäriä.
Valtion tuottavuusohjelmakin on pelkkää hämäystä. Kyllä pienempi henkilöstömäärä johtaa automaattisesti laiskotteluun jne.
Virpin mies alkaa olla samaa tasoa kuin maassa makaava: viitsiikö luuseria lyödä.
Perhesuhteensa ja yrityksensä tärvännyt mies, joka profetioidensa keskellä liimailee lappuja syksyiseen metsään.
Tuottavuusohjelmahan palkittiin muutama vuosi sitten vuoden kielisammakkona, kun sillä ei ole tuottavuuden kanssa mitään tekemistä. Sehän on vain leikkausohjelma
Lähetä kommentti