"Mä aloin katella muita töitä"

Ja niin on lausunut, Vanhanen. Matti Vanhanen. Ja saahan sitä aikuinen mies alkaa katsella uusia töitä. Monihan innostuu vielä keski-iässä tekemään ammatin -ja uranvaihdoksen. Ja oikeinhan se on. Ihminen tarvitsee uusia näkökulmia - ja suoraan sanottuna Suomi tarvitsi, tai noh, tarvitsee edelleen/taas, uuden pääministerin.

Siinähän se homman varsinainen juju onkin. Jos ihminen, jonka ammatti sattuu olemaan pääministeri, kertoo alkaneensa katsella "muita töitä" ja "uusia hommia", niin etäistä hälytyskellojen kilkatusta alkaa kuulua. Siis ammatti oli pääministeri.

En tosiaan tiedä, että olenko nyt sinisilmäinen, vanhanaikainen tai harhaluuloinen tai kenties kaikkea kolmea. Mutta olen ollut ja olen edelleen siinä uskossa, että poliitikon työ ylipäätään ja pääministerin ennen kaikkea on muutakin kuin työ. Eihän se nyt voi olla yksi työ muiden joukossa. Siihen päästäkseen joutuu kuitenkin käymään melkoisen kutsumustien läpi, tai ainakin suurin osa joutuu.

Minusta ei ole mitään väärää siinä, että poliitikot aloittavat muitakin töitä poliittisen uran jälkeen. Ihmisiä ovat hekin ja politiikassa pätevöityy lisää erilaisiin asioihin. Mutta jos pääministeri vaihtaa kesken kautensa uusiin töihin, koska tämä päätti "että nyt saa riittää ja aloin katsella muita töitä", niin ei, ei todellakaan ole asia ihan kohdallaan.

Ei kai ole kiellettyä odottaa, että poliittinen johtaja tuntisi, edes ihan vähän, intohimoa tekemiseensä, Suomen johtamiseen?

Demokraatti, ruotsidemokraatti

Naapurien vaalien tiimoilta suurinta hämmästystä herätti tämä ruotsidemokraattien nousu. Tämähän on siis puolue, jota voisi kuvailla, että se perussuomalaiset with a big twist. Tai toisaalta, että se on perussuomalaiset ilman säädyllisiä filttereitä.

Ei voi olla kenelläkään yllätys, että muukalaisvastainen - tässä tapauksessa osin jopa avoimen vihamielinen? - puolue menestyy vaaleissa. Kyseessä on sama ongelma kuin meillä Suomessa: kun maahanmuutosta aiheutuvista seurauksista ei keskusella avoimesti, eikä uskalleta tehdä esityksiä, seuraa vaihtoehtoisen puolueen nousu ennen pitkää väistämättömästi.

Mutta kaikkein ironisinta on tuo länsinaapurin puolueen nimi ja sen linkki sikäläiseen asennoitumiseen ja ilmapiiriin. Kyseisen porukan kohtelu, kun ei ole tapahtunut mitenkään demokratian hengessä tai sen kauniita periaatteita kunnioittaen. Puolue yritettiin vaieta kuoliaaksi, sitä ei päästetty muiden tapaan esiintymään, esitettiin vetoomuksia jättää se huomiotta ja niin edelleen.

Tuota, ursäktä mig men... Ei näin käyttäydytä kypsässä demokratiassa. Kansavalta tarkoittaa, sitä että kansalla on oikeus myös sortaa itseään. Jos nyt ihan välttämättä haluaa, niin saa äänestää myös täydellisen idioottimaisia vaihtoehtoja. Mutta kaikkien puolueiden tms. pitää päästä toimimaan samoilla pelisäännöillä ja samoilla ehdoilla. Jos jokin porukka on suorastaan rikollinen, niin se ei varmaan saa sitten edes oikeutta toimia ja sen asian tuomitseminen kuuluu oikeuslaitokselle.

Myös tyhmistä esityksistä pitää voida keskustella ja niille pitää antaa tilaa. Vaikenemalla ja peittelemällä lapioidaan tukea ja kannatusta suoraan ääriliikkeiden laariin.

Onko Ruotsin tie meidän tiemme ?

Ruotsissa tapahtui se, minkä ei historiallisen tietämyksen mukaan pitäisi olla mahdollista. Ja se sama, mikä näyttää voivan olla mahdollista tapahtua keväällä myös Suomessa. Totuttujen lainalaisuuksien mukaan, oikeistohallituksen ei pitäisi pystyä pysymään vallassa, ei varsinkaan taloudellisesti vaikeina aikoina.

Vaikka Ruotsi on hyvin erilainen, on sen tilanteessa paljon samaa. Sielläkin on itselleen ihmisen kasvot löytänyt oikeisto, joka on ajanut ainakin retorisesti hyvinvointiyhteiskunnan kylkeen. Sielläkin juuri oikeisto on löytänyt oikein 2000-luvun hengen, jossa yksilöllinen kilvoittelu yhdistetään kohtuulliseen yhteisvastuuseen. Molemmissa on vasemmisto, tarkoittaa siis sosialidemokraatteja, heikoissa kielissä, kompastelee eikä oikein löydä tietään tulevaisuuteen.

Länsinaapurissa toki harrastetaan tätä käsittämätöntä blokkeilua, joka vaikuttanee vaaleihin omalla tavallaan. Sanon käsittämätöntä siksi, että minusta neuvottelu ja yhteistyö ovat avainsanat politiikassa. Ei sen pitäisi monipuoluejärjestelmässä olla niin, että jo etukäteen kerrotaan kenen kanssa maata hallitaan, jos valta saadaan. Omaa ohjelmaa toteutetaan suhteessa niihin, joilla kannatusta on.

Yksi keskeinen ero on tietysti vihreät, jotka Ruotsissa ovat vasemmistopuolue, kun taas Suomessa puolue sijoittuu johonkin sinne kokoomuksen mustemmalle puolelle poliittista karttaa ääriyksilöllisine piirteineen. Vaikka nyt eletäänkin vihreiden puolueiden kukintakautta, niin se ei kuitenkaan ole ratkaisevaa.

Jos mitään oleellista ei muuttu Suomessa, niin Ruotsi tie on meidänkin tiemme. Keskeinen erottava tekijä on aika, lännessä se jo loppui, täällä sitä on. Sosialidemokratia kun kaivaa esiin jostain kansankielisyyden, selkeyden ja kirkkaan oman vaihtoehdon, niin tilanne saattaa hyvinkin muuttua.