Tähän väitteeseen pääsen väittämään vastaan muutaman viikon kuluttua. Menen edustamaan työnantajaani Radio Yle1:n väittelysarjassa ”Ennakkoluuloja?”.
Konsepti vaikuttaa kiinnostavalta, toimittaja esittää väitteen ja minä vastaan. 15 minuuttia tätä.Pakko myöntää, että yleisesti ottaen nautin tällaisista asetteluista ja tilanteista. Sivistynyt väittely on miellyttävää ja kiinnostavaa. Se haluaako joku juuri minua kuunnella, on kokonaan toinen juttu.
Mutta itse väite: ”julkinen on tehotonta!”. Mitä siihen pitäisi vastata, varsinkin jos ei halua sortua fraaseihin? Ajatuksia otetaan mielellään vastaan
12 kommenttia:
Milloin tulee eetteriin?
t. Olof C
Ilmottelen kun tiedän, loppuvuodesta, mutta tarkkaa aikaa ei vielä ollut tiedossa
No ensin pitäisi päättää mitä tehokkuudella oikein tarkoitetaan.
Mitä tehokkuutta mitataan? Onko tehokkuuden mitta kuinka paljon tekee voittoa? Kuinka vähällä rahalla ja henkilöstöllä tehdään x suoritetta? Vai onko mittatikkuna myös vaikuttavuus tai muu poliittinen päämäärä, kuten tasa-arvon ja demokratian toteutuminen?
Katsotaanko tehokkuutta yksittäisen yksikkön vai koko yhteiskunnan kannalta?
Ja eiköhän vastaus kuitenkin ole että kyllä, julkinen on usein tehotonta, mutta niin on yksityinenkin. Ja se mikä on "tehokasta" tässä ja nyt, ei välttämättä ole sitä pidemmällä tähtäimellä.
Mitkä ovat julkisen ja yksityisen sektorin keskeisimmät erot tehokkuuden kannalta? Mistä erot johtuvat?
Minusta keskeisin ero on se, että yksityisellä puolella on huomattavasti paremmat kannusteet olla tehokas kuin julkisella. Julkisella puolella kaiken voi kaataa loppujen lopuksi veronmaksajien syliin.
Yksityinenkin muuttuu tehottomaksi, jos vaikkapa kilpailutus toteutetaan niin, ettei tehokkuuteen ole kannustimia. Tätä aihetta sivusin pari viikkoa sitten kirjoittamassani sairaala-aiheisessa merkinnässäni.
Siis kyllähän yksityinen toimii, mutta niin toimii julkinenkin. Molemmille on paikkansa.
Se, että väitetään julkisen olevan jo lähtökohtaisesti tehotonta, on siis puhtaasti ideologinen kannanotto, kuten se, että kaikki julkinen on jumalasta.
Otetaanpa yksityiset lääkäriasemat. Ne eivät käytännössä pysty tekemään juurikaan mitään vaativampia operaatioita, vaan vaikeimmat (ja kalleimmat) operaatiot sälytetään veronmaksajien harteille.
Entä toimivatko yksityistetyt kuljetuspalvelut Helsingissä? Eivät. Toki voisivat toimia, mutta millä hinnalla.
Mikä yksityinen yritys ruokkii parilla eurolla/pää yhtään ketään. Kouluruokailu näyttää toimivan, vaikka laadusta voidaankin keskustella.
Entäs Yle? Ohjelma-aikaan nähden aika paljon näyttävät saavan koneistostaan irti. Joskus taannoin teetettiin tehokkuusvertailu Ylen ja Maikkarin välillä. Yle oli ainakin silloin paljon tehokkaampi. Voi olla, että ajat ovat muuttuneet. Esimrkki: ruotsinkielistä lastenohjelmaa ei kyllä mikään yksityinen taho tuottaisi, joten tältä osin koko keskustelu on mieltä vailla.
Voi olla, että yksityisellä puolella on "paremmat kannusteet" olla tehokas, mutta seuraako niistä loogisesti tehokkuus, sillä vertailu on vaikeaa. Esim. julkisen puolen on hoidettava kaikki pultsareista lähtien, eikä voida kuoria kermaa päältä.
Samalla logiikalla voisi julkisen väittää olevan lähtökohtaisesti edullisempi tapa tuottaa, koska kenellekään kiilusilmälle ei tarvitse tahkota voittoa, joka lisätään aina hintaan.
Mitenkähän yksityistettu toimeentuloturva toimisi? Yksityistetyistä "puolustuspalveluista" on kokemusta mm. Irakista. Jäljet pelottavat.
Jos apteekit sosialisoitaisiin, lääkkeet olisivat puolet halvempia, väitän mä. Itse asiassa sairaala-apteekit jossakin historian vaiheessa olivat toimivin apteekkilaitos. Julkinen sekin.
Eli jos yksityistetään, pitää kilpailu varmistaa, muuten järjestelmä ruokkii itse itseään ja keksii itselleen uusia tehtäviä potenssiin korotetuilla hinnoilla. Vertaa yksityiset hampulääkärit: ei sellaista kalustoa löydetäkään, josta yksityinen ei jotain krahnutttamista löydä. Julkisella puolella kunnon kalusto ei aiheuta muuta kuin suun avaamisen ja kiinni laittamisen.
Piisaako paasaus?
Piisaa, jos ei lisää hyvää settiä ole luvassa! Tässä kohtaa on taas hatunnoston paikka sosiaaliselle medialle, sillä tästähän tätä mielikuvaa ja maisemaa aukeaa.
Vielä semmoinen, että onko olemassa sitten järkeviä kannusteita, joilla julkinen muuttuu tehokkaammaksi, jos hyväksytään argumentti siitä, että yksityisomistus on erilaisen luonteensa mukaan kannustavaa?
Kommentteja Anonyymille:
"Otetaanpa yksityiset lääkäriasemat. Ne eivät käytännössä pysty tekemään juurikaan mitään vaativampia operaatioita, vaan vaikeimmat (ja kalleimmat) operaatiot sälytetään veronmaksajien harteille."
Mutta johtuuko se yksityisestä vai julkisesta? Verorahoin ylläpidetyn julkisen palvelun kanssa on paha kilpailla, kun volyymit vähäväkisessä maassa ovat kuitenkin pieniä. Jos julkinen sektori ei ylläpitäisi erikoissairaanhoitoa, niin eiköhän yksityinen sille puolelle laajenisi.
Tämä on vähän vastaava argumentti kuin se, että Yle pitää säilyttää, jotta se lähettää laadukkaita dokumentteja. Eiköhän kyse ole ennemminkin siitä, ettei muiden niitä nykytilanteessa kannata lähettää, kun pakkorahoituksella ylläpidettävän Ylen kanssa on vapaaehtoiseen rahoitukseen perustuvien kaupallisten kanavien paha kilpailla.
"Entä toimivatko yksityistetyt kuljetuspalvelut Helsingissä? Eivät. Toki voisivat toimia, mutta millä hinnalla."
Maksullinen henkilökuljetus on Suomessa niin vahvasti säädeltyä, että sen ongelmia voi olla usein vaikea kohdistaa sektorin mukaan.
"Esimrkki: ruotsinkielistä lastenohjelmaa ei kyllä mikään yksityinen taho tuottaisi, joten tältä osin koko keskustelu on mieltä vailla."
Kannattaa muistaa, että "yksityinen" ei tarkoita samaa kuin "yritykset". Onhan meillä varakkaita yksityisiä ruotsinkielisiä säätiöitä, joita noiden lastenohjelmien rahoittaminen voisi hyvinkin kiinnostaa. Nyt ei tarvitse kiinnostaa, kun homma hoidetaan verorahoilla.
Ja voihan ruotsinkielistä lastenohjelmaa tarvittaessa ostaa länsinaapuristakin. Tarvitseeko kaikkea itse tuottaa?
"Samalla logiikalla voisi julkisen väittää olevan lähtökohtaisesti edullisempi tapa tuottaa, koska kenellekään kiilusilmälle ei tarvitse tahkota voittoa, joka lisätään aina hintaan."
Mitä eroa siinä on meneekö siitä tekemisestä rahaa yrittäjälle/osakkeenomistajille tai sitten niille niille kaikille byrokraateille, joita julkinen sektori on pullollaan? Miksi byrokraateille menevä raha ei ole pahasta, mutta yrittäjille menevä on?
"Jos apteekit sosialisoitaisiin, lääkkeet olisivat puolet halvempia, väitän mä."
Parempi olisi lopettaa nykyinen kartellisysteemi ja jakaa apteekkilupia huomattavasti lisää sekä vapauttaa käsikauppalääkkeet ruokakauppojen valikoimiin.
"Eli jos yksityistetään, pitää kilpailu varmistaa, muuten järjestelmä ruokkii itse itseään ja keksii itselleen uusia tehtäviä potenssiin korotetuilla hinnoilla."
Jep. Yksityisiä monopoleja ei ole syytä päästää syntymään. Julkisetkin monopolit ovat jo riittävän pahasta.
Kaikilla organisaatioilla on tapana pöhöttyä. Se on lähestulkoon luonnonlaki, ja koskee niin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Mitä vanhempi organisaatio, sitä suurempi osa sen toiminnasta on sen oman organisaation pyörittämistä ja suhteessa vähän kohdistuu siihen toimintaan, jota varten organisaatio on alunperin perustettu.
Tässä tulevat esiin yksityisen ja julkisen sektorin kannustinerot. Jos yksityinen yritys pöhöttyy tehottomaksi, joku toinen perustaa sille kilpailijan ja pudottaa pöhöttyneen toimijan markkinoilta. Julkisella sektorilla ei ole sitä huolta, sillä se saa tulonsa pakolla kerätyistä veroista, ei vapaaehtoisilta asiakkailta.
Yksityisellä toimijalla pöhöttymisen estäminen ei liity pelkästään pelkoon kilpailijoista. Omistajilla on intressi karsia sitä jo senkin takia, että se syö voittoja. Ongelmaksi saattaa tulla ay-liike, joka yleensä taistelee kaikkien mahdollisten pöhöttymien säilyttämiseksi aina yrityksen konkurssiin asti.
Julkisen ja yksityisen sektorin tehokkuuseroista iso osa johtuu todennäköisesti juuri siitä, että julkisella puolella suurempi osa organisaatioiden toiminnasta menee niiden itsensä pyörittämiseen johtuen edellä mainituista syistä.
"Mutta johtuuko se yksityisestä vai julkisesta? Verorahoin ylläpidetyn julkisen palvelun kanssa on paha kilpailla, kun volyymit vähäväkisessä maassa ovat kuitenkin pieniä. Jos julkinen sektori ei ylläpitäisi erikoissairaanhoitoa, niin eiköhän yksityinen sille puolelle laajenisi."
Tässäpä sitä ollaan, ei Suomen väkimäärää kannata siksi lisätä, että saataisiin lisää yksityisiä palveluja. Onhan näitä esimerkkejä, missä liki pitäen kaikki terveydenhuolto on yksityistetty, mutta silti kustannukset ovat sellaisia, että suuri osa kansasta on palveluiden ulottumattomissa.
"Tämä on vähän vastaava argumentti kuin se, että Yle pitää säilyttää, jotta se lähettää laadukkaita dokumentteja. Eiköhän kyse ole ennemminkin siitä, ettei muiden niitä nykytilanteessa kannata lähettää, kun pakkorahoituksella ylläpidettävän Ylen kanssa on vapaaehtoiseen rahoitukseen perustuvien kaupallisten kanavien paha kilpailla."
Tähän pätee sama kuin yllä, viisi miljoonaa "kuluttajaa" ei muutu sellaiseksi kriittiseksi massaksi, jolle jotakin laadukasta kannattaisi tuottaa, jos asiaa vain kaupallisessa mielessä tarkastellaan.
"Maksullinen henkilökuljetus on Suomessa niin vahvasti säädeltyä, että sen ongelmia voi olla usein vaikea kohdistaa sektorin mukaan."
Tässä tarkoitettiin kyllä lähinnä tätä vanhusten ja vammaisten kuljetusta, joka kaupallisen kilpailutuksen seurauksena mureni tasolle, joka lähentelee rikollista toimintaa.
"Kannattaa muistaa, että "yksityinen" ei tarkoita samaa kuin "yritykset". Onhan meillä varakkaita yksityisiä ruotsinkielisiä säätiöitä, joita noiden lastenohjelmien rahoittaminen voisi hyvinkin kiinnostaa. Nyt ei tarvitse kiinnostaa, kun homma hoidetaan verorahoilla."
Ehdottomasti yritysten sijasta sijalle voidaan kirjoittaa ruotsinkielinen säätiö. Mutta entäs kun kysymys on fenomenologis-konstruktuvistisen filosofian rantautumisesta suomalaiseen taidekeskusteluun tms. jotakin muuta suurta rahaa kiinnostavaa. Ei kai tässä suuri näkijä tarvitse olla, kun epäilee, ettei tuollaisia ohjelmia missään kaupallisen tv:n toimintaympäristöissä näe. Edes silloin, kun potentiaalisia katsojia on 300 miljoonaa.
"Ja voihan ruotsinkielistä lastenohjelmaa tarvittaessa ostaa länsinaapuristakin. Tarvitseeko kaikkea itse tuottaa?"
Tottakai voi ostaa, mutta vaikea sitä on saada sopimaan sellaiseen voittoa tavoittelemattomaan käsitteeseen kuin "kansallinen kulttuuri", joka myös Yle:n tehtäväkenttään on määritelty ja johon myös koti-svenssoneidemme meininki kuuluu.
Kaikkea ei siis tarvitse itse tuottaa, mutta kysyn siltä, millaisen ihanteen mukaan Yle:n tms. tuottamat uutiset ovat vähemmän kannatettavia kuin vaikkapa EVA:n sponssaamat uutiset.
"Mitä eroa siinä on meneekö siitä tekemisestä rahaa yrittäjälle/osakkeenomistajille tai sitten niille niille kaikille byrokraateille, joita julkinen sektori on pullollaan? Miksi byrokraateille menevä raha ei ole pahasta, mutta yrittäjille menevä on?"
Siinä on ainakin se ero, että voiton käärii omistaja, kun taas byrokratia edes työllistää! Jos palvelun hinta on kuluttajalle sama, niin minun moraalini mukaan maksan mielummin sellaisesta, jossa jakajia on enemmän.
Sitä paitsi juuri tuo yksityisten yritysten "kannustavuus" on osana synnyttämässä julkisen puolen kustannuskriisiä. Kun palkoilla aletaan kilpailla, niin on selvää, että osa ahneimmista siirtyy rahan perässä julkiselta puolelta. Ja aina lopulta veronmaksaja kustantaa sellaisenkin "kehityksen", jonka suuntaan sillä ei juurikaan ole ollut halua vaikuttaa.
Anonyymille:
Kyllä kaupallisten kanavien kannattaisi laadukkaampaakin sisältöä lähettää, jos Yle ei sitä tekisi. Jos meillä olisi Yleä vastaava Yleissanomalehti, niin kaupallinen tarjonta olisi Iltalehti/Seiska-tasoa. Se on tilanne tällä hetkellä televisiopuolella.
Sama pätee terveydenhoitoon. Viisi miljoonaa riittää monenlaisiin palveluihiin, mutta ei kahdessa eri järjestelmässä. Se, että yksityisen puolen ei kannata palveluja tarjota johtuu siitä, että julkinen niin tekee.
"Mutta entäs kun kysymys on fenomenologis-konstruktuvistisen filosofian rantautumisesta suomalaiseen taidekeskusteluun tms. jotakin muuta suurta rahaa kiinnostavaa. Ei kai tässä suuri näkijä tarvitse olla, kun epäilee, ettei tuollaisia ohjelmia missään kaupallisen tv:n toimintaympäristöissä näe. Edes silloin, kun potentiaalisia katsojia on 300 miljoonaa."
Niin, montakohan katsojaa tuollaisella ohjelmalla sitten lopulta olisi? Voidaan oikein hyvin kysyä, kannattaako tuollaiseen tuhlata vero- tai lupamaksurahojakaan.
Kaupallisesti kannattavan ja marginaalisen väliin jää todennäköisesti televisiopuolellakin vyöhyke, jossa yhteiskunnan tuki on jossain määrin perusteltua. Nykymuotoista Yleä sitä varten ei kuitenkaan tarvita, pienimuotoisempi ostopalvelutoimisto riittäisi siihen oikein hyvin.
"Kaikkea ei siis tarvitse itse tuottaa, mutta kysyn siltä, millaisen ihanteen mukaan Yle:n tms. tuottamat uutiset ovat vähemmän kannatettavia kuin vaikkapa EVA:n sponssaamat uutiset."
Tuskinpa ne sen vähempää puolueellisia tai asenteellisia ovat. Kaupalliset mediat tuottavat oikein laadukkaita uutispalveluita. Ei siihen Yleä tarvita.
"Siinä on ainakin se ero, että voiton käärii omistaja, kun taas byrokratia edes työllistää! Jos palvelun hinta on kuluttajalle sama, niin minun moraalini mukaan maksan mielummin sellaisesta, jossa jakajia on enemmän."
Tuo oli kyllä typerin argumentti, mikä tässä keskustelussa on esitetty.
Kun työllistetään byrokraatti, niin hänen työpanoksensa on pois jostakin muualta. Useimmissa byrokraateissa tuskin on ihmisenä mitään sen kummempaa vikaa, eivätköhän he osaisi jotakin tuottavaakin tehdä. Sen sijaan, että he kuluttavat verovaroja, he voisivat kerryttää niitä.
Pöhöttynyt byrokratia on taakka koko yhteiskunnalle. Se on nimenomaisesti yksi hyvä syy tukeutua ennemmin yksityiseen sektoriin. Siellä kun on paremmat kannustimet estää pöhöttymistä.
"Sitä paitsi juuri tuo yksityisten yritysten "kannustavuus" on osana synnyttämässä julkisen puolen kustannuskriisiä. Kun palkoilla aletaan kilpailla, niin on selvää, että osa ahneimmista siirtyy rahan perässä julkiselta puolelta."
Sinun mielestäsi siis on ongelma, jos ihmisille maksetaan kunnollisia palkkoja? Parempi vaan, että maksetaan kunnollista palkkaa tuottavasta työstä kuin se, että maksetaan huonompaa paperinpyörittelystä.
Hyvä esimerkki julkisen sektorin tehottomuudesta on se sotku, mikä esimerkiksi terveyspuolella on eri tietojärjestelmien kanssa.
Lehdistön ja television tuotantoa on tarpeetonta rinnastaa, koska toinen on toista huomattavasti kalliimpaa ja vaattii todella isoja investointeja, jos aikoo minuutinkaan ohjelmaa lähettää.
Siis mikään ei estä mainoskanavia tekemästä muutakin kuin täyttä skeidaa myös nyt, mutta vähänpä on näkynyt. Vaikka kaikki aseet on kymmenen viime vuoden aikana annettu (julkisen palvelun maksusta on muisto vain, yle lopettanut mainostamiseen tykkänään etc.)
Niin, kyllähän yksityisen terveydenhuollon kannattaa järjestää mitä tahansa, jos siitä saa rosvottua sairaan rahat. Mutta kun täällä maailmassa pitäisi ajatella kansallista terveyttäkin, eikä ensisijaisesti sitä, kuinka joku saa mersun toisten terveyden kustannuksella. Yksityistettyjen terveydenhuollon seurauksista on maailmalla esimerkkejä vaivoiksi asti.
En tiedä, mihin kannattaa rahoja tuhlata, mutta julkisen televisiopalvelun tausta-ajatus on, että kaikille yleisösegmenteille tarjotaan jotakin, eikä pelkästään jaanapelkosia jorisemaan joutavuuksia niistä kiinnostuneille mainostajille.
Kaupallisten tv-medioiden uutisissa on kyllä sen verran selviä eroja, että laatu on jäänyt pysyvästi Ylelle. Maikkari kun ei osaa asiantuntevasti puhua kuin armeijan asioista. Ja myötäsukaan. Aina. Nelsoselta uutiset ovatkin jo käytännössä loppu. Myös teksti-tv.
Mitä eroa on sillä, jos kansalainen pöhöttää Terveystalon toimitusjohtajaa tai kahta Jorvin toimistosihteeriä. Siis olettaen, että palvelun loppuhinta on käyttäjälle sama.
Mitä tulee kunnon palkkoihin, niin missään en kai sentään sitä ole kieltänyt. On vain niin, että kun yksityisellä puolella on mahdollisuus tulla miljönääriksi v-pen megaa tukuttain määräämällä, niin tottahan se houkuttaa. Toiselle puolelle jää se, että julkinen ei pysty aina palkkakilpailussa pärjäämään ja siksi syrjäseudut huutavat lääkäripulaa.Hoitamaan niitä aivan tavallisten duunareiden penskoja tai kätensä katkaisseita alkoholisteja. Mutta eihän se Toivoa kiinnostakaan.
Lähetä kommentti