Allekirjoittanut on tällainen nykyaikainen asuntoköyhä. Siis tällainen, jonka tuloista sanotaanko nyt vaikka varsin merkittävän osan lohkaisee isohkon asuntolainan hoitaminen. Vastineeksi lainasta on toki elämänlaatuun varsin miellyttävällä tavalla vaikuttava asunto.
Mutta asuntoköyhä yhtä kaikki. Ja tässä pitää huomioida se, että en valita. Hölmöähän se olisi, sillä tila on kuitenkin vapaavalintainen. Kukaan ei ole pakottanut asuntokauppaa tekemään eikä pankin velkavankeuteen astumaan. Termi nyt vain on ihan käyttökelpoinen, sillä se kuvaa tilannetta sekä henkilökohtaisesti, että laajemminkin.
Ja kun käteen jäävästä tulosta niin suuri osa menee tähän asunnon hoitamiseen, niin ne mainitut halvat huvitkin liittyvät talouteen. Vaikka muuten ei olisikaan mitenkään erityisen kiinnostunut talousluvuista, niin laina tavallaan vähän niin kuin pakottaa siihen. Kun siinä lainassa on ne pirun korot, jotka vaikuttavat kohtuullisen paljon siihen kuinka pitkään lainaa maksetaan ja paljonko kuukausittaiset kulut ovat.
Eli vähemmänkin nokkela on jo saattanut arvata, että halpa hupi on korkokäyrien seuraaminen. Kohdaltani se tapahtuu näennäisen laiskasti, lehdestä ja uutisista korot silmälle pistäen. Näennäisen siksi, että kun liikkeet koroissa huomaa, niin sitä alkaa väkisinkin ajatella, että mitkä muutokset taloudessa – tai yhteiskunnassa – korkoihin ovat vaikuttaneet.
On se hienoa tämä asuntolaina. Saa harrastamaan talouspolitiikkaa ja talouden seuraamista. Yksi keskeinen päätelmä on se, että talouden ennustaminen on vähän samanlaista kuin opintojen mittaaminen opintoviikoissa tahi- pisteissä. Mikä puolestaan on läheistä sukua linnunlaulun mittaamiselle metreissä.
Älyllisempänä loppuhuomautuksena todettakoon, että korkotason laskeminen näin alas pitää suomalaista keskiluokkaa ostovoimaisena ja mukana talouden pyörien voitelussa. Korkojen nousu paljon työttömyyden alenemista nopeammin olisi katastrofi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti