Kisat kasaan. Väkinäiset onnittelut Italialle. Ranska oli finaalissa huono.
Englanti. En kirjoittaisi tästä, ellei Jukka olisi kehottanut minua muualla esittämäni kommentin jälkeen palamaan helvetin tulessa. Lyhyesti sanottuna kommentoin niin, että Englannin tippuminen oli oikein ja että he tarvitsisivat oman Basteninsa.
Sillä pelillä oli ihan oikein, että Englantti tippui. Resursseja ja kykyjä on paljon parempaan. Iltalehdessä olleessa sarjakuvassa tiivistettiin Englannin ongelma aika hyvin:
- "Englanti tippui. Se on Wayne Rooneyn vika"
- "Totta. Mitähän se ajatteli kun teki niin kuin teki?"
- "Mitä sä oikein meinaat? Ettäkö meidän Wayne olisi oikein ajatellut?"
Yksilölliset kyvyt eivät riitä. Tekniikan lisäksi tarvitaan peliälyä, ja taktiikka jota joukkue pystyy noudattamaan ( tai suostuu). Joko Englannin "tähdet" pitäisi laittaa kuriin, tai tehdä Bastenit ja tiputtaa heidät pois joukkueesta tai tarvittaessa istuttaa penkillä. Sitten Englanti voisi pärjätäkin ja 1966 voisi olla taas. Nih.
Yllätykset. Ei ollut. paitsi Italian mestaruus.
Afrikka. Ei ollut vieläkään Afrikan aika, kyllä se sieltä tulee. Ensi kerralla sitten (mielellään Kamerun kiitos)
Taso. Riittävä. Vähäisestä maalimäärästä ei kannata valittaa. Jos jalkapalloa katsoo maalien takia, on jonkun sorti pervo, pelin kokonaisuudesta pitää pystyä nauttimaan, ilman että odottaa vähintään 90 minuuttia maalia.
Ei mitkään huippukisat kumminkaan.
Se siitä.
2 kommenttia:
Petteri, taasko tuot uskontoa keskusteluun? Se oli rovio, ei helvettiä ole olemassa, paitsi Lapuan piirin kepukokouksessa.
Olen täysin yhtämieltä. Se oli aivan käsittämätöntä metelöintiä Englannissa tämän joukkueen kanssa. Siellä ei kirjoitettu mistään muusta kun Wayne Rooneyn jalasta, ihan niinkuin koko joukkueen menestys olisi ollut yhdestä kaverista kiinni. Wayne on nuori äijä ja jos tuollaisia paineita laittaa tuon sortin pojalle niin siinä vaan pyytä että käy huonosti.
Englannissa fudis on muuttunut sellaiseksi showksi, että pelillä ei ole enää mitään merkitystä, enemmän mielenkiintoa herättää pelaajien vaimot ja pelaajien ‘lifestyle’. Eikä se miksikään näytä muuttuvan. Ei ne Englannissa edes kritisoi Waynen käyttäytymistä, siellä Ronaldosta ja Svenistä on tehty Englannin putoamisen syntipukit.
Englannissa harrastetaan sellaista vastuunpakoilua, että jos tämä kulttuuri jatkuu, niin ei ne tuota pidemmälle seuraavissa kisoissa pääse, eikä ansaitsekkaan päästä.
Mitä Italiaan tulee niin heidän lahjat maailmalle ovat upeat autot ja skootterit. Tästä syystä heille voi antaa anteeksi tylsän fudiksen.
Minusta nämä kisat menivät niin perinteisen kaavan mukaan, että sitä kokonaisuutta voi pitää jopa yllätyksenä. Siis sitä, että mikään ei yllättänyt - yleensä edes jokin. Ellei sitten Italian voittoa Ranskasta voi pitää yllätyksenä, minä pidän sitä pienenä sellaisena.
Mutta: Espanjalta odotettiin paljon (taas), putosi Ranskalle (taas). Englanti putosi neljännesvälierissä (taas) rankkareilla (taas). Brasilian heikkoa esitystä voisi muuten pitää yllätyksenä, mutta ei kuitenkaan koska joukkue ei ole ennenkään juuri Euroopan mantereella pärjännyt. Muutama pienempi maa piti tiukoilla huippumaata (erityisesti Australia Italiaa) mutta ei kuitenkaan onnistunut. Saksa oli myös siinä mielessä odotetunlainen, että niin monet kerrat on maa ennenkin mennyt kisoihin vähäisin odotuksin ja päässyt mitalipeleihin.
Suurin pettymys oli mielestäni Hollanti. Eihän se mestarisuosikki ollut, mutta en olisi siltä odottanut niin surkeaa pelaamista ja Hollannin pelaajilta niin epäurheilijamaista asennetta pelaamiseen.
Lähetä kommentti